Sen sijaan oli paljon levottomuutta ja turhaa puhetta, mutta faraon palkkajoukot sotilaiden taloissa, egyptiläiset, syyrialaiset, neekerit ja ihardanat, saivat kuninkaalliselta äidiltä runsaita lahjoja, heidän päälliköilleen jaettiin palatsin parvekkeelta kultaisia ketjuja ja kunniamerkkejä ja järjestys säilyi. Eikä mikään uhannut Egyptin mahtavuutta, sillä myös Syyriassa pitivät varuskunnat huolen järjestyksestä ja Bybloksen, Simyran, Sidonin ja Ghazan ruhtinaat, jotka olivat eläneet lapsuutensa faraon jalkojen juuressa ja saaneet kasvatuksensa kultaisessa talossa, valittivat hänen kuolemaansa, kuin olisivat menettäneet isänsä, ja kirjoittivat kuninkaalliselle äidille kirjeitä, joissa vakuuttivat olevansa tomua hänen jalkojensa alla. Mutta Kushin maasta, Nubiassa ja Sudanin rajoilla, on kaikkina aikoina ollut tapana käydä sotaa faraon kuoltua, ikään kuin neekerit tahtoisivat koetella uuden faraon pitkämielisyyttä. Siksi eteläisten maiden varakuningas, jumalan poika eteläisissä varuskunnissa, lähetti joukkonsa liikkeelle heti saatuaan tiedon faraon kuolemasta ja hänen joukkonsa menivät yli rajan ja polttivat lukuisia kyliä ja toivat saaliina mukanaan karjaa, orjia, jalopeuranhantiä ja strutsinsulkia, niin että tiet Kushin maahan olivat jälleen turvalliset ja kaikki rosvoheimot valittivat suuresti faraon kuolemaa nähdessään päälliköittensä riippuvan pää alaspäin rajalinnoitusten muureilla.
Myös meren saarissa valitettiin ja surtiin suuren faraon kuolemaa ja Babylonin kuningas ja Khattien maan kuningas, joka hallitsi heettiläisiä, lähettivät kuninkaalliselle äidille savitauluja pahoitellen faraon kuolemaa ja pyytäen kultaa voidakseen pystyttää hänen kuvansa temppeleihinsä, koska farao oli ollut heille kuin isä ja veli. Mutta Mitannin maan kuningas Naharinassa lähetti tyttärensä tulevan faraon vaimoksi, kuten hänen isänsä oli tehnyt ennen häntä ja kuten taivaallisen faraon kanssa oli sovittu ennen hänen kuolemaansa. Tadukhipa, se oli prinsessan nimi, saapui Thebaan mukanaan palvelijoita ja orjia ja aaseja, jotka kantoivat kalliita tavaroita, ja hän oli lapsi, joka vasta oli täyttänyt kuusi vuotta, ja vallanperijä otti hänet vai mokseen, sillä Mitannin maa oli muuri rikkaan Syyrian ja pohjoisten maiden välillä ja suojeli kaikkia karavaaniteitä kaksoisvirtojen maasta meren rantaan asti. Siten Ammonin taivaallisen tyttären, leijonanpäisen Sekhmetin, papit menettivät ilonsa ja hänen temppelinsä porttien saranat ruostuivat kiinni.
Kaikesta tästä me puhuimme äänekkäästi, Thotmes ja minä, ja ilahdutimme sydämiämme viinillä ja kuuntelimme Syyrian musiikkia ja katselimme tanssivia tyttöjä. Minun veressäni oli Theban kiihko, mutta joka aamu tuli silmäpuoli palvelijani vuoteeni luokse, laski kätensä polvien tasalle edessäni ja antoi minulle leivän ja suolaisen kalan ja kaatoi olutta maljaani. Minä puhdistauduin ja istuuduin odottamaan potilaita ja otin vastaan potilaita, kuuntelin heidän surunsa ja paransin heidät.
Mutta minä en suinkaan tullut rikkaaksi, sillä potilaita tuli luokseni harvoin ja ne, jotka tulivat, olivat köyhiä, niin että oli parempi parantaa heidät heti kuluttamatta heihin kalliita lääkkeitä, jotka eivät vahingoita ketään. Minä kiskoin hampaita ja sidoin ja poltin haavoja, lievitin vatsavaivoja ja alensin kuumeen. Myös tuli luokseni naisia, jotka pyysivät minua parantamaan hedelmättömyyden ja katsoivat minua rohkeasti silmiin ja avasivat vaatteensa edessäni, mutta kehoitin heitä menemään Ammonin temppeliin ja pyytämään neuvoa papeilta, koska näiden vallassa on hedelmöityminen. Samoin tuli luokseni äitejä, jotka peittivät kasvonsa ja pyysivät minua auttamaan heidän tyttäriään, jotka olivat hedelmöityneet merimiehistä tai vierasmaalaisista sotilaista, mutta heitä en voinut auttaa, sillä he eivät olleet kyllin rikkaita korvaamaan vahinkoa, joka minulle olisi koitunut, jos nimeni olisi pyyhitty Elämän talon kirjasta ja minut olisi karkotettu Thebasta. Mutta naisille, jotka tulivat luokseni pyytämään kauneuttaan takaisin, sekoitin juomia, jotka eivät heitä vahingoittaneet. Ja naisille, jotka valittivat, että heidän miehensä olivat käyneet laiskoiksi ja haluttomiksi, annoin lääkemarjoja, joita he saattoivat salaa sulattaa miestensä viiniin, ja he palasivat usein ja toivat minulle lahjoja varojensa mukaan, mutta toisinaan sattui, että he palasivat ja valittivat miestensä kääntyneen vieraiden naisten puoleen. Sitä en minä kuitenkaan voinut auttaa, sillä lääkäri tosin voi herättää rakkauden ja saada miehen sanomaan naiselle: sisar, ja hyväilemään häntä, mutta kenen naisen puoleen mies kääntää halunsa, sitä lääkäri ei voi ennakolta sanoa. Kuitenkin arvelin miehen valitsevan naisen, joka oli lähimpänä, ja se oli totta, sillä useimmat toivat minulle lahjoja ja vain harvat valittivat.
Myös lapsia toivat äidit joskus luokseni, ja jos äidit olivat laihoja ja lapset kuihtuneita ja heidän silmänympäryksensä kärpästen syömät, annoin orjani Kaptahin ostaa heille lihaa ja hedelmiä ja annoin tämän lahjana heille, mutta tällä tavoin en suinkaan rikastunut ja seuraavana päivänä oli taloni edessä viisi ja kymmenen äitiä lapsineen, niin etten voinut enää päästää heitä sisään, vaan käskin orjani sulkea oven heiltä ja kehoittaa heitä menemään temppeliin, jossa joskus suurten uhrien päivinä jaettiin köyhälle kansalle lihaa, kun papit eivät jaksaneet syödä kaikkea.
Nimeni oli luettu temppelin esipihoilla seitsemänäkymmenenä päivänä ja luulin tämän maineen tuovan minulle rikkaita potilaita, mutta siinä erehdyin. Sillä luokseni tuli tosin vieraita, jotka kannettiin kantotuolissa taloni eteen, mutta heitä houkutteli maineeni kallonpuhkaisijan apulaisena ja he tarjosivat runsaita lahjoja minulle, jos lääkärinä puhkaisisin kallon sellaisilta, jotka olivat heidän ja suurten perintöjen tiellä. Mutta käskin heidän kääntyä kuninkaallisen kallonpuhkaisijan, Ptahorin, puoleen. Ja jos luokseni kannettiin sairaita, joiden elämä oli vain tuskaa ja jotka näin parantumattomiksi, käskin viedä heidät Elämän taloon lievitettyäni heidän kärsimystään.
Mutta joka yö paloivat soihdut ja lamput Theban kaduilla, musiikki soi viinituvissa ja ilotaloissa ja taivas kajasti punaisena Theban yläpuolella. Tahdoin ilahduttaa sydäntäni viinillä, mutta sydämeni ei enää iloinnut ja varani kuluivat ja minun oli pakko lainata kultaa temppelistä taloani vastaan voidakseni pukeutua oikein ja ilahduttaa sydäntäni viinillä.
4
Jälleen oli tulvan aika ja vesi nousi temppelin muureihin asti ja veden paettua puhkesi maa heleän vihreäksi, linnut rakensivat pesiä ja lotukset kukkivat lammikoissa ja akasiapensaat tuoksuivat. Jonakin päivänä tuli Horemheb talooni ja tervehti minua. Hän oli pukeutunut kuninkaalliseen pellavaan ja hänen kaulassaan oli kultainen ketju ja hänellä oli ruoska kädessään merkkinä siitä, että hän oli faraon upseeri. Mutta keihästä hänellä ei enää ollut. Kohotin käteni ilmaisemaan iloa hänet nähdessäni, ja myös hän kohotti kätensä ja hymyili minulle.
»Tulin kysymään neuvoa sinulta, Sinuhe, joka olet yksinäinen», hän sanoi.
»En ymmärrä», sanoin. »Olet vahva kuin härkä ja rohkea kuin leijona. Lääkärinä tuskin voin sinua auttaa.»
»Kysyn sinulta neuvoa ystävänä enkä lääkärinä», hän sanoi ja istuutui. Silmäpuoli palvelijani Kaptah kaatoi vettä hänen käsilleen ja tarjosin hänelle äitini Kipan lähettämiä kakkuja ja kallista sataman viiniä, sillä sydämeni iloitsi hänet nähdessään.