Verentyrehdyttäjä hyvästeli meitä ystävällisesti, teki Ammonin pyhät merkit ja polvistui nöyrästi lattialle nahkakääröjen eteen. Pyöveli heilautti miekkaansa ja antoi sen kieppua kaaressa tuomitun pään yllä, niin että ilma vihisi, mutta pysäytti iskunsa, niin että miekan terä vain aivan kevyesti kosketti verentyrehdyttäjän kaulaa. Kuitenkin yerentyrehdyttäjä vajosi lattialle ja luulimme hänen pelosta menettäneen tajuntansa, sillä pienintäkään haavaa ei ollut hänen kaulassaan. Kun vuoroni tuli, polvistuin pelotta, pyöveli naurahti minulle ja kosketti miekalla kaulaani viitsimättä enempää säikytellä minua. Ptahor arveli olevansa niin lyhyt, ettei hänen tarvinnut polvistua, ja pyöveli heilautti miekkaansa myös hänen kaulansa kohdalla. Näin olimme kuolleet, tuomio oli täytetty ja meille annettiin uudet nimet, jotka oli kaiverrettu painaviin kultarenkaisiin. Ptahorin renkaaseen oli tosiaan kaiverrettu: 'Hän, joka on paviaanin kaltainen', ja minun renkaaseeni oli kaiverrettu: 'Hän, joka on yksinäinen'. Sen jälkeen punnittiin Ptahorille hänen lääkärinlahjansa kultana. Myös minulle punnittiin kultaa ja yllemme puettiin uudet vaatteet ja ensimmäisen kerran kannoin poimutettua hametta, joka oli kuninkaallista pellavaa, ja kaulusta, joka oli painava hopeasta ja kalliista kivistä. Mutta kun palvelijat yrittivät nostaa maasta verentyrehdyttäjän elvyttääkseen hänet tajuihinsa, hän ei herännyt enää henkiin, vaan oli kuollut kuin kivi. Tämän olen omin silmin nähnyt ja voin vahvistaa sen todeksi. Mutta miksi hän kuoli, sitä en voi ymmärtää, ellei ollut niin että hän kuoli, koska uskoi kuolevansa. Sillä tyhmyydestään huolimatta hänellä oli kyky tyrehdyttää verentulo eikä sellainen ihminen ole samanlainen kuin muut.
Keskellä faraon kuoleman aiheuttamaa maansurua levisi tieto verentyrehdyttäjän kummallisesta kuolemasta, ja ne, jotka sen kuulivat, eivät voineet olla huutamatta naurusta. He löivät käsillä polviinsa ja nauroivat, sillä totisesti tapaus oli varsin hullunkurinen.
Myös minut katsottiin virallisesti kuolleeksi enkä sen jälkeen voinut allekirjoittaa asiakirjoja lisäämättä nimeen Sinuhe nimeä 'Hän, joka on yksinäinen'. Hovissa ei minua muulla nimellä enää sopinut tuntea.
3
Palattuani Elämän taloon uudet vaatteet ylläni ja kultarengas ranteessani kumarsivat opettajani minulle ja laskivat kätensä polvien tasalle edessäni. Kuitenkin olin edelleen oppilas ja minun oli kirjoitettava tarkka ja yksityiskohtainen kuvaus kallonpuhkaisusta ja faraon kuolemasta ja vahvistettava se nimelläni. Uhrasin kirjoitukseen paljon aikaa ja lopetin kertomukseni kuvaamalla, miten henki oli lentänyt faraon nenästä linnun hahmossa suoraan aurinkoon. Minulta tiukattiin, eikö farao ollut viimeisinä hetkinään tullut tajuihinsa ja huokaissut: »Ammon olkoon siunattu», kuten lukuisat muut todistajat vakuuttivat. Tarkoin muisteltuani katsoin parhaaksi vahvistaa myös tämän todeksi ja minulla oli ilo kuulla kertomustani luettavan kansalle esipihoilla jokaisena niistä seitsemästäkymmenestä päivästä, joiden aikana faraon ruumista valmistettiin Kuoleman talossa kestämään ikuisesti. Koko tämän suruajan olivat ilotalot, viinituvat ja olutkapakat suljetut Theban kaupungissa, niin että viiniä sai ostaa ja soittoa kuunnella vain menemällä niihin sisään takaovesta.
Mutta näiden seitsemänkymmenen päivän kuluttua minulle ilmoitettiin, että olin valmis lääkäri ja sain aloittaa ammattini harjoittamiten, missä kaupunginosassa vain halusin. Jos taas halusin jatkaa opiskelua ja antautua jollekin erikoisalalle, kuten esimerkiksi hammas tai korvalääkäriksi, synnytysten valvojaksi, kätten päälle pani jaksi tai parantavan veitsen käsittelijäksi tai ryhtyä mille hyvänsä neljästätoista eri alasta, joita opetettiin Elämän talossa parhaiden erikoislääkärien johdolla kuninkaallisten lääkärien valvonnassa, niin minun tarvitsisi vain itse sanoa, minkä alan halusin valita, tämä oli erikoinen luosionosoitus ja todisti, miten hyvin Ammon palkitsee palvelijoitaan.
Olin nuori eikä tiede Elämän talossa enää innostanut minua. Minuun oli tarttunut Theban kiihko, halusin tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi ja käyttää hyväkseni aikaa, jolloin vielä kaikki tunsivat nimen Sinuhe, Hän, joka on yksinäinen. Minulla oli kultaa ja ostin pienen talon ylhäisten kaupunginosan rajalta, kalustin sen varojeni mukaan ja ostin palvelijakseni orjan, joka tosin oli laiha ja silmäpuoli, mutta muuten tarkoituksiini kelvollinen. Hänen nimensä oli Kaptah ja hän vakuutti itse, että oli vain hyvä, jos hän oli silmäpuoli, sillä nyt hän saattoi kertoa tuleville potilailleni antaessani näiden odotella vuoroaan, että olin ostanut hänet umpisokeana ja parantanut toisen silmän näkeväksi. Siksi ostin hänet. Mutta esi huoneeseen, jossa potilaiden oli määrä odottaa, annoin maalata kuvia. Eräässä kuvassa viisas Imhotep, lääkärien jumala, opetti minua, Sinuhea. Olin hänen edessään pieni, niinkuin on tapa, mutta kuvan alla oli kirjoitus:
»Viisain ja taitavin oppilaistani on Sinuhe, Senmutin poika, Hän, joka on yksinäinen.» Toisessa kuvassa uhrasin Ammonille, jotta antaisin Ammonille, mikä Ammonille kuului, ja potilaat luottaisivat minuun Mutta kolmannessa kuvassa suuri farao katsoi minuun taivaasta linnun hahmossa ja hänen palvelijansa punnitsivat minulle kultaa ja pukivat minut uusiin vaatteihin. Nämä kuvat annoin Thotmesin maalata, vaikka hän ei ollut laillistettu taiteilija eikä hänen nimeään ollui kirjoitettu Ptahin temppelin kirjaan. Mutta hän oli ystäväni. Siksi annoin hänen maalata kuvat, ja ystävyyttämme kunnioittaen hän maalasi ne vanhan tavan mukaan ja maalasi ne ylivoimaisen taitavasti, niin että ne hehkuivat punaista ja keltaista, jotka hinnaltaan ovat väreistä halvimmat, ja onnistui saamaan aikaan, että ne, jotka ensi kerran näkivät kuvat, kohottivat kätensä hämmästyksen merkein ja sanoivat: »Totisesti, Sinuhe, Senmutin poika, Hän, joka on yksinäinen, herättää luottamusta ja parantaa taidolla potilaansa.»
Kun kaikki oli valmista, istuuduin odottamaan potilaita ja sairaita parantaakseni heidät, ja istuin kauan ja odotin, mutta potilaita ei tullut. Illan tullen menin viinitupaan ja ilahdutin sydäntäni viinillä, sillä minulla oli vielä jäljellä faraon lahjoista vähän kultaa ja hopeaa. Olin nuori ja mielestäni taitava lääkäri enkä pelännyt tulevaisuutta. Siksi ilahdutin sydäntäni viinillä yhdessä Thotmesin kanssa ja puhuimme äänekkäästi molempien valtakuntain asioista, sillä tänä aikana kaikki ihmiset toreilla, kauppiaiden talojen edessä, viinituvissa ja ilotaloissa puhuivat äänekkäästi molempien valtakuntain asioista.
Oli näet käynyt, niinkuin vanha sinetin vartija oli ennustanut. Kun suuren faraon ruumis oli valmistettu kestämään kuolema ja saatettu hautaansa kuninkaiden laaksossa ja haudan ovet oli suljettu kuninkaallisilla sineteillä, nousi suuri kuninkaallinen äiti valtaistuimelle pidellen ruoskaa ja käyräsauvaa käsissään, leuassa kuninkaallinen parta ja kuninkaallinen leijonanhäntä vyötettynä vyötäistensä ympärille. Eikä vallanperijää vielä kruunattu faraoksi, vaan sanottiin, että hän tahtoi puhdistautua ja rukoilla jumalia, ennen kuin astuisi valtaansa käyttämään. Mutta kun suuri kuninkaallinen äiti karkotti vanhan sinetin vartijan ja kohotti oikealle puolelleen tuntemattoman pappi Ejen, niin että tämä kohosi kaikkien Egyptin ylhäisten yläpuolelle ja istui kultaisessa talossa Oikeuden paviljongissa edessään neljäkymmentä nahkaista lakikirjaa ja määräsi veronkantajia ja faraon rakentajia, silloin alkoi koko Ammonin temppeli kuhista kuin mehiläispesä, monia pahoja ennusmerkkejä nähtiin ja kuninkaalliset uhrit epäonnistuivat. Myös nähtiin paljon merkillisiä unia, joita papit tulkitsivat. Tuulet muuttivat suuntiaan vastoin kaikkea luonnon järjestystä, nun että Egyptinmaassa satoi kahtena päivänä peräkkäin ja tavaravarastoja turmeltui laitureilla ja viljakasat mätänivät. Myös muuttuivat muutamat lammikot Theban ulkopuolella vereksi ja paljon ihmisiä kävi niitä katsomassa. Mutta vielä ihmiset eivät pelänneet, iillä sellaista oli sattunut kaikkina aikoina pappien suuttuessa.