Kaikkea tällaista Kaptah lörpötteli voittaakseen aikaa ja saadakseen minut luopumaan päätöksestäni, mutta huomattuaan, että päätökseni pysyi lujana, hän kirosi katkerasti ja kutsui avukseen lukuisia jumalia, joiden nimet hän oli oppinut matkoillamme, ja sanoi: »Onko hullu koira purrut sinua vai skorpioniko sinua on pistänyt, herrani, sillä totisesti luulin sinun ensin laskevan huonoa pilaa puhuessasi mokomaa asiaa. Tämä päätöksesi tekee meidät köyhiksi, mutta kentieskuoriainen kaikesta huolimatta voi meitä auttaa, ja ollakseni aivan rehellinen en mielelläni itsekään katsele laihoja ihmisiä, vaan käännän katseeni pois heistä ja soisin sinunkin tekevän niin, herrani, sillä mitä ihminen ei näe, sitä hänen ei tarvitse tietää, ja tuntoni rauhoittamiseksi olen jakanut viljaa köyhille, koska samalla hyödyn siitä suuresti faraon hullun veronkannon tähden. Mutta epämieluisinta sanoissasi on minulle, että käsket minun lähteä hankalille matkoille ja sotkemaan jalkani savessa, niin että kenties kompastun ja putoan kasteluojaan matkoillani ja henkeni tulee tunnollesi, herrani, sillä totisesti olen vanha ja väsynyt mies ja jäseneni ovat kankeat ja kaipaan mukavaa vuodettani ja Mutin keittoja ja paisteja ja hengästyn pahasti kävellessäni, koska olen jo vanha ja väsynyt.»
Mutta olin armoton hänelle ja sanoin: »Totisesti, valehtelet vielä enemmän kuin ennen, Kaptah, sillä näinä vuosina olet nuorentunut etkä suinkaan vanhentunut eivätkä kätesi vapise enää kuten ennen eikä silmäsi punoittanut tullessasi, vaan punoittaa vasta nyt juotuasi liiaksi viiniä. Siksi määrään sinulle tämän hankalan matkan ja kaiken vaivan tämän matkan aikana lääkärinä, koska rakastan sinua, sillä olet aivan liian lihava ja se rasittaa sydäntäsi ja ahdistaa henkeäsi ja toivon sinun laihtuvan tämän matkan aikana säädylliseen ihmiskuntoon, niin ettei minun tarvitse hävetä palvelijani lihavuuden takia. Totisesti, Kaptah, muista, miten iloitsit kerran kävellessämme Babylonin pölyisillä teillä, ja miten iloitsit istuessasi aasin selässä Libanonin vuorilla ja vielä enemmän iloitsit laskeutuessasi aasin selästä Kadeshissa, Totisesti, jos olisin nuorempi, tarkoitan, ellei minulla olisi lukuisia tärkeitä tehtäviä täällä faraon laskuun, seuraisin itse sinua tälle matkalle ilahduttaakseni sydäntäni, sillä monet ihmiset tulevat siunaamaan nimeäsi tämän matkan jälkeen.»
Kaptah oli miettinyt ankarasti koko ajan puhuessani ja rypisti kulmiaan vain mainitessani aasin, ja koko ajan hän laski sormillaan monimutkaisia laskuja. Lopuksi hän sanoi: »Minulle tulee kiire ehtiäkseni suorittaa kaiken tämän kylvön aikana ja minun on lähetettävä liikkeelle kaikki palvelijani ja palkattava lisää palvelijoita, jotta ehdin saada viljan jaetuksi. Myös kirjureita minun on otettava mukaan, jotta kaikki tapahtuu laillisesti, sillä nämä Atonin palvelijat ovat kieroja ihmisiä ja aion mitata mittani heidän selkänahastaan, elleivät he saa viljaa itämään ja leikatuksi. Onneksi omistamme omia laivoja, niin ettei matkani tarvitse käydä liian hankalaksi, ja myös keittolaivan aion ottaa mukaani, sillä vatsani, jota soimaat, on heikko ja sulattaa enää vain parhaan ruoan. Ainakin ojien yli aion kannattaa itseni kantotuolissa, sillä katso minua, herrani, ja sano itse, sopiiko arvolleni hypellä ojien ylitse, mikäli edes pystyn sitä tekemään vanhojen ja kankeiden jalkojeni vuoksi. Mutta muuten saattaa puheesi olla viisas, sillä ilotalojen tytöt ovat alkaneet nauraa minulle eikä minulla vatsani paisuttua ole enää iloa naisista, koska hengästyn liiaksi yrittäessäni iloita heidän kanssaan ja tämä on minusta harmillista, koska minulla on kylliksi kultaa ostaakseni iloitsemaan kanssani kuka nainen hyvänsä Theban kaupungissa, jos mielistyn häneen, vaikka sinun ei tietenkään tule ymmärtää tätä niin, että tuhlaisin kultaani naisiin, sillä niin hullu en suinkaan ole, vaan tiedän hyvin, että yksinkertainen orjatyttökin ajaa saman asian kuin voideltu ilotyttö, joka pitää kultarengasta nenässään. Minun ei kuitenkaan pitänyt puhua sinulle naisista, koska et kuitenkaan ymmärrä mitään naisista ja elämänilosta, vaan naamasi on pysynyt yhtä happamena kuin ennenkin. Kuitenkin toivon, että kuoriaisen ansiosta hullu päätöksesi kääntyy meille siunaukseksi eikä kiroukseksi ja tätä varten aion ryhtyä erilaisiin toimenpiteisiin, joista minun on turha sinulle kertoa, koska kuitenkaan et niistä mitään ymmärtäisi. Sen vain soisin, että joku lähettäisi sinut yhtä hankalalle matkalle yhtä järjettömän asian tähden, jotta itse omassa lihassasi saisit tuntea saman, minkä nyt teet minulle.»
Tämä hänen toivomuksensa toteutui varsin pian, kuten myöhemmin tulen kertomaan. Nyt mainitsen vain, ettemme riidelleet enää, vaan Kaptah alistui päätökseeni ja istuimme myöhäiseen iltaan asti juoden viiniä ja myös Merit joi viiniä kanssamme ja paljasti ruskeat polvensa, jotta olisin koskenut niitä suullani. Kaptah kertoi meille muistojaan Babylonin teiltä ja puimalattioilta, ja jos hän tosiaan oli ehtinyt tehdä kaiken, mitä kertoi, niin totisesti olin ollut sokea ja kuuro Minean tähden. Sillä en unohtanut Mineaa, vaikka makasin sen yön Meritin matolla ja iloitsin hänen kanssaan, niin että sydämeni lämpeni ja yksinäisyyteni suli. Mutta sisarekseni en häntä sanonut, vaan kaiken tämän tein, koska hän oli ystäväni, ja se, minkä hän teki minulle, oli ystävällisintä, mitä nainen voi miehelle tehdä. Siksi olisin ollut valmis rikkomaan ruukun hänen kanssaan, mutta hän ei suostunut siihen, koska oli syntynyt kapakassa ja olin muka liian ylhäinen ja rikas hänelle. Mutta luulen, että hän vain tahtoi säilyttää vapautensa, jotta olisin pysynyt hänen ystävänään.
4
Seuraavana päivänä minun oli mentävä kultaiseen taloon kuninkaallisen äidin eteen, jota koko Theba jo nimitteli noidaksi ja neekerinoidaksi, niin ettei kenenkään tarvinnut enää selittää toiselle, ketä tarkoitti noidasta puhuessaan. Kuitenkin luulen, että hän itse kaikesta viisaudestaan ja taidostaan huolimatta oli syypää tähän nimitykseen, sillä hän oli julma ja kavala vanha nainen ja suuri valta oli hävittänyt hänestä kaiken sen, mikä joskus oli ollut hänessä hyvää. Mutta pukeuduttuani laivassani kuninkaalliseen pellavaan ja ripustettuani ylleni kaikki arvoni merkit saapui keittäjäni Muti entisestä kuparin valajan talosta ja sanoi minulle äkäisesti:
»Siunattu olkoon päivä, joka toi sinut takaisin kotiin, herrani, mutta on tosiaan miesten tapaista, että retkuilet yösi ilotaloissa etkä saavu edes syömään aamiaista, vaikka olen nähnyt paljon vaivaa tähtesi valmistaakseni ruokia, jotka olisivat mieluisia sinulle, ja olen valvonut koko yön leipoakseni ja paistaakseni ja lyönyt kepillä laiskottelevia orjia jouduttaakseni heitä siivoamistyössä, niin että oikea käsivarteni on väsynyt ja kolottaa. Olen näet vanha ja väsynyt nainen enkä usko enää miehiin eikä sinun käytöksesi illalla ja yöllä ja tänä aamuna suinkaan paranna käsitystäni miehistä. Niin että ala joutua syömään aamiaista, jonka olen sinulle valmistanut, ja tuo lutka mukanasi, ellet enää tule toimeen päivääkään ilman häntä.»
Näin hän puhui, vaikka tiesin hänen pitävän Meritiä suuressa arvossa ja ihailevan Meritiä, mutta tällainen oli hänen tapansa puhua ja olin tottunut siihen eläessäni köyhien lääkärinä entisessä kuparinvalajan talossa, niin että hänen pistävät sanansa olivat suloiset korvissani ja tunsin palanneeni kotiin. Siksi seurasin häntä mielelläni ja lähetin sanan Krokotiilinpyrstöön Meritille ja kävellessään laahustavin askelin kantotuolini vieressä Muti motkotti jatkuvasti ja sanoi: