Mutta tämän kuullessaan soutajani synkistyivät ja kaapivat varpaillaan laivan kantta ja hypistelivät hopeaani ja kultaani sormissaan ja sanoivat minulle: »Emme suinkaan tahdo loukata sinua, herramme, mutta ei kai hopeasi suinkaan ole kirottua hopeaa ja ei kai kultasi vain ole kirottua kultaa, koska puhut meille Atonista. Kirottua hopeaa emme suinkaan voi ottaa vastaan, sillä se polttaa kätemme, ja jokainen tietää, että se muuttuu saveksi sormissamme.» Mutta tätä he eivät koskaan olisi sanoneet minulle, ellen olisi soutanut heidän rinnallaan, niin että he luottivat minuun.
Rauhoitin heitä ja sanoin: »Menkää toki kiireesti ja vaihtakaa olueen kultanne ja hopeanne, jos sellaista pelkäätte. Mutta olkaa huoletta, kultani ei ole kirottua kultaa eikä hopeani ole kirottua hopeaa, vaan leimoista näette, että se on vanhaa, aitoa kultaa ja hopeaa, johon ei ole sekoitettu Akhetatonin kuparia. Minun on kuitenkin sanottava, että olette tyhmiä miehiä ettekä älyä omaa parastanne, kun pelkäätte Atonia, sillä Atonissa ei ole mitään pelkäämistä.» He vastasivat ja sanoivat: »Emme suinkaan pelkää Atonia, sillä kuka pelkäisi voimatonta jumalaa, vaan tiedät hyvin, ketä pelkäämme, herramme, vaikka emme rohkene ääneen sanoa hänen nimeään faraon tähden.»
Maltittomuus kyti sydämessäni enkä halunnut kinastella kauempaa heidän kanssaan. Siksi päästin heidät luotani ja he lähtivät satamaan hyppien ja nauraen ja laulaen soutajien lauluja. Myös minun teki mieleni hyppiä ja nauraa ja laulaa, mutta hyppiminen ei sopinut arvolleni ja laulu olisi ollut kurkussani käreää. Siksi kävelin suoraan Krokotiilinpyrstöön malttamatta odottaa kantotuolia. Tällä tavoin näin jälleen pitkän eron jälkeen M eritin eikä hänen näkemisensä pettänyt kaipaustani, vaan hän oli silmissäni kauniimpi kuin koskaan ennen. Minun on kuitenkin myönnettävä, että rakkaus kääntää nurin ihmisen silmät kuten kaikki muukin kiihko, eikä Merit enää ollut aivan nuori, mutta kesänsä kauneimmassa kypsyydessä hän oli ystäväni eikä kukaan maailmassa ollut minulle samalla tavoin läheinen kuin hän. Nähdessään minut hän kumarsi syvään edessäni ja kohotti kätensä, mutta sen tehtyään hän tuli luokseni ja koski käsillään olkapäitäni ja koski käsillään poskiani ja hymyili ja sanoi: »Sinuhe, Sinuhe, mitä sinulle on tapahtunut, kun silmäsi ovat noin kirkkaat ja olet pudottanut vatsasi tielle?»
Vastasin hänelle ja sanoin: »Merit, lemmikkini, silmäni ovat kaipauksesta kirkkaat ja silmäni ovat rakkauden kuumeesta kirkkaat ja vatsani suli ikävästä ja vatsani putosi tielle kiirehtiessäni sinun luoksesi, sisareni.» Hän pyyhki silmiään ja sanoi: »Oi, Sinuhe, miten valhe onkaan suloisempi kuin totuus, kun ihminen on yksin ja hänen keväänsä ovat kukkineet hukkaan. Mutta sinun tullessasi puhkeaa kevät minulle jälleen ja uskon satuja, ystäväni.»
Enkä halua tämän enempää kertoa tapaamisestani Meritin kanssa, sillä minun on kerrottava myös Kaptahista. Hänen vatsansa ei suinkaan ollut sulanut, vaan hän oli entistä mahtavampi ja entistä lukuisammat korut ja renkaat helisivät hänen kaulassaan ja ranteissaan ja kintuissaan ja hän oli antanut kiinnittää jalokiviä kultaiseen levyyn, joka suojeli hänen sokeaa silmäänsä. Minut nähdessään hän alkoi itkeä ja huutaa ilosta ja sanoi: »Siunattu olkoon päivä, joka tuo herrani kotiin.» Hän vei minut suljettuun huoneeseen ja istutti minut pehmeille matoille ja Merit tarjosi meille parasta, mitä Krokotiilinpyrstö saattoi tarjota, ja iloitsimme yhdessä. Kaptah teki minulle tiliä rikkaudestani ja sanoi:
»Herrani, Sinuhe, olet viisaampi kaikkia ihmisiä, koska olet ovelampi viljakauppiaita, sillä heitä ei ole monikaan tähän asti pettänyt, mutta viime keväänä sinä petit heidät oveluudellasi, joskin kenties myös kuoriaisella oli osuutensa tässä asiassa. Niinkuin muistat, käskit minun jakaa uudisasukkaille kaiken viljasi siemeneksi ja vaatia heiltä ainoastaan mitan mitasta, niin että sanoin sinua hulluksi ja järjen mukaan se olikin tollon teko. Tiedä siis, että tämän oveluutesi ansiosta olet nyt entistä rikkaampi ja puolta rikkaampi kuin ennen, niin etten enää edes jaksa pitää päässäni kaiken rikkautesi määrää ja olen helisemässä faraon veronkantajain kanssa, sillä heidän ahneutensa ja julkeutensa on entistä määrättömämpi. Viljan hinta putosi näet heti, kun viljakauppiaat kuulivat uudisasukkaiden saavan siementä, ja kun levisi huhu rauhasta, putosi viljan hinta entistä enemmän, sillä kaikki myivät viljansa päästäkseen eroon sitoumuksistaan ja viljakauppiaat kärsivät suuria tappioita ja monet heistä köyhtyivät. Mutta viljan halvetessa minä ostin viljan varastoon ja ostin entistä määrättömämmin viljaa halpaan hintaan, vaikka tähkä ei vielä ollut edes kypsynyt eikä viljaa ollut leikattu. Syksyllä keräsin myös jakamani viljan mitan mitasta, kuten olit käskenyt, niin että sain varastoihin entisenkin viljani, ja voin sanoa sinulle, herrani, kaikessa luottamuksessa, että on valhe, kun sanotaan uudisasukkaiden viljan olevan täplikästä, sillä se on yhtä kirkasta kuin muukin vilja eikä vahingoita ketään. Siksi luulen, että papit ja heidän uskollisensa kaatoivat salaa verta uudisasukkaiden viljan sekaan hinkaloissa, niin että vilja kävi täplikkääksi ja alkoi haista. Tämä on kuitenkin vaarallista puhetta enkä soisi sinun kertovan sitä kenellekään eikä kukaan sitä paitsi sinua uskoisi, koska kaikki uskovat lujasti, että uudisasukkaiden vilja on kirottua viljaa ja heidän leipänsä on kirottua leipää. Myös on oman etusi mukaista, herrani, että ihmiset uskovat näin. Sillä talven tullen alkoi viljan hinta nousta jälleen Ejen alkaessa faraon nimissä laivata viljaa Syyriaan kilpaillakseen Babylonin viljan pois Syyrian markkinoilta rauhan jälkeen, Siksi vilja on noussut entistä kalliimmaksi eikä vilja ole koskaan ollut kalliimpaa kuin nyt ja voittomme on ääretön ja kasvaa yhä suuremmaksi, kuta kauemmin pidämme viljan varastossa, sillä ensi syksynä hiipii nälkä Egyptiin, koska uudisasukkaiden pellot ovat kyntämättä ja kylvämättä ja orjat pakenevat faraon pelloilta ja maanviljelijät piilottavat viljansa, jottei sitä vietäisi Syyriaan. Kaiken tämän tähden en voi muuta kuin ylistää maasta taivaaseen suurta oveluuttasi, herrani, sillä viljakaupoissa sinä olet minua ovelampi, vaikka luulin sinua hulluksi.» Kaptah innostui suuresti kertoessaan ja jatkoi: »Siunaan onnelliseksi tätä aikaa, joka tekee rikkaan entistä rikkaammaksi ja rikastuttaa väkisin ihmisen, vaikka hän ei tahtoisikaan. Myös viljakauppiaat riemuitsevat jälleen ja pitävät pitoja aamusta iltaan ja illasta aamuun ja viini virtailee heidän pidoissaan, sillä jokainen, joka ostaa viljaa varastoon, rikastuu maatessaan. Totisesti, tämä aika on ihmeellinen, sillä tyhjästäkin virtaa jo hopea ja kulta arkkuihin ja lippaihin. Tiedä siis, herrani, että myymällä tyhjiä ruukkuja olen ansainnut saman verran kuin viljalla, eikä tämä ole hullua puhetta, vaan selvää totta, vaikka kukaan ei sitä uskoisi. Kautta Egyptin on nimittäin ostajia tyhjillä ja käytetyillä ruukuilla ja heille kelpaa mikä ruukku hyvänsä, niin että oluenpanijat ja viininviljelijät voivottavat ja repivät hiuksiaan, kun ruukut loppuvat heiltä. Totisesti, tämä on ihmeellistä aikaa, kun ihminen tulee rikkaaksi tyhjällä, mutta kuultuani tästä kaikesta ehdin ostaa kaikki Theban tyhjät ruukut ja palkkasin sadoittain orjia ostamaan ja keräämään ruukkuja ja totisesti, ihmiset lahjoittivat ilmaiseksi orjilleni käytettyjä ruukkuja, jotta nämä korjaisivat ruukut pois haisemasta heidän pihoiltaan. Jos sanoisin myyneeni tänä talvena tuhat kertaa tuhat tyhjää ruukkua, liioittelisin kenties, mutta paljon en valehtelisi. Eihän minun näet kannata enää valehdella, koska tämä ruukkujen totuus on uskomattomampi kaikkia parhaitakin valheitani.»
»Kuka hullu ostaisi tyhjiä ruukkuja?» kysyin.