»En, herrani!» sanoi Kaptah totisesti ja katsoi minua rehellisesti silmiin ainoalla silmällään. »En noudattanut käskyäsi, sillä se oli typerä käsky enkä koskaan ole noudattanut typeriä käskyjäsi, vaikka niin olet luullut, vaan olen menetellyt oman järkeni mukaan, ja sen kai voin sanoa sinulle nyt, kun olen vapaa ja olet juonut viiniä kohtuullisesti etkä suutu. Kun kuitenkin tunnen sinun äkkipikaisen ja harkitsemattoman luonteesi, jota ikä ei vielä ole pystynyt pehmentämään, olen kaiken varalta kätkenyt myös keppisi. Sen sanon, jotta et turhaan yritä sitä etsiä, kun alan kertoa, mitä olen tehnyt. Vain naudat vievät rahansa temppelin rahastoon säilytettäväksi, sillä eihän temppeli maksa mitään kullan säilyttämisestä, vaan vaatii lahjoja tallettaessaan kullan luoliinsa, missä vartijat suojelevat sitä varkailta. Mutta tämä on tyhmää jo sen vuoksi, että silloin verotusviranomaiset tietävät kultasi määrän, ja tästä on seurauksena, että kultasi laihtuu laihtumistaan maatessaan, kunnes sitä ei enää ole. Ainoa järjellinen tarkoitus kullan keräämisessä on panna kulta tekemään työtä puolestaan, jotta itse voi istua kädet ristissä ja pureskella suolaisiksi paahdettuja lootuksensiemeniä miellyttävän janon synnyttämiseksi. Siksi olen juossut koko päivän kankeilla koi villani pitkin kaupunkia hankkiakseni tietooni parhaat sijoitusmahdollisuudet Thebassa sinun suorittaessasi kävelyretkiä temppeleihin ja tarkastellessasi näköaloja. Janoni ansiosta sain tietää paljon asioita. Sain tietää muun muassa sen, että rikkaat eivät enää sijoita kultaansa temppelin luoliin, koska sanotaan, ettei kulta siellä ole turvassa, ja jos niin on, silloin ei enää kullalla ole turvaa missään Egyptinmaassa. Myös sain tietää, että Ammonin temppeli myy maata.»
»Sen valehtelet», sanoin kiivaasti ja nousin seisomaan, sillä jo pelkkä ajatus oli järjetön. »Ammon ei suinkaan myy maata, vaan ostaa maata. Kaikkina aikoina Ammon on ostanut maata, kunnes se omistaa jo neljänneksen mustan maan mullasta, ja mihin Ammon kerran on tarttunut, sitä hän ei koskaan hellitä käsistään.»
»Tietysti, tietysti», sanoi Kaptah rauhoittavasti ja kaatoi lisää viiniä iasimaljaani ja täytti samalla huomaamattaan oman savikuppinsa. »Jokainen järkevä ihminen tietää, että maa on ainoa omaisuus, mikä aina säilyy ja pitää arvonsa, jos vain osaa olla hyvissä väleissä maanmittareiden kanssa ja älyää antaa heille lahjoja joka vuosi tulvan jälkeen. Mutta nyt on kuitenkin niin, että Ammon salassa ja kiireesti myy maata kenelle hyvänsä uskolliselleen, jolla on kultaa. Myös minä kauhistuin suuresti tämän kuullessani ja otin selvää asiasta ja Ammon myy tosiaan halvalla maata, mutta kaupassa on ehtona, että Ammonilla on oikeus, jos haluaa, määräajan kuluttua lunastaa maa takaisin samaan hintaan. Mutta silti tämä kauppa on edullinen, sillä siihen kuuluvat talousrakennukset, maanviljelysvälineet, karja ja orjat, niin että ostaja saa varoilleen joka vuosi suuren voiton viljelemällä hyvin maata. Tiedäthän itse, että Ammon omistaa Egyptin viljavimmat maat. Jos kaikki olisi niinkuin ennen, ei olisi mitään houkuttelevampaa kuin tällainen kauppa, sillä voitto on varma ja nopea. Lyhyessä ajassa Ammon onkin myynyt suunnattoman määrän maata ja kerännyt luoliinsa kaiken irtonaisen kullan Egyptistä, niin että kullasta on puute ja kiinteistöjen hinnat ovat suuresti halventuneet. Mutta tämä kaikki on salaista eikä siitä saa puhua enkä tietäisi siitä mitään, ellei hyödyllinen janoni olisi saattanut minua kosketuksiin juuri oikeiden ihmisten kanssa.»
»Et kai vain ole ostanut maata, Kaptah?» kysyin kauhistuneena.
Mutta Kaptah rauhoitti minua ja sanoi: »Niin hullu en ole, herrani, sillä pitäisihän sinunkin tietää, etten ole syntynyt sontaa varpaiden välissä, vaikka olen orja, vaan olen syntynyt kivetyille kaduille ja korkeihin taloihin. Minä en ymmärrä mitään maasta, ja jos ostaisin maata sinun laskuusi, varastaisi jokainen vouti ja paimen ja orja ja palkkapiika minulta, minkä kerkiäisi, kun sen sijaan Thebassa ei kukaan pysty minulta mitään varastamaan, vaan minä päinvastoin varastan muilta. Ammonin kauppojen suuri edullisuus on myös niin ilmeinen, että tyhmäkin sen huomaa, ja siksi aavistan, että näihin kauppoihin on shakaali haudattuna ja samaa todistaa rikkaiden epäilys temppelin rahaston turvallisuutta kohtaan. Luulen tämän kaiken tapahtuvan faraon uuden jumalan tähden. Paljon on tapahtuva, herrani, paljon merkillistä on tapahtuva, ennen kuin näemme ja ymmärrämme, mihin tämä kaikki päättyy. Mutta minä, joka katson vain sinun etuasi, olen ostanut kullallasi koko joukon edullisia kaupunkitaloja, kauppataloja ja vuokrataloja, sillä ne tuottavat vuosittain kohtalaisen voiton, ja nämä kaupat ovat niin valmiit, että niihin tarvitaan vain sinun sinettisi ja allekirjoituksesi. Usko minua, että olen ostanut ne halvalla, ja jos myyjät antavatkin minulle lahjoja, kun kauppa on solmittu, ei se kuulu sinuun, vaan on minun ja myyjien välinen asia ja heidän omaa tyhmyyttään, enkä saa kaupoissa varastetuksi sinulta mitään. Kuitenkaan ei minulla ole mitään vastaan, jos omasta tahdostasi haluat antaa minulle joitakin lahjoja, kun olen nämä kaupat niin edullisesti järjestänyt sinun hyväksesi.»
Tuumin hetken ja sanoin: »Ei, Kaptah, mitään lahjoja en aio tästä asiasta sinulle antaa, koska ilmeisesti olet laskenut voivasi varastaa kylliksi minulta periessäsi vuokria taloista ja sopiessasi rakennusurakoitsijain kanssa niiden jokavuotisista korjauksista.»
Kaptah ei ollut lainkaan pettynyt, vaan alistui sanoihin ja myönsi: »Juuri niin olen ajatellut, sillä sinun rikkautesi on minun rikkauteni ja sen tähden sinun etusi on minun etuni ja minun on kaikessa katsottava sinun etuasi. Mutta minun on myönnettävä, että kuultuani Ammonin kaupoista maanviljelys alkoi suuresti kiinnostaa minua ja menin viljakauppiasten pörssiin ja kuljin siellä kapakasta kapakkaan janoni tähden ja kuuntelin heidän puheitaan, kunnes opin paljon asioita. Sinun kullallasi ja luvallasi, herrani, aion ostaa viljaa varastoon, ensi kesän satoa nimittäin, sillä siitä tehdään parhaillaan kauppoja ja hinnat ovat vielä varsin kohtuulliset. Tosin on niin, että vilja on häviävämpää kuin kivi ja talot, ja rotat syövät sitä ja orjat varastavat, mutta niin tapahtuu myös maanviljelyksessä, ja jos jotakin tahtoo voittaa, on myös uskallettava antautua vaaraan. Joka tapauksessa maanviljelys ja sato riippuu tulvasta ja heinäsirkoista, peltohiiristä ja kastelukanavista ynnä monista seikoista, joita en tässä halua enempää luetella, koska en niitä tunne. Tahdon vain sanoa, että maanviljelijällä on suurempi vastuu kuin minulla, joka nyt ostaessani tiedän juuri tähän hintaan saavani viljan syksyllä varastooni. Varastossa aion sen pitääkin ja vartioida sitä huolellisesti, sillä jokin minussa sanoo, että viljan hinnat tulevat nousemaan, kunhan aikaa ehtii kulua. Sen näet arvaan omalla järjelläni Ammonin maakauppojen johdosta, sillä jos jokainen hölmö ryhtyy maanviljelijäksi, ei sato voi tulla yhtä suuri kuin ennen. Siksi olen ostanut myös varastorakennuksia viljaa varten, kuivia ja huolellisesti muurattuja, sillä kun emme niitä enää tarvitse, voimme aina vuokrata niitä viljakauppiaille ja hyötyä niistä.»
Mielestäni Kaptah näki tarpeettoman paljon vaivaa ja hankki liiaksi huolta niskoilleen näillä suunnitelmillaan, mutta varmaan ne huvittivat häntä eikä minulla ollut mitään hänen sijoituksiaan vastaan, kunhan minun ei itse tarvinnut sekaantua asiain hoitoon. Näin ajattelin ja sanoin sen hänelle ja hän salasi huolellisesti suuren tyytyväisyytensä ja sanoi vielä nyreästi:
»Olisi vielä muuan mitä edullisin suunnitelma, jonka tahtoisin toteuttaa laskuusi. Muuan orjatorin suurimpia kauppahuoneita on näet myytävänä ja luulen voivani väittää tietäväni orjista kaiken, mitä orjista voi tietää, koska koko ikäni olen itse ollut orja, niin että orjakaupalla varmaan tekisin sinut nopeasti rikkaaksi. Tiedän, miten orjan virheet ja viat on salattava, ja osaan käyttää keppiä oikealla tavalla, mitä sinä et suinkaan osaa, herrani, jos sallit minun sen sanoa nyt, kun olen piilottanut keppisi. Mutta olen suuresti pahoillani, sillä luulen, että tämä edullinen tilaisuus menee hukkaan etkä suostu siihen, vai miten on, herrani?»