Hän katsoi minuun ja hänen silmänsä leimahtivat ja hän kysyi: »Tunnustatko siis, Sinuhe, että Ammon on yhä kaikkien jumalien kuningas?» Mutta sanoin hänelle: »Soisin, ettet lausuisi ääneen väärän jumalan nimeä, koska farao on sen kieltänyt ja olen hänen palvelijansa.»
Näin hyvin hänen kiivastuvan sanoistani, mutta hän oli ylimmän asteen pappi ja hänen tahtonsa oli hänen sydäntään väkevämpi. Siksi hän hillitsi mielensä ja sanoi hymyillen: »Nimeni on Hrihor, jotta voit antaa minut ilmi vartijoille, mutta en pelkää väärän faraon vartijoita enkä pelkää hänen ruoskaansa ja kaivoksiaan, vaan parannan jokaisen, joka tulee luokseni Ammonin nimeen. Älkäämme kuitenkaan riidelkö näistä asioista, vaan keskustelkaamme keskenämmekuin sivistyneet ihmiset. Salli minun sen tähden kutsua sinut kammiooni juomaan viiniä, sillä olet varmaan jo väsynyt istuttuasi monen vesimitan ajan kovalla istuimella.»
Hän vei minut kivikäytäviä pitkin kammioonsa ja käytävien painavasta ilmasta tunsin, että olimme maan alla, ja arvasin, että olimme Ammonin luolissa, joista kerrotaan lukuisia tarinoita, mutta joita kukaan vihkimätön ei liene nähnyt. Hrihor lähetti pois Elämän talon lääkärin ja menimme kahden hänen kammioonsa eikä hänen asunnostaan puuttunut mitään mukavuutta, mikä voi ilahduttaa ihmisen sydäntä. Katos oli hänen vuoteensa yllä ja hänen lippaansa ja arkkunsa olivat norsunluuta ja mustaa puuta, hänen mattonsa olivat pehmeät ja hänen kammionsa tuoksui kalliilta voiteilta. Kohteliaasti hän kaatoi tuoksuvaa vettä käsilleni ja antoi minun istuutua ja tarjosi minulle hunajaleivoksia, hedelmiä ja Ammonin viinimäkien ikivanhaa, raskasta viiniä, johon oli sekoitettu myrhaa. Joimme yhdessä viiniä ja hän puhui minulle ja sanoi:
»Sinuhe, tunnemme sinut ja olemme seuranneet askeleitasi ja tiedämme, että rakastat suuresti väärää faraota eikä hänen väärä jumalansakaan ole sinulle niin vieras kuin toivoisimme. Kuitenkin vakuutan sinulle, ettei hänen jumalassaan ole mitään enemmän kuin on Ammonissa, sillä faraon vaino ja viha on puhdistanut Ammonin ja tehnyt hänet entistä väkevämmäksi. En kuitenkaan vetoa jumalallisiin asioihin puhuessani sinulle, vaan vetoan sinuun ihmisenä, joka on lahjoja pyytämättä parantanut köyhiä, ja egyptiläisenä, joka rakastaa mustaa maata enemmän kuin punaisia maita. Siksi sanon sinulle: Farao Ekhnaton on kirous köyhälle kansalle ja tuho koko Egyptille ja hänen on kaaduttava, ennen kuin hänen aiheuttamansa paha kasvaa niin suureksi, ettei sitä enää voi verelläkään parantaa.»
Join hänen viiniään ja sanoin: »Jumalat ovat minulle samantekeviä ja olen saanut kyllikseni jumalista, mutta farao Ekhnatonin jumala on toisenlainen kuin kaikki muut jumalat, mitä milloinkaan on ollut, sillä hänen jumalallaan ei ole kuvaa ja kaikki ihmiset ovat samanarvoisia hänen jumalansa edessä ja jokaisella ihmisellä, köyhällä ja orjalla ja muukalaisellakin, on arvonsa hänen jumalansa edessä. Siksi uskon, että maailmanvuosi on päättynyt ja uusi maailmanvuosi alkamassa. Sen tähden uskomatonkin voi tapahtua ja voi tapahtua sellaista, mikä on vastoin ihmisen järkeä. Sillä koskaan ennen ei kaikkina aikoina ole ollut tällaista tilaisuutta muuttaa uudeksi kaikki entinen jasaattaa ihmiset veljiksi keskenään.»
Hrilior kohotti torjuvasti kätensä ja hymyili ja sanoi: »Huomaan, Sinuhe, että näet unia silmät auki, vaikka uskoin sinut järkeväksi mieheksi. Minun päämääräni ovat pienempiä. Toivon vain, että kaikki olisi niinkuin ennen ja köyhäkin saisi mittansa täytenä ja lait pysyisivät voimassa. Tahdon vain, että jokainen ihminen saisi turvassa harjoittaa ammattiaan ja uskoa, minkä itse haluaa uskoa. Tahdon kaiken sen säilyvän, mikä tekee elämän jatkuvaksi, eron orjan ja hänen herransa välillä, palvelijan ja hänen isäntänsä välillä. Tahdon Egyptin vallan ja kunnian säilyvän koskemattomana, tahdon lasten syntyvän maahan, jossa jokaisella on oma paikkansa ja jokaisen tehtävä on määrätty edeltäkäsin elämän loppuun asti eikä turha levottomuus kuluta kenenkään sydäntä. Tätä kaikkea tahdon ja siksi farao Ekhnatonin on kaaduttava.»
Hän koski pyy tele västi käsivarttani ja kumartui puoleeni ja sanoi: »Sinä, Sinuhe, olet säyseä ja hyvänahkainen mies etkä tahdo pahaa kenellekään. Mutta elämme aikaa, jona jokaisen ihmisen on tehtävä valintansa eikä kukaan voi tätä valintaa väistää. Ken ei ole meidän kanssamme, hän on meitä vastaan ja joutuu kerran siitä kärsimään, sillä et kai tosiaan ole niin tyhmä, että luulisit hänen valtansa enää kauan säilyvän. Minulle on samantekevää, mitä jumalia palvelet vai palveletko lainkaan jumalia, sillä Ammon tulee toimeen ilman sinun uskoasi. Mutta sinun vallassasi, Sinuhe, on poistaa kirous Egyptin yltä. Sinun vallassasi on poistaa nälkä ja kurjuus ja levottomuus mustasta maasta. Sinun vallassasi on saattaa ennalleen Egyptin mahtavuus.»
Hänen sanansa tekivät sydämeni levottomaksi. Siksi join hänen viiniään ja suuni ja sieraimeni lehahtivat täyteen myrhan suloista tuoksua. Yritin nauraa ja sanoin hänelle: »Hullu koira on varmaan purrut sinua tai skorpioni lienee sinua pistänyt, sillä minulla ei totisesti ole valtaa paljon mihinkään enkä edes sairaita pysty parantamaan yhtä etevästi kuin sinä.»
Hän nousi ja sanoi: »Näytän sinulle jotakin.» Hän otti lampun ja vei minut käytävään ja avasi oven, jota monet lukot sulkivat, ja valaisi lampullaan kammiota, joka loisti ja säkenöi kullan ja hopean ja jalokivien paljoutta täynnä miehenkorkuisia kultaisia astioita. Mutta hän sanoi: »Älä pelkää. En suinkaan aio houkutella sinua kullalla, niin tyhmä en ole, vaikka kenties ei ole haitaksi, että näet Ammoninyhä olevan faraota rikkaampi. Ei, kullalla en sinua houkuttele, vaan haluan vain näyttää sinulle jotakin.»
Hän avasi vielä painavan kuparioven ja valaisi lampullaan pientä kammiota, ja kammiossa lepäsi kivi vuoteella vahakuva päässään kaksinkertainen kruunu, ja vahakuvan rinta ja ohimot oli lävistetty terävillä luutikuilla. Vaistomaisesti kohotin käteni ja luin luvut, jotka suojelevat noituudelta, sellaisina kuin olin oppinut ne, ennen kuin minut vihittiin ensimmäisen asteen papiksi. Hrihor katseli minua hymyillen eikä lamppu vavissut hänen kädessään. »Joko uskot», hän sanoi, »että farao Ekhnatonin aika on pian päättyvä, sillä olemme noituneet hänet Ammonin nimeen tähän kuvaan ja lävistäneet hänen päänsä ja sydämensä Ammonin pyhillä tikuilla. Kuitenkin noituus on hidas ja paljon pahaa ehtii vielä tapahtua ja epäilemättä hänen jumalansa voi jossakin määrin varjella häntä noituudeltamme. Siksi haluan vielä keskustella kanssasi nähtyäsi tämän.»
Hän lukitsi huolellisesti kaikki ovet ja vei minut takaisin kammioonsa ja kaatoi maljaani lisää viiniä, mutta viini läikkyi leualleni ja malja kalisi hampaitani vasten, sillä tiesin nähneeni elävin silmin noituuden, joka on kaikkea muuta noituutta voimallisempi ja jota kukaan ihminen ei ole vielä pystynyt torjumaan. Niin kauhea on tämä vahakuvan noituus, että Ammonin papit temppelissään eivät rohjenneet puhua siitä ääneen, vaan se oli luettava vanhoista kirjoituksista ja monet uskoivat, ettei sellaista noituutta enää voinut harjoittaa, kun kaksituhatta vuotta oli kulunut pyramidien rakentamisesta eikä maailma enää ollut nuori ja täynnä noituutta kuten silloin. Hrihor sanoi:
»Tästä näet, että Ammonin valta ulottuu Akhetatoniin asti äläkä kysy minulta, miten olemme saaneet hänen hiuksiaan ja leikattuja palasia hänen kynsistään leipoaksemme ne vahakuvaan, mutta voin sanoa sinulle, ettemme ostaneet niitä kullalla, vaan saimme ne Ammonin tähden.»