Joimme viiniä yhdessä ja sanoi: »Hän kohotti minut kurasta rinnalleen ja sanoi minua ystäväkseen, ja joka kerta kun olen ryypännyt vaatteenikin, hän on antanut minulle uudet vaatteet. Enkö siis tätä asiaa tekisi hänen mielikseen? Toivon vain, ettei kuolema tee kovin kipeää, sillä kotikylässäni talonpojat ovat pahasisuisia ja heillä on ikävä tapa käyttää sirppejään suuttuessaan ja leikata sirpeillä maha auki niiltä, jotka eivät ole heille mieleen.»
Horemheb sanoi: »En tosiaankaan kadehdi teitä, vaikka voin vakuuttaa, että heettiläisillä on vielä paljon ikävämpiä tapoja. Joka tapauksessa aion käydä sotaa heettiläisiä vastaan ja torjua heidät, sillä luotan suuresti onneeni ja kerran näin Siinain erämaassa palavan pensaan tai puun, joka ei kulunut palaessaan, ja tiesin tästä syntyneeni suuriin tekoihin. Paljain kourin minun on kuitenkin hankala tehdä suuria tekoja, mutta kenties sotilaani voivat säikäyttää heettiläiset viskelemällä heitä sontakakkaroilla.»
Minä sanoin: »Sethin ja kaikkien paholaisten nimeen, sanokaa minulle, miksi rakastamme häntä ja tottelemme häntä, vaikka tiedämme, että hän on hullu ja että hänen sanansa ovat hulluutta. Selittäkää tämä minulle, jos osaatte.»
»Ei hän tehoa minuun millään tavoin», arveli Bek. »Mutta olen vanha juoppo eikä kuolemastani ole vahinkoa kenellekään. Siksi teen hänelle mieliksi ja maksan hinnan kaikista humalaisista vuosista, jotka hänen luonaan olen viettänyt.»
»En suinkaan rakasta häntä, vaan paremmin vihaan häntä», väitti Thotmes kiivaasti. »Juuri siksi lähden toteuttamaan hänen käskyjään, että vihaan häntä ja tahdon jouduttaa hänen loppuaan. Totisesti, olen suuresti kyllästynyt kaikkeen ja toivon lopun tulevan pian.»
Mutta Horemheb sanoi: »Valehtelette, siat. Tunnustakaa vain, että hänen katsoessaan teitä silmiin sontainen selkäruotonne alkaa täristä ja toivoisitte olevanne jälleen lapsia ja leikkivänne karitsain kanssa kedolla. Minä olen ainoa johon hänen katseensa ei tehoa, mutta kohtaloni on muulla tavoin sidottu häneen ja minun on myönnettävä, että rakastan häntä, vaikka hän käyttäytyy perin ämmämäisesti ja puhuu kimeällä äänellä.»
Tällä tavoin keskustellen joimme viiniä keskenämme ja näimme laivojen lipuvan virtaa alas ja purjehtivan ylävirtaan ja lukuisten ihmisten lähteävän pois Akhetatonista. Useat ylhäiset pakenivat parhaine tavaroineen, mutta monet lähtivät kaatamaan Egyptin jumalia faraon käskyn mukaan ja lauloivat hymnejä Atonille mennessään. Luulen, etteivät he kuitenkaan kauan laulaneet, vaan laulu jähmettyi heidän kurkkuunsa, kun he joutuivat vastakkain raivostuneen kansan kanssa temppeleissä. Joimme viiniä koko päivän, mutta viini ei ilahduttanut sydämiämme, koska tulevaisuus oli kuin musta kuilu edessämme ja puheemme kävivät yhä katkerammiksi.
Seuraavana päivänä Horemheb nousi laivaan matkustaakseen takaisin Memfikseen ja sieltä Tanikseen. Ennen hänen lähtöään lupasin lainata hänelle niin paljon kultaa kuin saisin irti Thebasta ja lähettää hänelle puolet omistamastani viljasta. Toisen puolen viljasta aioin käyttää omien tarkoitusteni mukaisesti, mutta toisen puolen lupasin hänelle. Kenties juuri tämä oli heikkouteni erehdys ja määräsi elämäni: Puolet annoin Ekhnatonille, puolet Horemhebille, mutta kokonaan en antanut mitään kenellekään.
3
Thotmes ja minä matkustimme Thebaan, ja jo kaukana Thebasta tulivat vastaamme ruumiit ajelehtien virtaa alas. Ruumiit tulivat kelluen ja turvonneina virtaa alas ja näimme niiden joukossa pappien ajeltuja päitä, ylhäisiä ja alhaisia, vartijoita ja orjia, ja heidän hiuksistaan ja vaatteistaan ja ihostaan saattoi erottaa mitä kukin oli ollut elämänsä päivinä, kunnes ruumiit mustuivat ja hajosivat tai krokotiilit ahmivat ne. Eikä krokotiilien tarvinnut uida virtaa ylös Thebaan syödäkseen ihmislihaa, vaan sama tapahtui joka paikassa virran varrella kaupungeissa ja kylissä ja moni ihminen pääsi hengestään näinä päivinä ja hänen ruumiinsa viskattiin virtaan, niin että krokotiilit kävivät nirsoiksi ja valitsivat ruokansa. Krokotiili on näet viisas kala ja söi mieluummin naisten ja lapsien pehmeän lihan ja ylhäisten lihavat ruumiit kuin kantajain ja orjien sitkeää lihaa. Jos krokotiileillä on järki, kuten niillä varmaan on, luulen niiden näinä päivinä suuresti ylistäneen Atonia.
Koko virta haisi kuolemalta ja yön pimeässä toi tuuli Thebasta kitkerän savunhajun sieraimiimme. Thotmes sanoi ivallisesti: »Totisesti näyttää siltä kuin Atonin valtakunta olisi tullut maan päälle.» Mutta paadutin heikon sydämeni ja sanoin hänelle: »Thotmes, mitään tällaista ei koskaan ennen ole tapahtunut eikä maailma enää koskaan ole saava toista tällaista tilaisuutta. Leipää ei voi leipoa murtamatta jyviä. Atonin mylly jauhaa nyt jyviä, leipokaamme me jauhot leiväksi farao Ekhnatonin tähden, niin totisesti maailma on muuttuva ja lopuksi kaikki ihmiset ovat veljiä keskenään Atonin edessä.»
Mutta Thotmes joi viiniä poistaakseen kalmanhajun nenästään ja sanoi: »Suo anteeksi, jos vahvistan viinillä heikkouttani, sillä rehellisesti sanoen minua suuresti peloittaa ja polveni muuttuvat vedeksi, kun ajattelen, mitä joudumme kokemaan. Siksi on tällaisena aikana yksinkertaisinta juoda itsensä humalaan, koska ihminen ei humalassa ajattele liikoja ja elämä ja kuolema, ihmiset ja jumalat käyvät samanarvoisiksi hänen silmissään.»
Saapuessamme Thebaan paloi kaupunki monesta kohdasta ja myös kuolleiden kaupungista kohosivat liekit kansan rosvotessa hautoja ja polttaessa tulessa pappien säilytettyjä ruumiita. Laivaamme ammuttiin nuolilla muurilta kenenkään edes kysymättä mitä etsimme ja laskiessamme rantaan tuuppivat kiihkoisat ristit sarvia veteen ja sohivat heitä seipäillä, kunnes he hukkuivat. Tästä arvasimme, että vanhat jumalat olivat jo kaatuneet ja Aton voittanut.
Menimme suoraan Krokotiilinpyrstöön ja kohtasimme siellä Kaptahin. Hän oli riisunut kalliit vaatteet yltään ja tahrinut mudalla voiteen hiuksissaan ja pukeutunut köyhän harmaaseen vaatteeseen. Myös kultaisen levyn hän oli poistanut sokeasta silmästään ja juotti auliisti resuisia orjia ja aseistautuneita sataman kantajia ja puhui heille sanoen: »Iloitkaa ja riemuitkaa, veljeni, sillä tämä on suuren ilon päivä eikä enää ole herroja eikä orjia, ylhäisiä tai alhaisia, vaan kaikki ihmiset ovat vapaita menemään ja tulemaan, kuten itse haluavat. Juokaa sen tähden tänään viiniä minun laskuuni ja toivon teidän muistavan viinitupani, jos onni teitä suosii ja saatte kähvelletyksi hopeaa tai kultaa väärien jumalien temppeleistä tai pahojen isäntien taloista. Olen näet orja kuten tekin ja orjana olen syntynyt ja orjana kasvanut ja todistuksena tästä näette silmäni, jonka julma isäntä puhkaisi kirjoituspuikollaan suuttuessaan minuun, kun olin juonut tyhjäksi hänen olutruukkunsa ja täyttänyt sen oman ruumiini vedellä. Mutta tällaista vääryyttä ei enää koskaan tule tapahtumaan eikä kenenkään enää tarvitse maistaa keppiä, koska on orja, eikä kenenkään tarvitse tehdä työtä käsillään, koska on orja, vaan kaikki on oleva pelkkää iloa ja riemua, hyppyä ja huvitusta, niin kauan kuin sitä kestää.»
Vasta kaiken tämän puhuttuaan hän huomasi minut ja Thotmesin ja häpesi hieman puheitaan ja vei meidät suljettuun huoneeseen ja sanoi: »Olisi ehkä viisainta, jos pukisitte halvemmat vaatteet yllenne ja tahrisitte mudalla kätenne ja kasvonne, sillä orjat ja kantajat kävelevät katuja ylistäen Atonia ja lyövät Atonin nimeen kepeillä jokaista, joka heidän mielestään on liian lihava eikä ole tehnyt työtä käsillään. Mutta minulle he ovat antaneet lihavuuteni anteeksi, koska olen itse entinen orja ja olen jakanut heille viljaa ja juotan heitä ilmaiseksi. Mutta kertokaa, mikä paha onni tuo teidät Thebaan juuri nyt, sillä näinä päivinä Theba on kolkko kaupunki ylhäisille.»