Tämä satu oli hyvin pitkä ja jännittävä, niin että ihmiset polkivat maata ja kohottelivat maltittomasti käsiään kuullakseen sen lopun ja minunkin suuni jäi auki kuunnellessani sitä. Mutta kun satu loppui ja väärä farao sai rangaistuksensa ja syöstiin manalan kuiluun ja hänen nimensäkin kirottiin ja Raa jakoi uskollisilleen taloja ja maata ja karjaa ja tavaroita, silloin ihmiset hyppivät ja huusivat ihastuksesta ja pudottivat kuparia sadunkertojan ruukkuun ja joku pudotti sinne myös hopeaa. Olin suuresti ihmeissäni ja sanoin Meritiile:
»Totisesti tämä on uusi satu enkä koskaan ennen ole sitä kuullut,vaikka lapsena luulin kuulleeni kaikki sadut mitä on, sillä äitini Kipa rakasti suuresti satuja ja suosi sadunkertojia, niin että isäni Senmut joskus uhkaili häntä ja sadunkertojia kepillään, kun hän ruokki heitä keittiöhuoneessamme. Totisesti tämä on uusi satu ja vaarallinen satu, sillä ellei se olisi mahdotonta, luulisin sen tarkoittavan farao Ekhnatonia ja väärää jumalaa, jonka nimeä emme saa mainita ääneen. Siksi tämän sadun kertominen pitäisi kieltää.»
Merit hymyili ja sanoi: »Kuka voi kieltää sadun kertomisen, ja tätä satua kerrotaan molemmissa valtakunnissa kaikkien porttien ja muurien luona ja pienimmän kylänkin puimalattian luona tätä satua kerrotaan ja ihmiset pitävät suuresti siitä. Jos vartijat uhkaavat kepeillään sadunkertojia, he sanovat, että tämä on hyvin vanha satu, ja he voivat sen todistaa, sillä papit ovat löytäneet tämän sadun kirjoituksista, jotka ovat monta sataa vuotta vanhoja, ja voivat sen todistaa. Siksi vartijat eivät voi mitään sadunkertojille, vaikka olenkin kuullut, että Horemheb, joka on julma mies eikä välitä todistuksista ja kirjoituksista, on Memfiissä ripustanut muurille muutamia sadunkertojia ja syöttänyt heidän ruumiinsa krokotiileille syyttäen heitä, ei suinkaan satujen kertomisesta, vaan muista rikoksista.»
Merit piti kiinni kädestäni ja hymyili ja kertoi vielä: »Myös monenlaisia ennustuksia kerrotaan Thebassa, ja missä nykyään kaksi ihmistä kohtaa toisensa, he kertovat toisilleen kuulemiaan ennustuksia ja pahoja enteitä, sillä, kuten kai tiedät, vilja kallistuu kallistumistaan ja köyhä kansa näkee nälkää ja verot ahdistavat raskaina köyhiä ja rikkaita. Mutta ennustukset sanovat, että vielä pahempaa on tuleva, ja kauhistun ajatellessani, miten paljon pahaa kaikki ennustukset yhtäpitävästi ennustavat Egyptille. Siksi kerron sinulle erään ennustuksen, jonka kuulin Krokotiilinpyrstön seinäinpesijäitä, joka oli kuullut sen torilla juureskauppiaalta, joka oli kuullut sen eräältä ystävältään. Tämä ystävä on hyvin luotettava mies ja oli itse kohdannut varakkaan paperinliimaajan lesken, jolle kaikki tämä tapahtui, ja kuullut sen hänen omasta suustaan. Näin siis oli tapahtunut: Jonakin pyhänä päivänä ennen tulvaa tämä paperinliimajan leski oli noussut yleiseen laivaan muurin luona mennäkseen tervehtimään miestään Kuolleiden kaupunkiin ja uhratakseen hänen haudallaan. Häntä vastapäätä istui yleisessä laivassa pyhä vaimo, vaikka kukaan ei ensin aavistanut, että hän oli pyhä, sillä hänen vaatteensa oli likainen ja repaleinen eikä hän ollut voidellut hiuksiaan. Mutta tämä pyhä vaimo sanoi leskelle: Vainajasi piti varmaan paljon pähkinäleivoksista, koska viet hänelle pähkinäleivoksia. Leski ihmetteli suuresti, sillä pähkinäleivokset olivat hänen jalkojensa juuressa suljetussa korissa eikä tuo vaimo voinut nähdä niitä. Mutta vaimo sanoi: Hämmästyin tätä, sillä en koskaan vielä ole nähnyt kenenkään vievän vainajalleen pähkinäleivoksia, vaan tuossa ruukussa on maitoon keitettyä puuroa ja tuossa korissa on paistettu sorsa ja tuossa ruukussa on sakeaa olutta syyrialaiseen tapaan. Tällä tavoin hän luetteli kaiken, mitä kullakin laivassa olijalla oli mukanaan suljetuissa koreissa ja ruukuissa, ja vielä hän luetteli heille heidän vainajainsa nimet, niin että ihmiset ihmettelivät suuresti ja huomasivat, että hän oli pyhä vaimo. Lopuksi hän sanoi: Egyptin kansa elää parhaillaan suurten koetusten aikaa kirouksen tähden, jonka kaikki tiedätte, ja tämän kirouksen tähden on tuleva päivä, jona kultaa ei enää saa vaihdetuksi leipään, mutta olkaa uskossa rohkeat, sillä Egyptin jumalat eivät hylkää muita kuin ne, jotka luopuvat ja palvelevat väärää jumalaa, ja tästä on merkkinä, että noita, jonka tiedätte, on kuoleva kauhean kuoleman, ennen kuin jyvä kypsyy pelloilla. Kaiken tämän hän sanoi ja ihmiset vapisivat hänen sanojensa tähden peläten vartijoita, mutta yleisen laivan laskiessa Kuolleiden kaupungin julkiseen laituriin tämä pyhä vaimo hävisi eikä kukaan ole nähnyt häntä enää sen jälkeen.»
Närkästyin suuresti ja kysyin Meritiltä: »Uskotko sinä tämän typerän jutun ja uskotko seinäinpesi joitä ja juureskauppiaita ja lörpötteleviä leskiä, vaikka tiedät, että tämä ennustus haisee papeilta jo kaukaa. Ymmärrän ^o, että he tahtovat jutuillaan tehdä kansan levottomaksi.»
Merit sanoi: »En tiedä enää mitä uskoa, mutta jos eläisit Thebassa kuukauden tai vuoden, uskoisit sinäkin, sillä täällä on tapahtunut monta ihmeellistä asiaa hänen ansiostaan, jonka nimeä emme enää saa mainita. Mutta sen tiedän, että jos noita kuolee ennen jyvän kypsymistä, silloin minäkin alan uskoa. En näet ole edes kuullut hänen sairastaneen.»
»Ketä tarkoitat noidalla?» kysyin kiivaasti ja hän katsoi uhmaten minua silmiin surullisilla silmillään ja sanoi: »Tiedät sen hyvin ja sadustakin kuulit sen eikä neekereistä koskaan ole koitunut Egyptille muuta kuin kurjuutta.»
Silloin otin käteni pois hänen kädestään ja sydämeni vieraantui hänestä ja krokotiilinpyrstö oli jo aikaa haihtunut päästäni, niin ettäpääni oli kipeä ja tunsin oloni huonoksi eikä hänen tyhmyytensä ja itsepintaisuutensa parantanut oloani. Tällä tavoin palasimme toisillemme vihamielisinä Krokotiilinpyrstön viinitupaan ja tiesin, että oli totta, mitä farao Ekhnaton sanoi, kun hän sanoi: Totisesti Aton on erottava lapsen äidistään ja miehen sydämensä sisaresta, kunnes hänen valtakuntansa on täyttynyt maan päällä. Mutta en suinkaan halunnut erota Meritistä A tönin tähden, ja siksi olin perin pahalla tuulella, kunnes illan suussa tapasin Kaptahin.
3
Kukaan ei näet voinut olla pahalla tuulella nähdessään Kaptahin, kun hän vyöryi sisään viinituvan ovesta turvonneena ja mahtavana kuin emäsika ja niin lihavana, että hänen oli käytävä si\iiittain sisään mahtuakseen ovesta. Hänen kasvonsa olivat pyöreät kuin kuu ja kiilsivät kalliista öljystä ja hänellä oli hieno, sininen tekotukka päässään ja sokean silmänsä hän oli päällystänyt kultalevyllä. Eikä hän enää käyttänyt syyrialaista asua, vaan pukeutui egyptiläiseen tapaan ja hänen yllään oli hienointa, mitä Theban neulojat pystyivät neulomaan, ja hänen kaulansa ja ranteensa ja paksut nilkkansa helisivät kultarenkaiden painosta.
Minut nähdessään hän huusi kovalla äänellä ja kohotti kätensä ilmaisemaan hämmästystä ja iloa ja kumarsi syvään edessäni laskien kätensä polvien tasalle, vaikka se tuotti hänelle suurta hankaluutta hänen vatsansa tähden, ja sanoi: »Siunattu olkoon päivä, joka tuo herrani kotiin.» Sitten liikutus valtasi hänet ja hän alkoi itkeä ja heittäytyi polvilleen lattialle ja syleili jalkojani ja parkui kovalla äänellä, niin että tunsin hänessä entisen Kaptahin kuninkaallisen pellavan ja kultarenkaiden, kalliin öljyn ja sinisen tekotukan alta. Siksi kohotin häntä käsivarsista ja syleilin häntä ja haistelin nenälläni hänen olkapäitään ja molempia poskiaan ja oli kuin olisin syleillyt lihavaa härkää syleillessäni häntä ja oli kuin olisin haistellut lämmintä leipää haistellessani häntä, niin väkevänä oli viljapörssin haju tarttunut häneen. Myös hän haisteli kunnioittavasti nenällään olkapäitäni ja pyyhki kyynelensä ja nauroi ääneen ja huusi: »Tämä on minulle suuren ilon päivä ja siksi tarjoan maksutta pyrstöllisen jokaiselle, joka tänä hetkenä istuu istuimella talossani. Mutta jos joku haluaa toisenpyrstöllisen, hänen on se itse maksettava.»