Hän katsoi tutkivasti minuun ja punnitsi sanojaan ja sanoi lopuksi: »Ammonin voima kasvaa päivä päivältä, kuten omin silmin näit parantaessani sairaat Ammonin nimeen. Päivä päivältä hirveämmäksi käy Ammonin kirous Egyptin yllä. Kuta kauemmin farao elää, sitä enemmän täytyy kansan kärsiä hänen tähtensä ja noituus vaikuttaa hitaasti. Joka tapauksessa väärä farao potee päänsärkyä, joka kuluttaa loppuun hänen voimansa. Mitä sanoisit, Sinuhe, jos antaisin sinullelääkkeen, joka parantaa faraon päänsäryn, niin ettei hänen koskaan enää tarvitse potea kipua.»
»Ihminen on aina kivulle altis», sanoin. »Vain vainajan ei tarvitse koskaan enää kokea kipua.»
Hän katsoi minuun hehkuvin silmin ja hänen tahtonsa kahlitsi minut paikoilleni, niin etten voinut kohottaa kättäni, kun hän sanoi: »Kenties on niin, mutta tämä lääke ei jätä jälkeä eikä kukaan voi sinua syyttää eivätkä edes balsamoijat havaitse mitään outoa hänen sisälmyksissään. Mutta sinun ei suinkaan tarvitse tietää mitään tästä kaikesta, vaan annat faraolle vain lääkkeen, joka parantaa hänen päänsärkynsä. Lääkkeen nautittuaan hän nukkuu eikä hänen koskaan enää tarvitse kokea kipua tai murhetta.»
Hän kohotti pidättävästi kätensä ja sanoi vielä: »En lahjo sinua kullalla, mutta jos sen teet, on nimesi oleva siunattu ikuisesti eikä ruumiisi koskaan häviä, vaan elät ikuisesti. Myös suojelevat sinua näkymättömät kädet kaikkina elämäsi päivinä eikä ole mitään inhimillistä toivetta, joka ei sinulle toteutuisi. Tämän kaiken lupaan sinulle, sillä minulla on valta luvata se sinulle.»
Hän kohotti molemmat kätensä ja katsoi minuun palavin silmin, enkä voinut väistää hänen katsettaan. Hänen tahtonsa kahlitsi minut, niin etten voinut hievahtaa enkä kohottaa käsiäni enkä nousta istuimeltani. Hän sanoi: »Jos sanon sinulle: Nouse, nouset. Jos sanon sinulle: Kohota kätesi, kohotat kätesi. Mutta en voi käskeä sinua kumartamaan Ammonia, ellet itse tahdo, enkä voi saada sinua suorittamaan tekoja, jotka ovat vastoin sydämesi tahtoa. Tämä rajoittaa valtani sinuun. Siksi vannotan sinua, Sinuhe, Egyptin tähden, ota lääke, jonka annan sinulle, ja paranna ikuisesti hänen päänsärkynsä.»
Hän päästi kätensä laskeutumaan, niin että saatoin jälleen liikkua ja kohottaa viinimaljan huulilleni enkä vavissut enää. Myrhan tuoksu tulvehti viinistä suuhuni ja sieraimiini ja sanoin hänelle: »Hrihor, en lupaa sinulle mitään, mutta anna kuitenkin minulle lääke. Anna minulle tuo armelias lääke, sillä kenties se on parempi unikkojen mehua ja kenties tulee hetki, jolloin hän itse ei koskaan enää soisi heräävänsä.»
Hän antoi minulle lääkkeen kirjavassa lasirasiassa ja sanoi: »Egyptin tulevaisuus on käsissäsi, Sinuhe. Ei näet sovi, että kukaan kohottaa kättään faraota vastaan, mutta kansan hätä ja maltittomuus on suuri ja voi tulla hetki, jolloin joku muistaa, että faraokin on kuolevainenja että hänen verensä vuotaa, jos hänen nahkansa aukaisee keihäällä tai veitsellä. Sellaista ei suinkaan saa tapahtua, sillä silloin vapisee faraoiden valta. Siksi on Egyptin kohtalo nyt sinun käsissäsi, Sinuhe.»
Panin lääkkeen vyöhöni ja sanoin ivallisesti: »Egyptin kohtalo oli kenties syntymäni päivänä mustissa sormissa, jotka punoivat kaisloja yhteen. Mutta on asioita, joita sinäkään et tiedä, Hrihor, vaikka luulet tietäväsi kaiken. Joka tapauksessa lääke on minulla, mutta muista, etten lupaa sinulle mitään varmaa.»
Hän hymyili ja kohotti kätensä hyvästiksi ja sanoi tavan mukaan: »Palkkasi on oleva suuri.» Sen jälkeen hän saattoi minut käytäviä pitkin ulos salaamatta minulta mitään, sillä hänen silmänsä näkivät ihmisten sydämiin ja hän tiesi, etten antaisi häntä ilmi. Siksi voin kertoa, että Ammonin luolat sijaitsevat suuren temppelin alla, mutta miten niihin päästään, sitä en halua kertoa, koska salaisuus ei ole minun.
6
Muutamia päiviä myöhemmin kuoli suuri kuninkaallinen äiti Teje kultaisessa talossa. Hän kuoli pienen hiekkakäärmeen puremaan ja käärme puri häntä hänen ollessaan kokemassa linnunpyydyksiään palatsin puutarhassa. Hänen omaa lääkäriään ei juuri silloin löytynyt, kuten lääkäriä ei yleensä koskaan tapaa juuri silloin, kun häntä eniten tarvittaisiin. Siksi minut haettiin talostani Thebassa, mutta saavuttuani kultaiseen taloon saatoin vain todeta hänen kuolleen. Mutta hänen lääkäriään ei tästä suinkaan voinut syyttää, sillä pienen hiekkakäärmeen purema surmaa aina, ellei ensimmäisten sadan valtimonlyönnin aikana pureman jälkeen avata puremaa ja suljeta suonia sen yläpuolelta.
Minun oli tavan mukaan viivyttävä kultaisessa talossa luovuttaakseni ruumiin Kuoleman talon kantajille. Siten tapasin myös synkän pappi Ejen ruumiin luona ja hän koski käsillään kuninkaallisen äidin turvonneita poskia ja sanoi: »Hänen oli jo aika kuolla, sillä hän oli kyllästyttävä vanha nainen, joka juonitteli kanssani. Hänen omat tekonsa tuomitsivat hänet ja toivon kansan rauhoittuvan hänen kuoltuaan.» En kuitenkaan usko Ejen murhanneen häntä, sillä sitä Ejetuskin olisi uskaltanut tehdä. Yhteiset rikokset ja synkät salaisuudet yhdistävät näet ihmisiä lujemmin kuin rakkaus, ja tiedän, että Eje kylmäverisistä sanoistaan huolimatta kaipasi häntä hänen kuoltuaan, sillä vuosien aikana he olivat tottuneet toisiinsa.
Kun Thebaan levisi sanoma kuninkaallisen äidin kuolemasta, pukeutui kansa parhaimpiinsa ja kerääntyi suuresti iloiten kaduille ja toreille. Suusta suuhun kulkivat ennustukset ja lukuisia pyhiä vaimoja ilmestyi kansan joukkoon kertomaan yhä uusia pahoja ennustuksia. Paljon kansaa kerääntyi myös kultaisen talon muurien ulkopuolelle, ja rauhoittaakseen heitä ja saavuttaakseen heidän suosionsa Eje antoi ruoskilla karkottaa kultaisen talon luolista kuningatar Tejen neekerinoidat. Heitä oli viisi, ja yksi heistä oli nainen, ruma ja lihava kuin virtahevonen, ja vartijat karkottivat ruoskilla heidät ulos papyrusportista, minkä jälkeen kansa karkasi heidän päälleen ja repi heidät kappaleiksi eikä heidän noituutensa voinut suojella heitä. Myös Eje antoi hävittää ja polttaa luolissa heidän kaikki noitavälineensä ja lääkkeensä ja pyhät puunkantonsa, mikä oli vahinko, sillä olisin mielelläni tutkinut heidän lääkkeitään ja noituuttaan.
Eikä palatsissa ollut ketään, joka olisi surrut kuninkaallisen äidin kuolemaa ja hänen noitiensa kohtaloa. Kuitenkin prinsessa Baketaton tuli äitinsä ruumiin luokse ja kosketteli kauniilla käsillään hänen tummia käsiään ja sanoi: »Miehesi teki pahasti, äiti, kun antoi kansan revittäväksi mustat noitasi.» Myös minulle hän sanoi: »Nämä noidat eivät suinkaan olleet pahoja ihmisiä eivätkä he mielellään viipyneet täällä, vaan kaipasivat viidakkoihinsa ja olkimajoihinsa palatsista. Heitä ei olisi pitänyt rangaista äitini tekojen tähden.»
Tällä tavoin kohtasin prinsessa Baketatönin ja hän näki minut ja puhutteli minua ja mielistyin suuresti häneen hänen ylpeän ryhtinsä ja kauniin päänsä tähden. Hän kysyi minulta Horemhebistä ja teki pilaa ystävästäni ja sanoi: »Horemheb on alhaista syntymäperää ja hänen puheensa ovat raakoja, mutta jos hän ottaisi itselleen vaimon, hänestä voisi syntyä ylhäinen suku. Voitko sinä, Sinuhe, sanoa, miksi hän ei ole ottanut vaimoa itselleen?»
Sanoin hänelle: »Et ole ensimmäinen, joka sitä utelee, kuninkaallinen Baketaton, mutta kauneutesi tähden kerron vain sinulle sen, mitä en ole kenellekään muulle rohjennut kertoa. Saapuessaan poikana ensimmäisen kerran palatsiin Horemheb katsoi vahingossa kuuhun. Sen jälkeen hän ei ole voinut katsoa kehenkään naiseen särkeäkseenruukun hänen kanssaan. Mutta miten on sinun laitasi, Baketaton? Mikään puu ei kuki lakkaamatta, vaan puun pitäisi kerran kantaa hedelmää ja lääkärinä soisin mielelläni kupeittesi paisuvan hedelmöityneinä.»
Hän viskasi kopeasti päätään ja sanoi: »Tiedät hyvin, Sinuhe, että vereni on liian pyhä voidakseni sekoittaa sitä Egyptin ylhäisimpienkään vereen. Siksi olisi ollut parempi, jos veljeni olisi ottanut minut vaimokseen hyvän tavan mukaan, ja olisin varmaan jo aikaa synnyttänyt hänelle pojan. Sitä paitsi, jos minulla olisi valta, antaisin sokaista tuon Horemhebin silmät, sillä on häpeällistä ajatella, että hän on rohjennut kohottaa katseensa kuuhun. Myös sanon avoimesti sinulle, Sinuhe, että ajatuskin miehestä kauhistuttaa minua, sillä heidän kosketuksensa on karkea ja häpeällinen, ja heidän kovat jäsenensä rusentavat hennon naisen. Siksi luulen, että suuresti liioitellaan iloa, jonka mies voi tuottaa naiselle.»