Tämän sanottuaan hän talutti minut talon takaosaan ja istutti minut pehmeille matoille ja salli Meritin istua viereeni ja antoi orjien ja palvelijain tarjota minulle parasta, mitä talossa oli, ja hänen viininsä veti vertoja faraon viinille ja hänen paistettu hanhensa oli Theban hanhea, jolla ei ole veroistaan koko Egyptissä, sillä se syötetään mädillä kaloilla, mistä sen lihaan tulee uskomattoman hieno maku. Syötyämme ja juotuamme hän sanoi:
»Herrani ja isäntäni, Sinuhe, toivon sinun lukeneen tarkkaan kaikki paperit ja tilinteot, jotka olen antanut kirjurien kirjoittaa sinulle ja lähettää taloosi Akhetatoniin näiden vuosien aikana. Kai sallit myös, että merkitsen tämän aterian ja viinin ja hanhen edustuskuluihin ja kenties merkitsen edustuskuluihin myös krokotiilinpyrstöt, jotka erehdyin ilossani tarjoamaan kaikille viinitupani jätkille. Tämä ei suinkaan tapahdu vahingoksesi, vaan eduksesi, sillä minulla on suuri työ saadakseni petetyksi faraon veronkantajia puolestasi ja tällä tavoin saan varastetuksi heiltä hieman itsellenikin.»Sanoin hänelle: »Puheesi on minulle kuin neekerien mongerrusta, sillä en totisesti ymmärrä siitä sanaakaan, vaan tee itse kuten katsot parhaaksi, sillä tiedäthän, että luotan täysin sinuun. Tilintekosi ja laskusi olen myös lukenut, mutta minun on myönnettävä, etten niistäkään paljon ymmärrä, koska niissä on kovin paljon numeroita ja yhtä paljon numeroita kuin Horemhebin kirjurin papereissa, kun hän koetti laskea, miten kauan kestäisi, jos kaikki maailman ihmiset astuisivat farao Ekhnatonin eteen ja hän puhuttelisi kutakin erikseen. Mutta hänen laskunsa ei lainkaan onnistunut, sillä hän laski, että kaikissa maissa syntyy lakkaamatta lapsia ja nämä ehtisivät kasvaa vanhoiksi, ennen kuin pääsisivät faraon eteen, ja syntyisi yhä uusia lapsia, niin ettei farao ehtisi koskaan puhutella jokaista maailman ihmistä erikseen, vaikka hän käyttäisi vain valtimonlyönnin ajan jokaista puhutellakseen ja puhuttelisi heitä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Samalla tavoin en minäkään koskaan ehtinyt sinun eteesi, Kaptah, tutkiessani lähettämiäsi papereita ja numeroita, vaan pääni ehti tulla kipeäksi, ennen kuin pääsin laskujen loppuun.»
Kaptah nauroi iloisesti ja nauru kumisi hänen vatsassaan kuin pehmeiden pielusten sisässä ja myös Merit nauroi, sillä hän oli juonut kanssani viiniä ja nojautui taaksepäin pannen kädet niskaansa, jotta olisin huomannut, miten kauniina hänen povensa yhä kohosi vaatteen alla. Kaptah siis nauroi ja sanoi: »Oi, herrani ja isäntäni, Sinuhe, iloitsen suuresti nähdessäni, että olet säilyttänyt yhä lapsellisen mielesi etkä ymmärrä jokapäiväisen elämän järkevistä asioista enempää kuin sika helmistä, vaikka tällä en suinkaan halua verrata sinua sikaan, vaan ylistän ja kiitän kaikkia Egyptin jumalia puolestasi, koska he ovat antaneet minut sinulle, sillä yhtä hyvin he olisivat voineet antaa sinulle palvelijaksi varkaan tai hulttion, joka olisi tehnyt sinut köyhäksi sen sijaan, että minä olen tehnyt sinut rikkaaksi.»
Muistutin hänelle, ettei hänen tarvinnut kiittää jumalia tästä asiasta, vaan yksinomaan minun arvostelukykyäni, koska olin ostanut hänet hopealla orjatorilta ja halvalla, koska hänen toinen silmänsä oli puhkaistu oluttuvassa. Tätä kaikkea muistaessani liikutuin ja sanoin: »Totisesti, en koskaan unohda sitä päivää, jona näin sinut ensimmäisen kerran ja seisoit kytkettynä nilkastasi orjanpylvääseen ja huutelit hävyttömiä sanoja ohikulkeville naisille ja kerjäsit miehiltä olutta. Mutta epäilemättä tein viisaasti ostaessani sinut, vaikka aluksi suuresti epäilin sitä. Minulla ei kuitenkaan ollut enempää hopeaa silloin, koska olin vasta nuori lääkäri, ja silmäsi oli puhki, mikä sopi tarkoituksiini, kuten hyvin muistat.»
Kaptah synkistyi ja hänen naamansa vääntyi moneen ryppyyn ja hän sanoi: »En soisi sinun enää muistelevan noin vanhoja ja ikäviä asioita, sillä ne eivät sovi arvolleni.» Sen jälkeen hän ylisti suuresti kuoriaistamme ja sanoi: »Teit viisaasti jättäessäsi kuoriaisen minulle valvomaan asioitasi, sillä totisesti kuoriainen on tehnyt sinut rikkaaksi ja rikkaammaksi kuin varmaan koskaan olet osannut uneksia, vaikka faraon veronkantajat ovatkin kärpäsinä niskassani ja minun on täytynyt palkata kaksi syyrialaista kirjuria pitämään erilaisia kirjanpitoja veronkannon tähden, sillä syyrialaisten kirjanpidosta ei itse Seth kaikkine paholaisineen pysty ottamaan selvää ja Sethistä muistuu mieleeni vanha ystävämme Horemheb, jolle olen lainannut kultaa laskuusi, kuten kai tiedät. Mutta hänestä minun ei pitänyt puhua, vaan ajatukseni pyrähtelevät vapaina kuin linnut ilmassa ilosta nähdessäni jälleen viattomat kasvosi, herrani, ja kenties ne pyrähtelevät vapaina myös viinin tähden, jonka annan merkitä edustuskuluihimme, niin että juo, herrani, juo, minkä mahasi vetää, sillä tämänveroista viiniä ei aina liene faraonkaan kellarissa enkä varasta sinulta paljon sen hinnasta. Niin juuri, rikkaudestasi minun piti puhua sinulle, vaikka tuskin tästä asiasta paljonkaan ymmärrät, mutta sen vain sanon, että olet minun ansiostani rikkaampi monia Egyptin ylhäisiä ja olet rikas samalla tavoin kuin ylhäisimmät, sillä ei se ole todella rikas, joka omistaa kultaa, vaan se on rikas, joka omistaa taloja ja varastoja ja laivoja ja laitureita, karjaa ja maata ja hedelmäpuita, nautoja ja orjia. Kaiken tämän sinä omistat, vaikka et sitä luultavasti itse edes tiedä, sillä minun on täytynyt antaa merkitä paljon palvelijoittemme ja kirjuriemme ja orjiemme nimiin veronkantajien tähden salatakseni omaisuutesi. Faraon verot kohtaavat näet raskaina rikkaita ja rikkaiden on maksettava veroja enemmän kuin köyhien, niin että köyhän maksaessa viljamitastaan viidenneksen faraolle rikkaan täytyy maksaa viljamitastaan noille, kirotuille veronkantajille kolmannes, jopa puoletkin ja silti veronkantajat ovat lakkaamatta kuin haaskalinnut hänen niskassaan. Tämä onkin väärin ja jumalattominta, mitä väärä farao koskaan on tehnyt, eikä sellaista ole milloinkaan ennen tapahtunut, ja hänen veronkantonsa ja Syyrian menettäminen on köyhdyttänyt maan, mutta ihmeellisintä on kuitenkin, ja tämä tapahtuu varmaan jumalien ansiosta, että maan köyhtyessä köyhät tulevat entistä köyhemmiksi, mutta todella rikkaat tulevat entistä rikkaammiksi eikä sille voi mitään itse faraokaan. Iloitse siis, Sinuhe, sillä sinä olet todella rikas, ja jos kerron sinulle salaisuuden, koska se viime kädessä on sinun oma salaisuutesi, niin rikkautesi johtuu viljasta.»
Tämän kerrottuaan Kaptah joi viiniä, niin että viini vuoti hänen suupielistään ja tahri hänen vaatteensa, mutta hän ei ollut tästä millänsäkään, vaan sanoi merkitsevänsä vaatteen kirjoihinsa edustuskuluina tai lahjana viljan välittäjille ja ansaitsevansa siten enemmän kuin vaatteet maksoivat. Hän alkoi kerskailla viljakaupoillaan ja sanoi;
»Kuoriaisemme on ihmeellinen, herrani, koska se jo ensimmäisenä päivänä saavuttuamme pitkiltä matkoilta johdatti minut viljakauppiaitten viinitupaan, missä he juovat itsensä juovuksiin tehtyään suuria kauppoja. Niinpä minäkin aloin ostaa viljaa laskuusi ja jo ensimmäisenä vuonna voitin suuresti, kun Am, tarkoitan eräät laajat peltoalueet jäivät kyntämättä ja kylvämättä, kuten hyvin tiedät. Mutta vilja on siitä ihmeellinen, että sen voi ostaa ja myydä jo ennen kuin tulvakaan on noussut ja ennen kuin jyvä edes on maassa, ja vielä ihmeellisempi on vilja sen tähden, että sen hinta kohoaa vuosi vuodelta aivan kuin noituuden ansiosta, niin että ihminen ostaessaan viljaa ei koskaan voi hävitä, vaan voittaa aina. Siksi en tästä lähtien enää aio myydä lainkaan viljaa, vaan ostan kaiken viljan ja kerään sen varastoihini, kunnes Viljamitta vaihdetaan kultaan, ja niin on totisesri käyvä, jos tätä menoa jatkuu, sillä vanhat viljakauppiaatkaan eivät enää usko silmiään, vaan repivät vaatteensa ja itkevät surusta ajatellessaan kaikkia viljamääriä, jotka he tyhmyydessään ovat myyneet, vaikka pidättyessään myymästä olisivat voineet voittaa moninkertaisesti.»