Mutta hän hymyili ja sanoi minulle: »Parempi on, että et mene, sillä kukkia ja myrhaa on itsellänikin. Parempi on, että et mene, sillä viinistä kiihtyneenä voisit eksyä vieraiden naisten luokse enkä tahtoisi sallia sitä.»
Hänen sanansa riemastuttivat minua niin, että tahdoin tarttua käsiksi häneen, mutta hän torjui minut ja sanoi: »Älä! Palvelijani näkevät enkä soisi sitä, sillä vaikka asunkin yksin, en ole halveksittava nainen. Mutta koska tahdoit olla rehellinen minulle, tahdon minäkin olla rehellinen sinulle. Siksi emme käy vielä asiaan, jonka vuoksi olet tullut, vaan vien sinut kanssani puutarhaani, jotta voin kertoa sinulle sadun.»
Hän vei minut puutarhaansa, jota kuunpaiste valaisi, ja myrtit ja akaasiat tuoksuivat siellä ja lootukset olivat sulkeneet kukkansa yöksi altaassa, jonka reunus oli päällystetty kirjavilla kivillä. Palvelijat kaatoivat vettä käsillemme ja toivat eteemme paistettua hanhea ja hunajoituja hedelmiä ja Nefernefernefer sanoi: »Syö ja iloitse kanssani, Sinuhe.» Mutta kurkkuni oli himosta karhea enkä voinut syödä. Hän katseli minua kujeilevasti hymyillen ja söi halukkaasti, ja joka kerta, kun hän katsoi minuun, heijastui kuunpaiste hänen silmistään. Syötyään hän sanoi:
»Lupasin kertoa sinulle sadun ja kerron sen nyt, sillä aamuun on vielä aikaa eikä minua nukuta. Tämä satu kertoo Setne Khemvesestä ja Tabubuesta, Bastin papittaresta.»
»Olen kuullut sen sadun», sanoin voimatta hillitä kärsimättömyyttäni. »Olen kuullut sen monesti, sisareni. Tule kanssani, jotta sulkisin sinut syliini vuoteella ja nukkuisit käsivarsilleni. Tule, sisareni, sillä ruumiini on sairas kaipauksesta, ja ellet tule, haavoitan kasvoni kiviin ja huudan himosta.»
»Vaiti, vaiti, Sinuhe», hän sanoi ja koski minua kädellään. »Olet liian raju ja pelkään sinua. Siksi kerron sinulle sadun rauhoittaakseni sinua. Oli siis niin, että Setne, Khemvesen poika, etsiessään Thotin lukittua kirjaa näki temppelissä Tabubuen, Bastin papittaren, ja joutui niin suunniltaan, että lähetti palvelijansa tarjoamaan hänelle kymmenen debeniä kultaa, jotta hän suostuisi viettämään tunnin Setnen kanssa ja ilahduttamaan häntä. Mutta Tabubue sanoi: 'Olen papitar enkä mikään halveksittava nainen. Jos herrasi tosiaan haluaa sitä, mitä lanoo, tulkoon itse luokseni talooni, missä kukaan ei näe meitä, niin ettei minun tarvitse käyttäytyä katutytön tavoin.' Setne ilahtui tästä ja meni kiireesti taloon, jossa Tabubue toivotti hänet tervetulleeksi ja tarjosi hänelle viiniä. Ilahdutettuaan viinillä sydäntään Setne halusi käydä asiaan, jonka vuoksi oli tullut, mutta Tabubue sanoi: 'Pääset kyllä taloosi, jossa jo olet, mutta olen papitar enkä mikään halveksittava nainen. Jos tosiaan haluat minulta sitä, mitä sanot, on sinun luovutettava minulle varasi ja omaisuutesi, talosi ja maatilasi ja kaikki, mitä omistat.' Setne katseli häntä ja lähetti noutamaan lainoppineen kirjurin ja kirjoitti sopimuksen, jossa hän luovutti Tabubuelle kaiken, mitä omisti. Silloin Tabubue nousi ja pukeutui kuninkaalliseen pellavaan, jonka lävitse hänen jäsenensä näkyivät kuin jumalien jäsenet, ja koristautui kaikin tavoin. Mutta kun Setne halusi käydä asiaan, jonka vuoksi oli tullut, torjui Tabubue hänet ja sanoi: 'Aivan heti pääset taloosi, jossa jo olet. Mutta olen papitar enkä mikään halveksittava nainen ja siksi sinun on lähetettävä pois vaimosi talostasi, jotta minun ei tarvitse epäillä sinun kääntävän sydämesi hänen puoleensa.' Setne katseli häntä ja lähetti palvelijat karkottamaan vaimonsa. Silloin Tabubue sanoi: 'Tule huoneeseeni ja laskeudu vuoteelleni, niin olet saava palkkasi.' Setne nousi riemuiten hänen huoneeseensa ja laskeutui vuoteelle saadakseen palkkansa, mutta silloin tuli palvelija sanomaan hänelle: 'Lapsesi ovat täällä ja valittavat portin luona itkien äitiään.' Mutta Setne ei ollut kuulevinaan, vaan tahtoi vihdoin käydä asiaan, jonka vuoksi oli tullut. Silloin Tabubue sanoi: 'Olen papitar enkä mikään halveksittava nainen. Siksi johtuu mieleeni, että lapsesi voisivat riidellä perinnöstä minun lasteni kanssa. Niin ei saa tapahtua ja siksi sinun on annettava minun surmata lapsesi.' Setne antoi hänen surmata lapset läsnäollessaan ja heittää heidät ikkunasta pihaan koirien ja kissojen syötäväksi. Juodessaan viiniä Tabubuen kanssa hän kuuli koirien ja kissojen kiljuvan tapellessaan keskenään lasten lihasta.»
Silloin minä keskeytin hänet ja sydän kouristui rinnassani, niinkuin jo lapsena tuon sadun kuullessani, ja sanoin: »Mutta tuo kaikki oli vain unta. Sillä laskeuduttuaan Tabubuen vuoteelle Setne kuuli Tabubuen kirkaisevan ja heräsi unestaan. Ja oli kuin hän olisi ollut tulisessa uunissa eikä hänellä ollut vaatteenriekaletta yllään. Kaikki oli ollut vain unta ja unen oli kujeillaan saanut aikaan Neneferkaptah, josta kerrotaan toinen satu.»
Mutta Nefernefernefer sanoi rauhallisesti: »Setne näki unta ja heräsi, mutta monet muut ovat heränneet unestaan vasta Kuoleman talossa. Sinuhe, minun on sanottava sinulle, että myös minä olen papitar enkä mikään halveksittava nainen. Myös minun nimeni saattaisi olla Tabubue.» Mutta kuunvalo heijastui hänen silmistään hänen katsoessaan minuun enkä uskonut häntä. Siksi tavoittelin häntä syliini, mutta hän torjui minut ja kysyi: »Etkö tiedä, miksi Bast, rakkauden jumalatar, kuvataan kissan kaltaiseksi?»
»En välitä kissoista enkä jumalista», sanoin ja tavoittelin häntä syliini silmät himosta kyynelissä. Mutta hän torjui käteni ja sanoi: »Aivan kohta saat koskea käsilläsi jäseniäni ja mielellään saat panna kätesi rinnalleni ja syliini, jos se rauhoittaa sinua, mutta ensin sinun on kuunneltava minua ja tiedettävä, että nainen on kissan kaltainen ja myös intohimo on kissan kaltainen. Sen käpälät ovat pehmeät, mutta niiden kätkössä piilevät raatelevat kynnet, jotka armahtamatta uppoavat sydämeen asti. Totisesti nainen on kissan kaltainen, sillä myös kissalle tuottaa nautintoa, kun se kiusaa uhriaan ja tuottaa kynsillään kipua sille kyllästymättä koskaan tähän leikkiin. Vasta uhrinsa lamaannuttua kissa syö sen ja menee etsimään uutta uhria. Tämän kaiken kerron sinulle, jotta olisin rehellinen sinulle, sillä en mitenkään tahtoisi aiheuttaa sinulle mitään pahaa.»
»Ei, mitään pahaa en mitenkään tahtoisi sinulle aiheuttaa», hän toisti ja kohotti hajamielisesti käteni ja pani sen rinnalleen ja toisen käteni hän vei syliinsä, niin että aloin vavista ja kyynelet juoksivat silmistäni. Mutta aivan kohta hän työnsi kärsimättömästi käteni pois ja sanoi: »Minun nimeni on Tabubue, ja kun sen tiedät, mene pois luotani äläkä koskaan palaa, jotten vahingoittaisi sinua. Mutta ellet mene, et voi ainakaan minua syyttää, jos sinulle jotakin tapahtuu.»
Hän antoi minulle aikaa lähteä, mutta en lähtenyt. Silloin hän huokasi kevyesti, ikään kuin olisi kyllästynyt leikkiin, ja sanoi: »Olkoon sitten. Minun on varmaan annettava sinulle se, mitä tulit hakemaan. Mutta älä ole kovin raju, sillä minua väsyttää ja pelkään nukahtavani käsivarsillesi.»
Hän vei minut huoneeseensa. Hänen vuoteensa oli norsunluuta ja mustaa puuta ja hän riisui vaatteensa ja avasi sylinsä minulle. Minulla oli tunne kuin koko ruumiini ja sydämeni ja kaikki minussa olisi palanut poroksi hänen sylissään. Mutta pian hän haukotteli ja sanoi: »Olen tosiaan väsynyt ja uskon jo, että et koskaan ennen ole kajonnut naiseen, sillä olet kovin kömpelö etkä tuota minulle iloa. Mutta nuorukainen, joka ensimmäisen kerran tulee naisen luokse, antaa hänelle korvaamattoman lahjan. Siksi en pyydä sinulta mitään muuta lahjaa. Mutta mene jo ja salli minun nukkua, sillä olethan saanut, mitä tulit hakemaan.» Yrittäessäni uudelleen syleillä häntä hän torjui minut ja lähetti minut pois, niin että lähdin kotiini. Mutta ruumiini oli kuin tulessa ja kaikki minussa kuohui ja soi ja tiesin, etten milloinkaan voisi häntä unohtaa.
6
Seuraavana päivänä annoin palvelijani Kaptahin lähettää pois kaikki potilaat, jotka tulivat minua etsimään, ja kehoitin kärsimättömästi heitä hakemaan muita lääkäreitä. Itse kävin parturin käsiteltävänä ja pukeuduin ja puhdistauduin ja voitelin ruumiini tuoksuvalla öljyllä, mutta ollessani jo menossa Neferneferneferiä tapaamaan tuli Horemheb luokseni ja pidätti minut.