Hän sitoi arvoni merkit jälleen kaulaani ja pani lääkärin tekotukan päähäni ja hyväili käsillään poskiani sen tehdessään, niin etten lainkaan olisi halunnut lähteä kultaiseen taloon hänen luotaan, vaikka suuresti pelästyinkin muistaessani kuninkaallisen äidin. Mutta annoin orjieni juosta ja yllytin heitä kepilläni ja hopealla ja laivani soutajia yllytin kepilläni ja hopealla, niin että vesi kohisi laivani keulassa soutaessamme kultaisen talon muurien luokse. Tällä tavoin laivani laski laituriin ja ehdin sisään juuri auringon pudotessa lännen vuorten taakse ja tähtien syttyessä, niin etten saattanut itseäni häpeään.
Mutta ennen kuin kerron keskustelustani kuninkaallisen äidin kanssa, minun on kerrottava, että hän näiden vuosien aikana oli vain kahdesti käynyt Akhetatönin kaupungissa poikaansa tapaamassa ja molemmilla kerroilla moittinut häntä hänen hulluudestaan, niin että farao Ekhnaton suuresti pahoitti mielensä, sillä hän rakasti äitiään ja oli sokea äitinsä suhteen, kuten pojat usein ovat sokeita äitiensä suhteen, kunnes menevät naimisiin ja heidän vaimonsa avaavat heidän silmänsä. Mutta Ekhnatonin silmiä ei Nefritite ollut avannut isänsä tähden. Minun on näet tunnustettava avoimesti, että pappi Eje ja kuninkaallinen äiti Teje näinä aikoina elivät jo aivan vapaasti yhdessä eivätkä lainkaan enää edes yrittäneet salata iloaan, vaan näyttäytyivät yhdessä ja seurasivat toinen toisensa askeleita, kuin olisivat vartioineet toisiaan, enkä tiedä, onko kuninkaallinen talo koskaan ennen kokenut niin julkista häpeää, mutta kenties on, sillä tällaisia asioita ei kirjoiteta muistiin, vaan ne kuolevat ja unohtuvat niiden ihmisten mukana, jotka ovat olleet niiden todistajina. Mutta farao Ekhnatonin syntyperästä en edelleenkään tahdo mitään sanoa, vaan uskon, ettähänen syntyperänsä oli jumalallinen, sillä ellei hänen suonissaan olisi ollut hänen kuninkaallisen isänsä verta, ei hänen suonissaan olisi ollut lainkaan kuninkaallista verta, sillä äidistään hän ei kuninkaallista verta perinyt ja silloin hän totisesti olisi ollut väärä farao, kuten papit väittivät, ja kaikki mikä tapahtui olisi ollut vielä enemmän väärin ja turhaa ja mieletöntä. Siksi en suinkaan halua uskoa pappeja, vaan uskon mieluummin järkeäni ja sydäntäni.
Joka tapauksessa kuninkaallinen äiti Teje otti minut vastaan yksityisessä salissaan, missä monenlaiset pienet linnut hypähtelivät ja visersivät häkeissään siivet leikattuina. Hän ei näet suinkaan ollut unohtanut nuoruutensa päivien ammattia, vaan pyydysti yhä mielellään lintuja palatsin puutarhasta liimaamalla puiden oksia ja virittämällä verkkoja. Mutta astuessani hänen eteensä hän punoi mattoa värjätyistä kaisloista ja puhutteli minua äkäisesti ja soimasi viipymistäni ja kysyi: »Onko poikani hulluus lainkaan parantunut vai onko jo aika puhkaista hänen kallonsa, sillä hän pitää aivan liian suurta ääntä Atonistaan ja tekee kansan levottomaksi, mihin ei ole lainkaan syytä enää, koska väärä jumala on kaadettu eikä kukaan kilpaile vallasta hänen kanssaan.»
Kerroin hänelle faraon voinnista ja pienistä prinsessoista ja heidän leikeistään ja gaselleistaan ja koiristaan ja souturetkistMn Akheta tönin pyhällä järvellä, kunnes kuninkaallinen äiti leppyi ja salli minun istuutua jalkojensa juureen ja tarjosi minulle olutta. Mutta hän ei suinkaan tarjonnut minulle olutta saituudesta, vaan rahvaan tapaan hän piti itse enemmän oluesta kuin viinistä ja hänen oluensa oli väkevää ja makeaa ja hän saattoi juoda sitä monta ruukullista päivässä, niin että hänen ruumiinsa oli oluesta turvonnut ja hänen kasvonsakin olivat turvonneet ja vastenmieliset, niin että hänen kasvonsa tosiaan muistuttivat neekerien kasvoja, vaikka eivät olleetkaan aivan mustat. Eikä varmaan kukaan olisi enää voinut hänet nähdessään aavistaa, että tämä vanhentunut ja turvonnut nainen oli aikoinaan kauneudellaan voittanut suuren faraon rakkauden. Siksi kansa sanoikin hänen voittaneen faraon suosion neekerien noituudella, sillä onhan harvinaista, että farao kohottaa suureksi kuninkaalliseksi puolisoksi linnunpyydystäjätytön virran rannalta.
Mutta juodessaan olutta hän alkoi puhua minulle luottavasti ja avoimesti, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä, sillä olin lääkäri ja naiset uskovat lääkärille paljon sellaista, mitä heidän mieleensä ei juolahtaisiuskoa muille ihmisille, eikä kuningatar Teje tässä suhteessa eronnut lainkaan muista naisista. Mutta usein myös ihminen, tuntiessaan kuolemansa lähestyvän, alkaa puhua vieraille ihmisille avoimemmin ja luettavammin kuin läheisilleen ja tämä on lähestyvän kuoleman merkki, vaikka ihminen itse ei sitä useinkaan tajua puhuessaan. Siksi kylmä alkoi karsia sydäntäni hänen puhuessaan niin peloittavan luotta vasti minulle ja kysyin häneltä hänen vaivojaan, mutta hän nauroi minulle ja sanoi, ettei hän tuntenut mitään vaivoja lukuun ottamatta oluen aiheuttamia vaivoja ja runsasta ilmaa vatsassaan, mutta minun oli turha lääkärinä kehoittaa häntä luopumaan oluesta, koska hän ei kuitenkaan aikonut luopua siitä eikä pitänyt olutta vaarallisena eikä vielä nähnyt virtahevosia unissaan.
Hän puhui siis minulle oluen liikuttamana ja sanoi: »Sinuhe, sinä, jolle poikani antoi tyhmästä oikustaan nimen yksinäinen, vaikka et totisesti näytä lainkaan yksinäiseltä ja lyön vetoa, että Akhetatonissa iloitset joka yö eri naisen kanssa, sillä minä tunnen kyllä Akhetatonin naiset, niin, sinä Sinuhe olet rauhallinen ihminen ja kenties rauhallisin kaikista ihmisistä, jotka tunnen, ja rauhasi suorastaan ärsyttää minua, niin että haluaisin pistää sinua kuparineulalla nähdäkseni sinun hypähtävän ja parkaisevan, enkä lainkaan käsitä, mistä tämän rauhasi olet saanut, mutta varmaan olet sydämessäsi hyvä ihminen, vaikka en ymmärrä, mitä hyötyä ihmiselle on, jos hän on hyvä, sillä vain tyhmät ihmiset, jotka eivät muuta osaa, ovat hyviä, sen olen huomannut. Joka tapauksessa läsnäolosi rauhoittaa ihmeellisesti minua ja tahtoisin sanoa sinulle, että tämä Aton, jonka minä hulluudessani päästin valloilleen, hermostuttaa suuresti minua enkä lainkaan tarkoittanut, että asiat menisivät näin pitkälle, vaan keksin A tönin kaataakseni Ammonin, jotta valtani ja poikani valta olisi ollut suurempi, ja oikeastaan hänet keksi Eje, mieheni, kuten tiedät, vai olisitko kenties tosiaan niin viaton, ettet edes sitä tiedä, mutta tulkoon sanotuksi, että hän on mieheni, vaikka meidän ei ole sopinutkaan rikkoa ruukkua yhdessä. Tarkoitan vain, että tuo kirottu Eje, jossa ei enää ole enempää voimaa kuin lehmän nännissä, hän toi Atonin mukanaan Heliopoliista ja syötti hänet pojalle. Enkä totisesti käsitä, mitä poikani luulee hänestä löytävänsä, mutta hän näki unia silmät auki jo lapsena enkä voi enää ajatella muuta kuin että hän on hullu ja hänen päänsä pitäisi puhkaista, enkä käsitä, mikä häntä riivaa, kun hänen vaimonsa, tuo Ejen sievä tytär, synnyttää hänelle vain tyttären tyttären jälkeen, vaikkarakkaat noitani parhaansa mukaan ovat koettaneet häntä auttaa. Enkä käsitä, miksi kansa vihaa noitiani, sillä he ovat kultaisia ihmisiä, vaikka ovatkin mustia ja pitävät norsunluu puikkoja nenässään ja venyttävät huulensa ja lastensa kallot. Mutta kansa vihaa heitä, sen tiedän, niin että minun on pidettävä heidät piilossa kultaisen talon luolissa, koska kansa muuten tappaisi heidät, mutta en voi luopua heistä, sillä kukaan ei osaa heidän laillaan kutkuttaa jalkapohjiani ja he valmistavat minulle lääkkeitä, joiden avulla voin yhä naisena nauttia elämästäni ja iloita, mutta jos luulet minun enää saavan mitään iloa Ejestä, niin suuresti erehdyt, enkä oikeastaan käsitä, miksi pidän niin tiukasti kiinni hänestä, vaikka parempi olisi, jos antaisin hänen pudota. Parempi minulle itselleni, tarkoitan. Mutta kenties en enää voisi antaa hänen pudota, vaikka tahtoisin, ja tämäkin asia huolettaa minua. Siksi minulla on enää ainoa iloni rakkaista neekereistäni.»