Astuin ulos Atonin temppelistä mielessä tunne, kuin elämäni tähän asti olisi ollut kiviseinäinen kammio ilman ulospääsytietä ja nyt ensimmäisen kerran olisin löytänyt lohkareiden välistä kapean raon, josta valo paistoi pimeään ja tuli ilmaa sydämeni hengitettäväksi. Samalla tapaa kuin ensimmäisen kerran haltioittavasti tunsin lääkärin tiedon ja mahdin, samalla tapaa minulla oli tunne, kuin elämä olisi avautunut minulle uutena. Mutta luulen, että tämän tunteen voi elää vain ihminen, joka on hyvin yksinäinen ja menettänyt paljon. Minä, Sinuhe, muukalainen maan päällä, koin sen kerran Atonin temppelissä aavistaen, mitä farao oli nähnyt sairautensa silmin. Aavistin sen ihmetellen ja ihastuen hänen tähtensä, mutta tiesin samalla, ettei hänen koskaan olisi pitänyt olla farao, sillä valta on vaarallinen näkijälle, jonka näyt eivät ole tästä maailmasta.
5
Kun palasin talooni, oli jo ilta käsissä ja taloni oven yläpuolella oli yksinkertainen lääkärin merkki ja pihassa istui muutamia likaisia potilaita kärsivällisesti odottelemassa minua. Kaptah istui kuistikolla tyytymättömän näköisenä ja huiskutteli palmunlehdellä kasvoistaan ja sääristään kärpäsiä, jotka olivat tulleet köyhien mukana, mutta lohdutuksena hänellä oli vastikään avattu olutruukku vieressään.
Annoin hänen ensimmäiseksi päästää luokseni äidin joka piteli laihaa lasta sylissään, sillä hänen lääkkeekseen riitti kupari, jolla hän saattoi ostaa kylliksi ruokaa itselleen voidakseen imettää lastaan. Sen jälkeen sidoin orjan, joka oli ruhjonut sormensa viljamyllyssä, ja panin hänen sormiluunsa ja nivelensä paikoilleen ja juotin hänelle viinissä lievittävää lääkettä, jotta hän unohtaisi kipunsa. Vielä autoin vanhaa kirjuria, jonka kaulassa oli kasvain, lapsen pään kokoinen, niin että hän kulki pää vinossa ja silmät pullistuneina ja pystyi vain hankalasti hengittämään. Annoin hänelle merilevistä uutettua lääkettä, jonka olin oppinut tuntemaan Simyrassa, vaikka en uskonut, että se enää voisi hänen vaivaansa paljonkaan auttaa. Hän kaivoi puhtaasta rievusta pari kuparinpalasta ja tarjosi niitä minulle katsoen anovasti minuun köyhyyttään häveten, mutta en ottanut niitä vastaan, vaan sanoin, että lähettäisin sen sijaan kutsumaan häntä, milloin tarvitsin apua kirjoitustyössä, ja hän poistui suuresti iloiten, kun oli säästänyt kuparinsa.
Vielä pyysi apuani läheisen ilotalon tyttö, jonka silmät olivat niin rumasti ruvella, että se haittasi hänen ammattiaan. Puhdistin hänen silmänsä ja sekoitin hänelle lääkkeen, jolla hän saattoi hautoa silmiään poistaakseen vaivansa, ja hän paljasti arastellen itsensä tarjotakseen minulle lääkärinlahjaa ainoalla hänelle mahdollisella tavalla. Jotten olisi loukannut häntä, sanoin, että minun oli pysyttävä erilläni naisista tärkeän parannuksen takia, johon valmistauduin, ja hän uskoi sen, koska ei ymmärtänyt mitään lääkärin ammatista, ja kunnioitti minua suuresti itsehillintäni vuoksi. Jottei hänen auliutensa olisi mennyt kokonaan hukkaan, poistin veitselläni hänen kyljestään ja vatsastaan pari rumentavaa syylää hierottuani niiden ympärille puuduttavaa voidetta, niin että leikkaus oli melkein kivuton, ja hän poistui suuresti iloiten.
Tällä tavoin en ensimmäisenä päivänäni köyhien lääkärinä ansainnut edes suolaa leivälleni ja Kaptah ivasi minua tämän takia syöttäessään minulle rasvaista hanhea, valmistettuna Theban tapaan, minkä veroista ateriaa ei tarjota missään muualla maailmassa. Hän oli hakenut sen hienosta viinituvasta keskikaupungilta ja säilyttänyt sen kuumana paistinkuopassa ja kaatoi Ammonin viinimäkien parasta viiniä minulle kirjavaan lasimaljaan ivaillen päivän työtäni. Mutta sydämeni oli kevyt ja iloitsin päivän työstä enemmän kuin jos olisin parantanut jonkun rikkaan kauppiaan ja saanut kultaketjun lääkärinlahjana. Minun on myös tässä yhteydessä kerrottava, että viljamyllyn orja tullessaan muutaman päivän kuluttua näyttämään paranevia sormiaan toi mukanaan kokonaisen ruukullisen puuroryynejä, jotka hän oli varastanut myllystä lahjaksi minulle, joten aivan varattomaksi en jäänyt ensimmäisen päivän työstä.
Mutta Kaptah lohdutti minua ja sanoi: »Uskon, että tämän päivän jälkeen maineesi on leviävä koko kaupunginosaan ja pihasi täyttyy potilaista jo aamunkoitteessa, sillä olen jo kuulevinani köyhien supattelevan toisilleen: Menkää kiireesti satamakujan kulmaan entisen kuparinsulattajan taloon, sillä sinne on muuttanut lääkäri, joka parantaa sairaita maksutta ja kivuttomasti ja suurella taidolla ja antaa kuparia laihoille äideille ja suorittaa varattomille ilotytöille kauneusleikkauksia lahjaa pyytämättä. Menkää kiireesti hänen luokseen, sillä joka ehtii ensin, saa eniten, ja hän on varsin pian oleva niin köyhä mies, että hänen on pakko myydä talonsa ja muuttaa pois, ellei häntä suljeta pimeään huoneeseen ja hänen polventaipeisiinsa upoteta iilimatoja. Mutta siinä ne hölmöt erehtyvät, sillä onneksi sinulla on kultaa ja panen taitavasti kullan tekemään työtä puolestasi, niin ettei sinun ikänäsi tarvitse kärsiä puutetta, vaan jos haluat, voit joka päivä syödä hanhea ja juoda parasta viiniä ja sittenkin rikastut, jos tyydyt tähän yksinkertaiseen taloon. Vaikka ethän koskaan tee mitään, kuten muut ihmiset tekevät, joten en lainkaan ihmettele, jos jonakin aamuna herään jälleen tuhkaa hiuksissani ja olet viskannut kultasi kaivoon ja myynyt talosi ja minutkin sydämesi kurjan levottomuuden tähden. Ei, sitä en lainkaan ihmettele, ja siksi, herrani, olisi kenties parempi, jos antaisit kirjoittaa kuninkaan arkistoon paperin, että olen vapaa menemään ja tulemaan, kuten haluan, sillä puhuttu sana unohtuu ja häviää, mutta paperi pysyy ikuisesti, jos siihen on kiinnitetty saveen painettu sinettisi ja annat kuninkaan kirjureille tarpeelliset lahjat. Tähän ehdotukseeni minulla on muuan erikoinen syy, mutta en halua sen kertomisella vielä vaivata päätäsi ja kuluttaa aikaasi.»
Oli lempeä, keväinen ilta ja lantatulet paloivat käristen savimajojen edessä ja satamasta toi iltatuuli seetripuulastien ja syyrialaisten hajuvesien lemua. Akaasiat tuoksuivat ja kaikki tämä sekaantui nenässäni suloisesti härskissä rasvassa käryävien kalojen hajuun, joka iltaisin hallitsi köyhien kaupunginosaa. Olin syönyt hanhea Theban tapaan ja juonut viiniä ja oloni oli kevyt ja viini erotti raskaat ajatukset, kaipauksen ja surun sydämessäni jonnekin kauas hunnun taakse. Siksi annoin Kaptahin kaataa myös itselleen viiniä savikuppiin ja sanoin hänelle:
»Olet vapaa, Kaptah, ja olet ollut vapaa jo kauan, kuten hyvin tiedät, sillä julkeudestasi huolimatta olet ollut enemmän ystäväni kuin orjani siitä päivästä, jona lainasit minulle kuparisi ja hopeasi, vaikka luulit, ettet koskaan saisi niitä takaisin. Ole vapaa, Kaptah, ja tule onnelliseksi ja siitä annamme kuninkaan kirjurien huomenna laatia lailliset paperit, joihin painan sekä egyptiläisen että syyrialaisen sinettini. Mutta kerro minulle vielä, miten omaisuuteni ja kultani sijoittaminen on sinulta sujunut, kun sanot, että kulta tulee tekemään työtä puolestani, vaikka en ansaitsi mitään. Etkö vienytkään kultaani temppelin rahastoon, kuten käskin?»