Tämän sanottuani kuuntelin itseäni ja ruumiini vuoti täyteen tulta ja korventuneessa suussani viipyi ryytien ja balsamin maku. Sydämeni sai siivet kuin pääskynen ja sanoin: »Sethin ja kaikkien paholaisten nimeen, en voi käsittää, miten tämä juoma on sekoitettu, enkä tiedä, sekö minut noituu vai sinun silmäsi, Merit, mutta noituus vuotaa jäseniini ja sydämeni on nuori jälleen, äläkä hämmästy, jos panen käteni kupeillesi, sillä siihen on syynä tämä pyrstöllinen enkä minä itse.»
Hän väistyi varovasti kauemmaksi minusta ja kohotti kujeilevasti käsiään ja hän oli solakka ja pitkäjäseninen, kun hän hymyili ja sanoi minulle: »Sinun ei sovi kiroilla, sillä tämä on säädyllinen viinitupa enkä ole vielä aivan vanha ja melkein viatonkin olen vielä, vaikka liimasi eivät ehkä sitä usko. Mutta juomasta voin sanoa, että se on iinoa myötäjäislahja, jonka perin isältäni, ja siksi tämä orjasi Kaptah on innokkaasti kosinut minua saadakseen taidon mukanani ilmaiseksi, mutta hän on silmäpuoli ja lihava ja vanha enkä usko, että kypsälle naiselle on iloa hänestä. Siksi hänen täytyi ostaa tämä kapakka kullalla ja taitonikin hän aikoo ostaa, vaikka totisesti hänen on punnittava paljon kultaa, ennen kuin pääsemme yksimielisiksi asiasta.»
Kaptah teki hänelle tyrmistyneitä eleitä saadakseen hänet vaikenemaan, mutta minä maistoin uudelleen maljasta ja tuli läikähti jälleen ruumiissani ja sanoin: »Uskon, että Kaptah on valmis särkemään ruukunkin kanssasi tämän juoman tähden, vaikka tietää, että pian häiden jälkeen alkaisit varmaan viskellä kuumaa vettä hänen jaloilleen. Mutta ilman taitoasikin ymmärrän häntä, kun katson sinua silmiin, vaikka sinun on muistettava, että minussa puhuu nyt krokotiilinpyrstö eikä kieleni kenties huomenna enää vastaa sanoistani. Mutta onko tosiaan totta, että Kaptah omistaa tämän viinituvan?»
»Mene tiehesi, julkea naiseläin!» sanoi Kaptah ja lisäsi sanoihinsa koko joukon jumalien nimiä, joita oli oppinut Syyriassa. »Herrani», hän sanoi sitten pyytävästi kääntyen puoleeni. »Tämä tuli liian äkkiä, sillä aioin hellävaraisesti valmistaa sinua asiaan ja pyytää suostumustasi, koska olen yhä palvelijasi. Mutta totta on, että olen jo ostanut tämän talon isännältä ja aion myös suostutella hänen tyttäreltään krokotiilinpyrstön sekoitussalaisuuden, sillä tuo juoma on tehnyt tästä kapakasta kuuluisan kaikkialla virran varrella, missä iloiset miehet kokoontuvat, ja olen muistanut sitä joka päivä etäällä täältä. Niinkuin tiedät, olen parhaani mukaan ja taitavasti varastanut sinulta näiden vuosien aikana ja sen tähden oli minulla sijoitusvaikeuksia myös oman kultani ja hopeani takia, sillä minun on ajateltava vanhuuttani, jolloin en enää jaksa juosta lukemattomia asioitasi ja haluan lämmittää luitani hiiliastian ääressä.»
Hän katsoi minua loukkaantuneena, sillä aloin nauraa ajatellessani, miltä näyttäisi, jos Kaptah yrittäisi juosta, hän, joka käytti kantotuolia, kun minä kävelin. Ajattelin myös, että hänen luunsa tuskin lämpenisivät paksujen rasvakerrostensa lävitse hiiliastiankaan ääressä, mutta muistin, että nämä ajatukset toi varmaan krokotiilinpyrstö mieleeni Siksi lakkasin nauramasta ja pyysin vakavasti anteeksi Kaptarulta ja kehoitin häntä jatkamaan.
»Jo ollessani nuori orja oli kapakanisännän ammatti minusta houkuttavin ja kadehdittavin kaikista ammateista», kertoi Kaptah, sillä krokotiilinpyrstö teki hänet hentomieliseksi. »Siihen aikaan tosin ajattelin etupäässä, että hän saattoi juoda ilmaiseksi miten paljon olutta hyvänsä, kenenkään moittimatta. Nyt tiedän hyvin, että kapakanisännän on juotava kohtuullisesti eikä hän koskaan saa päihtyä ja tama on oleva minulle varsin terveellistä, sillä liika olut tekee oloni valista oudoksi ja luulen näkeväni virtahevosia ja muuta peloittavaa. Mutta kapakanisäntä tapaa lakkaamatta ihmisiä, joista hänelle on nyotya, ja kuulee ja tietää kaiken, mikä tapahtuu, ja tämä viehättää minua suuresti, koska syntymästäni asti olen ollut varsin utelias. Myös on minulla kielestäni suurta hyötyä kapakanisäntänä ja luulen voivani kertomuksillani viihdyttää vieraitani, niin että he tietämättään tyhjentävät maljan toisensa jälkeen hämmästyen vasta, kun on laskun aika. Niin, kun kaikkea ajattelen, luulen, että jumalat ovat alun perin tarkoittaneet minusta kapakanisäntää, vaikka erehdyksessä synnyin orjaksi. Mutta tämäkin on minulle nyt vain hyödyksi sillä totisesti ei ole sitä kujetta, valhetta ja kepposta, jolla vieras yrittää livahtaa maksamatta kapakasta, mitä en tuntisi ja itse aikoinaan olisi yrittänyt. Vaikka itse sanon, luulen tuntevani ihmisiä ja tiedän ja sydämeni sanoo, kenen voin antaa juoda velaksi, kenen en, ja tämä on kapakanisännälle mitä tärkein asia, sillä ihmisluonto on siitä kummallinen, että mies juo huoletta paljon velaksi ajattelematta maksun paivaa, mutta varoo säästävästi hopeaansa, jos hänen on heti maksettava juomisensa.»
Kaptah joi maljansa tyhjäksi ja laski päänsä käsiensä väliin, hymyili haikeasti ja sanoi: »Myös on käsitykseni mukaan kapakanisännän ammatti varmin ja luotettavin kaikista ammateista, sillä ihmisen iano pysyy samana, mitä hyvänsä tapahtuu, ja vaikka faraoiden valta vapisisi ja jumalat kaatuisivat istuimiltaan, eivät kapakat ja viinituvat kävisi sen tyhjemmiksi kuin ennen. Sillä ihminen juo viiniä iloonsa ja suruunsa han juo viiniä, menestyksessään hän ilahduttaa sydäntään viinillä ja pettymyksensä hän hukuttaa viiniin. Hän juo viiniä ollessaan rakastunut ja hän juo viiniä, kun hänen vaimonsa lyö häntä Viiniin han turvautuu, kun epäonnistuu liikeasioissaan, ja viinillä hän valelee voittonsa. Eikä edes köyhyys estä ihmistä juomasta viiniä, sillä sitä uutterammin hän työskentelee voidakseen värjätä köyhyytensä viinillä. Sama, mikä koskee viiniä, koskee myös olutta, joskin olen puhunut viinistä ollakseni runollinen ja asettaakseni sanani kauniisti, koska kumma kyllä runoilijat eivät vielä ole sepittäneet runoja oluen ylistykseksi, minkä olut varsin hyvin ansaitsisi, sillä tarpeen vaatiessa siitä saa hyvän, kunniallisen humalan ja vielä paremman kohmelon. Mutta en halua kyllästyttää sinua ylistämällä oluen monenlaisia ansioita viinin rinnalla, vaan palaan asiaani ja sanon siis, että leikitykseni mukaan kapakanisännän ammatti on varmin kaikista ammateista ja siksi olen tähän kapakkaan sijoittanut vuosien aikana säästlmäni kullan ja hopean. Totisesti, edullisempaa ja hauskempaa ammattia tuskin osaan ajatella, ellei se olisi kenties rattotytön, joka ei tarvitse perustamispääomaa, vaan kantaa aina myymälänsä ja varastonsa mukanaan ja viettää, jos on viisas, vanhuutensa omassa talostaan, jonka on rakentanut kupeittensa varaan. Mutta suo anteeksi, että hämmennyn jälleen puhumaan vieraista asioista, sillä totta on, etten vielä ole itsekään ehtinyt tottua krokotiilinpyrstöön, vaan se tekee kieleni vallattomaksi. Tarkoitan näet, että kapakka on jo minun ja että isäntä hoitaa sitä toistaiseksi apunaan tämä noita Merit ja tasaamme voiton siitä, kunnes itse asetun vanhuuteni lepoon. Olemme tehneet tästä sopimuksen ja vannoneet pitävämme sen kaikkien Egyptin tuhannen jumalan nimeen, joten en luule, että hän tulee varastamaan voittoosastani enempää kuin on kohtuullista, sillä hän on hurskas mies ja käy juhlapäivinä temppelissä uhraamassa, vaikka luulen hänen osaltaan tekevän sen siksi, että myös pappeja käy hänen vierainaan ja he ovat hyviä asiakkaita, sillä yksi tai kaksikaan krokotiilinpyrstöä ei vielä paiskaa kumoon heitä, jotka ovat tottuneet omien viinimäkiensä väkeviin viineihin ja nauttivat niitä ruukuittain. Silti en epäile hänen hurskauttaan, sillä onhan vain oikein, jos viisas mies yhdistää liikeetunsa hurskaudenharjoitukseen eikä — niin — totisesti en enää muista, mistä aloitin ja mitä minun piti sanoa, sillä tämä on minulle suuren ilon päivä ja eniten iloitsen, ettet suutu minuun etkä soimaa minua tekoni tähden, vaan pidät minut edelleen palvelijanasi, vaikka olenkin kapakanisäntä, mitä kaikki eivät pidä Kunniallisena ammattina.»