Kaptah katsoi tutkivasti minuun ja joi lisää viiniä ja kaatoi viiniä minullekin ja Meritille ja kävi totiseksi ja sanoi: »Kuitenkaan ei ihmisen sovi panna kaikkea kultaansa yhden nopan varaan, ja sen tähden olen tasaisesti sijoittanut voittosi, herrani, ja pelaan niin sanoakseni monella nopalla laskuusi, rakas herrani. Tähän onkin mitä sopivin aika faraon tähden, ja varmaan minun siksi pitäisi siunata hänen nimeään, sillä hänen tekojensa ja käskyjensä eikä vähimmin kirotun veronkantonsa tähden kaikki ne, jotka eivät ole kylliksi rikkaita, tekevät vararikon ja menettävät omaisuutensa ja joutuvat myymään taloasa ja tavaransa polkuhintaan. Niinpä ne, jotka ennen kävivät kauppaa Syyriassa ja punnitsivat kultaa ja ylpeilivät vaatteillaan jakoruillaan, ovat nyt joutuneet myymään laivansa ja panttaamaan tavaransa, ja tällä tavoin, rakas herrani, omistat Thebassa useampia taloja kuin jaksat laskea, vaikka veronkannon tähden omistatkin ne eri nimillä, kuten jo sinulle kerroin. Siten olet hyvin rikas nyt, herrani, enkä ole varastanut sinulta enempää kuin ennenkään enkä varasta sinulta edes puolta siitä, minkä sinulle olen ansainnut viisaudellani, ja tuskin kolmannestakaan kaikesta varastan sinulta, niin että joskus soimaan itseäni hellämielisyyteni ja suuren tunnollisuuteni tähden ja kiitän jumalia, koska minulla ei ole vaimoja eikä lapsia, jotka lakkaamatta nalkuttaisivat ja soimaisivat minua, kun en varasta sinulta sen enempää, vaikka en tunne ihmistä, jolta olisi kiitollisempi varastaa kuin sinulta, rakas ja siunattu herrani Sinuhe.»
Merit nojautui taaksepäin matollaan ja katsoi vienosti hymyillen minuun ja nauroi hölmistyneitä ilmeitäni, kun turhaan koetin ymmärtää kaiken, minkä Kaptah puhui. Kaptah selitti vielä: »Sinun on käsitettävä, herrani, että puhuessani voitostasi ja rikkaudestasi tarkoitan puhdasta voittoa ja rikkautta, joka jää, kun kaikki verot on vähennetty. Myös olen vähentänyt voitostasi kaikki ne lahjat, jotka minun on ollut pakko antaa veronkantajille syyrialaisen kirjanpitoni tähden, ja viinimäärät, jotka minun on ollut pakko juottaa heille, jotta he katsoisivat ristiin tutkiessaan numeroitani, eivätkä ne viinimäärät ole vähäisiä, sillä he ovat kestäviä ja ovelia miehiä ja lihovat ammatissaan. Tämä aika on näet veronkantajille paras aika, eikä tällaista aikaa ole heillä koskaan ennen ollut, niin että totisesti tahtoisin olla veronkantaja, ellen jo olisi Kaptah, viljan isä ja köyhien ystävä. Olen näet toisinaan jakanut köyhille viljaa, jotta he siunaisivat nimeäni, sillä varmuus on paras ja levottomina aikoina on hyvä elää sovussa köyhien kanssa. Mutta tämänkin olen jo vähentänyt voitostasi ja se on eräänlainen vakuutus tulevaisuuden varalta taloillesi, koska kokemus osoittaa, että tulipalot alkavat helposti riehua häijyjen rikkaitten ja ylhäisten taloissa ja viljavarastoissa levottomina aikoina. Totta puhuen on tämä viljan jakaminen köyhille mitä parasta ansiota, sillä farao sallii hulluudessaan veronkannossa vähentää voitosta köyhille jaetun viljan ja antaessani köyhälle mitan viljaa saan hänet todistamaan sormenjäljellään, että hän on saanut viisi mittaa, sillä eiväthän köyhät osaa lukea, ja vaikka he osaisivat lukea, he ovat kiitollisia saadessaan mitan viljaa ja siunaavat nimeäni ja painavat sormensa mihin saveen hyvänsä papereitteni alle.»Tämän kaiken kerrottuaan Kaptah kohotti käsivartensa ristiin ryntäilleen ja röyhisti niskansa ja odotti ylistystäni. Mutta hänen sanansa olivat panneet ajatukseni liikkeelle ja mietin innokkaasti ja kysyin lopulta: »Meillä on siis varastossa paljon viljaa?» Kaptah nyökkäsi innokkaasti odottaen kiitoksiani, mutta sanoin hänelle: »Jos niin on, pitää sinun jouduttautua nopeasti uudisasukkaiden luokse, jotka viljelevät kirottuja maita, ja jakaa heille viljamme siemeneksi, sillä heillä ei ole siementä ja heidän viljansa on täplikästä, kuin siihen olisi satanut verta. Tulva on jo laskenut ja on kynnön ja kylvämisen aika, mikäli ymmärrän tällaisia asioita, joten sinun on pidettävä kiirettä.»
Kaptah katsoi säälivästi minuun ja ravisti päätään ja sanoi: »Rakas herrani, sinun ei tule vaivata kallista päätäsi tällaisilla asioilla, joita et lainkaan ymmärrä, vaan anna minun ajatella puolestasi. Kas, tämä asia on niin, että me viljakauppiaat hyödyimme aluksi lainatessamme viljaa uudisasukkaille, sillä heidän oH pakko köyhyydessään maksaa mitasta viljaa kaksi mittaa ja enemmänkin, ja elleivät he voineet maksaa, annoimme heidän teurastaa nautansa ja otimme niiden vuodat maksuksi veloista. Mutta viljan yhä kallistuessa on tämäkin kauppa huono ja voitto vähäinen ja meille on sitä edullisempaa, kuta enemmän maata jää tänä keväänä kylvämättä, sillä sitä korkeammaksi kohoaa viljan hinta. Siksi emme suinkaan enää ole niin hulluja, että lainaisimme uudisasukkaille viljaa siemeneksi, sillä siten vahingoittaisimme omaa etumme. Jos tekisin niin, saisin kaikki viljakauppiaat vihamiehikseni.»
Mutta karaisin mieleni ja sanoin tiukasti hänelle: »Tee, kuten käsken, Kaptah, sillä vilja on minun enkä nyt ajattele voittoani, vaan ajattelen miehiä, joiden kylkiluut näkyvät nahan alta kuin kaivosten orjilla, ja ajattelen vaimoja, joiden rinnat riippuvat kuivien nahkapussien kaltaisina, ja ajattelen lapsia, jotka kävelevät virran rannassa väärin säärin ja kärpäsiä silmissään. Siksi on tahtoni, että jaat heille siemeneksi kaiken viljan ja autat myös heitä kaikin tavoin saamaan siemenen kylvetyksi. Tämän kaiken tahdon sinun tekevän Atonin tähden ja farao Ekhnatonin tähden, sillä rakastan häntä. Mutta älä suinkaan anna heille viljaa lahjaksi sillä olen jo nähnyt, miten lahjat synnyttävät vain velttoutta ja pahaa tahtoa ja laiskuutta ja ahneutta, sillä hehän saivat kaiken maan lahjaksi ja karjankin he saivat lahjaksi eivätkä silti menestyneet. Vaan käytä keppiäsi heihin, Kaptah, jos niin on tarvis ja pidä huoli, että vilja kylvetään ja saadaan leikatuksi.Mutta periessäsi heiltä omamme takaisin en suo sinun ottavan voittoa, vaan ota heiltä takaisin vain mitta mitasta.»
Tämän kuullessaan Kaptah huusi ääneen ja repäisi vaatteensa, sillä siitä ei ollut vahinkoa, koska vaate oli jo viinin tahrima, ja sanoi: »Mittako vain mitasta, herrani.^ Tämä on hullua puhetta, sillä mistä minä silloin varastaisin, sillä enhän voi sinun viljaasi varastaa, vaan varastan vain voitosta, jonka hankin sinulle. Muutenkin puheesi on järjetön ja jumalaton, sillä paitsi viljakauppiaita saan myös Ammonin papit vastaani ja totisesti huudan hänen nimensä ääneen, koska olemme suljetussa huoneessa eikä kukaan vieras kuule meitä voidakseen antaa meidät ilmi. Minä huudan ääneen hänen nimensä, herrani, sillä hän elää yhä ja hänen valtansa on peloittavampi kuin koskaan ennen, niin että hän kiroaa talomme ja laivamme ja varastorakennuksemme ja myymälämme ja tämän viinitupanikin hän kiroaa, niin että minun lienee paras antaa heti kirjoittaa se Meritin nimiin, mikäli Merit suostuu tähän, ja iloitsen suuresti, että niin paljon omaisuuttasi on kirjoitettu vieraiden nimiin, sillä papit eivät silloin saa niistä selvää kirotakseen ne, koska veronkantajatkaan eivät ole saaneet niistä selvää, vaikka heidän jättämänsä jälki on puhtaampi kuin kaljun miehen päälaki, vaikka puhumalla kaljuudesta en suinkaan tahdo loukata sinua, herrani, sillä nyt vasta riisuttuasi tekotukkasi viinin tähden huomaan sinun tulleen hieman kaljuksi, ja jos haluat, voin hankkia sinulle erittäin taitavasti noiduttua hiusvoidetta, joka kasvattaa hiukset entistä pitemmiksi ja kohottaa samalla kiharoita hiuksiisi, ja sen voiteen annan sinulle lahjaksi enkä merkitse sitä mihinkään kirjoihin, sillä saan sen omasta myymälästämme ja minulla on lukuisia todistuksia sen ihmeellisistä vaikutuksista, vaikka muuan todistaja väittikin sen kasvattaneen hänen kaljusta päästään tukan, joka oli villainen ja kähärä kuin neekerin tukka, niin että hänen oli pakko antaa ajella jälleen päänsä, mutta hän oli juovuksissa tuomarin edessä enkä maksanut hänen todistuksestaan yhtä paljon kuin muiden todistuksista.»