Tämän vuoksi kehoitin myös Kaptahia uhraamaan jumalallemme jos hän pelkäsi, ja hän aukaisi pyhän kuoriaisen riepujen sisästä ja heittäytyi maahan sen edessä ja viskasi veteen palan hopeaa lepyttääkseen meren jumalia ja itki sekä itsensä että hukatun hopean tähden. Merimiehet lakkasivat huutamasta ja kohottivat purjeet, laiva kallistui ja alkoi keinua ja soutajat saivat olutta ja leipää.
Mutta laivan alkaessa keinua Kaptah kävi harmaaksi kasvoiltaan eikä huutanut enää, vaan piteli kiinni laivan touveista. Jonkin ajan kuluttua hän sanoi minulle haikealla äänellä, että hänen vatsansa nousi korviin asti ja että hän tiesi kuolevansa. Mutta hän ei halunnut soimata minua, vaikka olin houkutellut hänet tälle matkalle, vaan antoi anteeksi minulle, jotta myös jumalat olisivat suopeita hänelle, sillä hänellä oli heikko toivo, että merivesi olisi riittävän suolaista säilyttämään hänen ruumiinsa, niin että hän nukuttuaan pääsisi lännen maahan. Mutta merimiehet, jotka kuulivat hänen puheensa, nauroivat hänelle ja sanoivat, että meri oli täynnä hirviöitä, jotka ahmisivat hänet, ennen kuin hän ehtisi edes pohjaan asti.
Tuuli kiihtyi ja laiva alkoi keinua yhä rajummin ja kapteeni ohjasi sen niin kauas merelle, ettei rantaa enää näkynyt. Silloin aloin minäkin huolestua, koska en käsittänyt, miten hän löytäisi enää koskaan rantaan takaisin kadottaessaan sen näkyvistään. Enkä enää nauranut Kaptahille, vaan päätäni huimasi ja tunsin oloni kummalliseksi. Jonkin ajan kuluttua Kaptah oksensi ja lyyhistyi kokoon laivan kannelle ja hänen kasvonsa muuttuivat vihreiksi eikä hän enää sanonut mitään. Silloin hätäännyin ja nähtyäni, että myös monet muut matkustajat oksensivat ja muuttuivat kasvoiltaan ja valittivat kuolevansa, menin kiireesti kapteenin puheille ja sanoin, että jumalat ilmeisesti olivat kironneet hänen laivansa, koska kaikesta lääkärintaidostani huolimatta laivassa oli puhjennut peloittava kulkutauti. Sen tähden vannotin kapteenia kääntämään laivansa ja palaamaan takaisin rantaan, niin kauan kuin hän kenties vielä saattoi löytää rannan, sillä muuten en lääkärinä enää voinut vastata seurauksista. Myös sanoin, että myrsky, joka raivosi ympärillämme keinuttaen laivaa, niin että sen liitokset rutisivat, oli kauhistava, joskaan en halunnut sekaantua hänen ammattiaan koskeviin asioihin.
Mutta kapteeni rauhoitti minua ja sanoi lohduttaen, että meillä oli vain parahultainen purjetuuli, joka sopivasti joudutti matkaa, joten minun ei sopinut pilkata jumalia puhumalla myrskystä. Sairaus taas, joka oli puhjennut matkustajien keskuudessa, johtui yksinomaan siitä, että he olivat maksaneet myös ruoasta matkan aikana ja syöneet liiaksi ahnehtien, mistä simyralaiselle kauppahuoneelle, joka omisti laivan, koitui melkoinen vahinko. Sen tähden kauppahuone varmaan oli Simyrassa uhrannut sopiville meren jumalille, jotta matkustajat eivät voisi pitää ruokaa sisässään eivätkä sen tähden tyhjentäisi kuin villipedot laivan vaatimattomia muona varasto ja.
Hänen selityksensä ei suurestikaan lohduttanut minua ja uskalsin kysyä, luuliko hän varmasti löytävänsä rantaan takaisin, koska pimeäkin tulisi pian. Hän vakuutti, että hänen kapteeninmajassaan laivassa oli koko joukko erilaisia jumalia, jotka auttoivat häntä löytämään oikean suunnan sekä päivällä että yöllä, kunhan vain tähdet näkyivät yöllä ja aurinko päivällä. Mutta sen hän varmaan valehteli, sillä sellaisia jumalia tuskin on olemassa.
Sen tähden pilkkasin häntä ja kysyin, mistä johtui, etten minä sairastunut kuten muut matkustajat. Hän sanoi, että se oli varsin luonnollista, koska jouduin maksamaan ruokani laivassa erikseen enkä siten aiheuttanut vahinkoa laivanvarustajille. Kaptahista taas hän sanoi, että palvelijat olivat erikseen. He sairastuivat tai pysyivät terveinä, miten sattui. Mutta hän vakuutti partansa kautta, että jokainen matkustaja olisi terve kuin nuori vuohi astuessaan taas maankamaralle Simyrassa, joten minun ei tarvinnut pelätä lääkärin maineeni vuoksi. Minun oli kuitenkin vaikea uskoa tätä katsellessani matkustajien kurjaa tilaa.
Mutta miksi en itse sairastunut yhtä pahasti, sitä en voi sanoa, ellei tämä ehkä johtunut siitä, että minut heti syntymäni jälkeen oli laskettu kaislaveneeseen keinumaan Niilin laineilla. Muuta selitystä en voi keksiä.
Koetin hoitaa Kaptahia ja matkustajia parhaani mukaan, mutta kun koetin kajota matkustajiin, he kirosivat minua, ja kun tarjosin ruokaa Kaptahille, jotta hän vahvistuisi, hän käänsi päänsä pois ja päästeli louskuttavia ääniä kuin virtahevonen tyhjentääkseen vatsansa, vaikka siinä ei enää ollut mitään tyhjentämistä. Mutta ei koskaan ennen ollut tapahtunut, että Kaptah olisi kääntänyt päänsä pois ruokavadista, ja siksi aloin tosiaan uskoa, että hän kuolisi, ja olin suuresti pahoillani, sillä olin jo ehtinyt tottua hänen tyhmiin puheisiinsa.
Tuli yö ja nukuin lopulta, vaikka minua hirvitti laivan notkuminen ja purjeiden kamala pauke ja ryske, joka syntyi laineiden iskiessä laivan kylkeen. Näin kului useita päiviä, mutta kukaan matkustajista ei kuollut, vaan useat alkoivat jälleen syödä ja kävellä pitkin kantta. Vain Kaptah makasi paikoillaan eikä kajonnut ruokaan, mutta sikäli hän osoitti elonmerkkejä, että hän alkoi taas rukoilla kuoriaistamme, mistä päättelin, että hänessä oli herännyt toivo päästä sittenkin vielä elävänä maihin. Kunnes matkan seitsemäntenä päivänä ranta tuli jälleen näkyviin ja kapteeni sanoi purjehtineensa Joppen ja Tyroksen ohitse ja ohjanneensa suoraan Simyraan suotuisan tuulen ansiosta. Mutta mistä hän sen kaiken tiesi, sitä en tänäkään päivänä voi sanoa. Joka tapauksessa tuli Simyra näkyviin seuraavana päivänä ja kapteeni uhrasi runsaasti uhreja meren jumalille ja laivamajansa jumalille. Purjeet laskettiin, soutajat työnsivät aironsa veteen ja laiva soudettiin Simyran satamaan.
Päästyämme tyyneen veteen Kaptah nousi jaloilleen ja vannoi kuoriaisen nimeen, ettei ikänä enää nousisi jalallaan laivan kannelle.
VIIDES KIRJA
Khabirit
1
Minun on nyt kerrottava Syyriasta ja kaupungeista, joihin jouduin, ja parhaiten teen sen kertomalla, että punaisissa maissa kaikki on ja tapahtuu päinvastoin kuin mustassa maassa. Niinpä siellä ei ole virtaa, vaan virta sataa taivaasta maan päälle ja kastelee maan. Jokaisen laakson vieressä on vuori ja vuoren takana on jälleen laakso ja jokaisessa laaksossa asuu erilainen kansa ja sitä hallitsee itsenäinen ruhtinas, joka maksaa veroa faraolle tai maksoi ainakin siihen aikaan, josta kerron.
He puhuvat erilaisia kieliä ja murteita ja rannikkolaiset saavat merestä elatuksensa joko kalastajina tai kaupankävijöinä, mutta sisämaassa he elävät viljelemällä maata ja rosvoamalla toisiaan, mitä egyptiläiset varuskunnat eivät voi estää. Heidän yllään olevat vaatteet ovat kirjavia ja villasta taitavasti kudottuja ja he peittävät ruumiinsa päästä jalkoihin luullakseni siksi, että heidän maassaan on kylmempi kuin Egyptissä, mutta myös siksi, että he pitävät häpeällisenä paljastaa ruumiinsa paitsi tehdessään tarpeensa ulkoilmassa, mikä on egyptiläiselle kauhistus. He pitävät myös tukkansa pitkänä ja kasvattavat itselleen parran ja syövät ateriansa aina seinien sisäpuolella, ja heidän jumalansa, joita jokaisella kaupungilla on omia, vaativat myös ihmisuhreja. Kun tämän kaiken olen sanonut, ymmärtää jo jokainen, että punaisissa maissa kaikki on toisin kuin Egyptissä, mutta miksi niin on, sitä en voi sanoa, koska en sitä tiedä.
Siksi myös jokainen ymmärtää, että ne Egyptin ylhäiset, jotka lähetettiin noina aikoina lähettiläiksi Syyrian kaupunkeihin valvomaan veronmaksua faraolle ja johtamaan varuskuntia, pitivät tehtäväänsä paremmin rangaistuksena kuin kunniana ja ikävöivät takaisin virran rannoille paitsi muutamia, jotka veltostuivat ja uuden ja oudon houkuttamina vaihtoivat vaatteita ja ajatuksia ja alkoivat uhrata vieraille jumalille. Myös syyrialaisten oudot tavat ja alituiset juonet ja kiertelyt verojen maksamisessa sekä riidat eri ruhtinaiden välillä tekivät egyptiläisten hallitusmiesten elämän katkeraksi. Kuitenkin myös Simyrassa oli Ammonin temppeli ja egyptiläinen siirtokunta piti pitoja ja seurusteli ja vietti juhlia keskenään sekaantumatta syyrialaisiin säilyttäen omat tapansa ja parhaansa mukaan koettaen kuvitella olevansa Egyptissä.