Näytimme hänelle kirveemme ja moukarimme ja sanoimme tulleemme kaatamaan väärien jumalien kuvat ja hakkaamaan heidän nimensä pois kaikista kirjoituksista. Kaptah nyökytteli viisaasti päätään ja sanoi: »Suunnitelmanne on kenties älykäs ja miellyttää rahvasta, kunhan pidätte huolen, ettei kansa saa tietää, keitä olette, sillä monenlaisia muutoksia voi tapahtua ja sarvet kostavat teille tekonne, jos pääsevät jälleen valtaan. En näet usko, että tätä elämää voi kestää kauan, sillä mistäpä orjat saavat viljaa elääkseen ja vallattomuudessaan he ovat tehneet tekoja, jotka ovat saaneet monet entiset ristitkin epäröimään ja muuttumaan sarviksi järjestyksen palauttamiseksi. Kuitenkin farao Ekhnatonin määräys orjien vapauttamisesta on erittäin viisas ja kaukonäköinen, sillä tällä tavoin voin lähettää pois kaikki kelvottomat ja ikäkulut orjani, jotka vain suotta syövät kallista viljaani ja öljyäni. Minun ei enää tarvitse suurin kustannuksin elättää ja majoittaa orjia, vaan voin palkata heidät työhön, milloin haluan, ja lähettää heidät pois, milloin haluan, enkä ole sidottu heihin, vaan voin itse valita työväkeni ja maksaa heille, mitä haluan. Vilja on kalliimpaa kuin koskaan ennen ja selvittyään humalastaan he tulevat luokseni kilpaillen pyytämään minulta työtä ja heidän työnsä tulee minulle halvemmaksi kuin ennen orjien työ, sillä he suostuvat mihin ehtoihin hyvänsä, kunhan vain saavat leipää. Jos orja ennen varasti, niin se kuului hyvään tapaan eikä isäntä voinut muuta kuin piestä hänet, mutta jos palkattu mies varastaa, hänet tuomitaan korvaamaan työllä varkautensa ja ennen häneltä voitiin leikata korvat ja nenä varkauden tähden. Kaiken tämän vuoksi ylistän suuresti farao Ekhnatonia hänen viisautensa tähden ja luulen, että muutkin tulevat ylistämään häntä malttaessaan ajatella asiaa ja älytessään oman etunsa.»
»Puhuit viljasta, Kaptah», sanoin hänelle. »Tiedä siis, että puolet viljastamme olen luvannut Horemhebille, jotta hän kävisi sotaa heettiläisiä vastaan, ja tämä vilja sinun on viipymättä laivattava Tanikseen. Mutta toinen puoli viljaa sinun on jauhettava ja leivottava leiväksi ja jaettava nälkäänäkeville kaikissa kaupungeissa ja kylissä, missä viljaamme on varastoituna. Jakaessaan leipää kansalle palvelijasi eivät saa ottaa maksua, vaan heidän on sanottava: »Tämä on Atonin leipä, ottakaa ja syökää Atonin nimeen ja siunatkaa farao Ekhnatonia ja hänen jumalaansa.»
Tämän kuullessaan Kaptah repäisi vaatteensa, koska se oli vain orjan vaate eikä sen repimisestä ollut suurta vahinkoa. Hän repi myös käsillä hiuksiaan, niin että kuiva muta pölisi, ja huusi katkerasti ja sanoi: »Tämä tekee sinut köyhäksi, herrani, ja mistä minä sitten otan ansioni. Faraon hulluus on tarttunut sinuun ja seisot päälläsi ja kävelet takaperin. Voi, minua kurjaa, joka tämänkin päivän jouduin näkemään, eikä kuoriainenkaan enää voine auttaa meitä, sillä leivän jakamisesta ei kukaan tule sinua siunaamaan ja tuo kirottu Horemheb vastaa julkeasti karhumiskirjeisiini ja kehoittaa minua itse noutamaan häneltä kullan, jonka olen hänelle sinun nimiisi lainannut. Hän on rosvoa pahempi, tuo ystäväsi Horemheb, sillä rosvo vie, minkä vie, mutta hän lupaa maksaa korkoa viemästään ja kiusaa siten velkojiaan turhalla toivolla, niin että heidän maksansa lopulta halkeavat harmista. Mutta silmistäsi näen, että tarkoitat totta, herrani, eikä sen tähden valitukseni auta, vaan minun on täytettävä tahtosi, vaikka se tekee sinut köyhäksi.»
Jätimme Kaptahin liehittelemään orjia ja hieromaan takahuoneissa kauppaa temppelien pyhistä astioista ja kalleuksista, joita kantajat olivat ryöstäneet temppeleistä. Kaikki kunnialliset ihmiset olivat sulkeutuneet taloihinsa ja teljenneet ovensa ja kadut olivat autioita ja muutamat temppelit, joihin papit olivat sulkeutuneet, oli sytytetty palamaan ja paloivat yhä. Menimme rosvottuihin temppeleihin hakkaamaan jumalien nimiä pois pyhistä kirjoituksista ja tapasimme muita faraolle uskollisia samassa työssä ja käytimme moukareitamme ja vasaroitamme niin kiivaasti, että tulikipunat sinkoilivat kivestä. Tällä tavoin koetimme vakuutella itsellemme, että teimme tärkeätä työtä ja että vasaramme auttoivat uuden aikakauden alkamista Egyptille, ja taoimme ranteemme jäykiksi ja kämmenemme kipeiksi vasaroillamme. Tätä samaa työtä teimme päivästä päivään enkä malttanut levätä enkä syödä enkä nukkua, sillä työmaamme oli määrätön ja toisinaan tunkeutui hurskaita pappien johtamina häiritsemään työtämme ja he viskelivät meitä kivillä ja uhkailivat meitä kepeillä, mutta karkoitimme heidät vasaroillamme ja kiihkossaan Thotmes halkaisi vasarallaan pään vanhalta papilta, joka tahtoi suojella jumalaansa. Sillä päivästä päivään valtasi meidät yhä suurempi kiihko ja teimme työtä voidaksemme sulkea silmämme kaikelta, mikä tapahtui ympärillämme.
Kansa kärsi näet nälkää ja puutetta ja riemuittuaan aikansa vapaudestaan orjat ja kantajat pystyttivät sinisiä ja punaisia keppejä satamaan ja kerääntyivät niiden ympärille ja muodostivat omia vartijakuntiaan, jotka lähtivät ryöstämään sarvien taloja ja ylhäisten taloja jakaakseen heidän viljansa ja öljynsä ja rikkautensa kansalle, eivätkä faraon vartijat voineet estää heitä. Kaptah palkkasi tosin väkeä jauhamaan viljaa ja leipomaan leipää, mutta kansa riisti leivät hänen palvelijoiltaan sanoen: »Tämä leipä on köyhiltä rosvottua leipää ja siksi on vain oikein, että se jaetaan köyhille.» Eikä kukaan siunannut nimeäni jakamani viljan tähden, vaikka tein itseni köyhäksi yhden ainoan kuunkierron aikana.
Kun tällä tavoin oli kulunut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä ja sekasorto kasvoi yhä suuremmaksi Thebassa ja miehet, jotka ennen olivat punninneet kultaa, seisoivat kerjäten kadunkulmissa ja heidän vaimonsa myivät orjille korujaan ostaakseen lapsilleen leipää, silloin tuli Kaptah yön pimeässä talooni ja sanoi: »Herrani, sinun on aika paeta, sillä vallan pian kukistuu Atonin valtakunta enkä luule kenenkään kunniallisen ihmisen pahoittelevan sen menoa. Laki ja järjestys on palaava ja entiset jumalat palaavat, mutta sitä ennen ruokitaan vielä krokotiileja ja ruokitaan runsaammin kuin koskaan ennen, sillä papit aikovat puhdistaa pahan veren pois Egyptistä.»
Kysyin häneltä: »Mistä tämän tiedät?»
Hän sanoi viattomasti: »Enkö aina ole ollut uskollinen sarvi ja rukoillut salassa Ammonia? Myös olen lainannut runsaasti kultaani papeille, sillä he maksavat neljänneksen ja puoletkin korkoa ja panttaavat Ammonin maat pantiksi kullasta. Pelastaakseen oman henkensä Eje on tehnyt sopimuksen pappien kanssa ja siten papit saavat vartijat puolelleen. Myös kaikki Egyptin rikkaat ja ylhäiset ovat palanneet Ammonin turviin ja papit ovat kutsuneet neekereitä Kushin maasta ja keränneet ja palkanneet palvelukseensa shardanat, jotka tähän asti ovat ryöstelleet maaseutua. Totisesti, Sinuhe, kohta alkaa mylly pyöriä ja jyviä murskataan, mutta leipä, joka jauhoista leivotaan, on Ammonin kiitos, sillä olen jo tuskastunut tähän sekamelskaan, vaikka se onkin tehnyt minut hyvin rikkaaksi.»
Järkytyin suuresti hänen sanoistaan ja huusin: »Farao Ekhnaton ei ikinä suostu siihen.» Mutta Kaptah hymyili viekkaasti ja hieroi etusormella sokeaa silmäänsä ja sanoi: »Enää he eivät kysy lupaa faraolta. Akhetatonin kaupunki on jo kirottu ja jokainen, joka sinne jää, on kuolemalla kuoleva. Saatuaan vallan käsiinsä he sulkevat kaikki sinne johtavat tiet ja virrankin he sulkevat, niin että jokainen, joka jää sinne, on kuoleva nälkään. He vaativat näet, että faraon on palattava Thebaan ja kumarrettava Ammonia.»
Silloin ajatukseni selkenivät ja näin edessäni farao Ekhnatonin kasvot ja hänen silmänsä, joista kuvastui pettymys, kuolemaakin katkerampi. Siksi sanoin: »Tämä häpeä ei koskaan saa tapahtua, Kaptah. Olemme kulkeneet monta tietä yhdessä, sinä ja minä. Sen tähden, Kaptah, kulkekaamme tämäkin tie yhdessä loppuun asti. Joskin minä olen köyhä jaettuani pois viljani, sinä olet vielä rikas. Osta sen tähden aseita, keihäitä ja nuolia, ja osta nuijia niin paljon kuin voit, ja osta kullallasi vartijat puolellesi ja aseet sinun on jaettava sataman orjille ja kantajille ja saatava vartijat puolustamaan heitä ja faraota. En tiedä, mitä tästä kaikesta tulee, Kaptah, mutta tällaista tilaisuutta ei maailma vielä koskaan ole kokenut kaiken uudistamiseksi toisenlaiseksi kuin ennen on ollut. Kun maa on jaettu köyhien asuttavaksi ja heidän puutarhansa ovat orjien lasten leikkipaikkoja, silloin varmaan kansa rauhoittuu ja jokainen pitää omansa ja jokainen tekee työnsä tahtonsa mukaan ja kaikki on oleva paremmin kuin ennen.»