Asuin Simyrassa kaksi vuotta ja tänä aikana opettelin Babylonin kielen ja kirjoituksen, koska minulle sanottiin, että mies, joka ne osasi, saattoi matkustaa kautta koko tunnetun maailman ja joka paikassa tehdä itsensä ymmärretyksi sivistyneiden parissa. Babylonin kirjoitus kirjoitetaan savitauluihin painelemalla terävällä kirjoituspuikolla, kuten jokainen tietää, ja kuninkaiden kesken tapahtuu kaikki kirjeenvaihto tällä tavoin. Mutta miksi niin tapahtuu, sitä en osaa sanoa, ellei siksi, että paperi voi palaa, mutta savitaulu säilyy ikuisesti kertomassa, miten nopeasti kuninkaat ja hallitsijat unohtavat liittonsa ja pyhät sopimuksensa.
Kun sanoin, että Syyriassa kaikki on toisin kuin Egyptissä, tarkoitan sillä myös, että lääkärin on itse haettava potilaat käsiinsä eivätkä potilaat hae lääkäriä, vaan sairastuessaan ottavat sen lääkärin, joka tulee heidän luokseen, sillä he arvelevat, että heidän jumalansa lähettivät juuri sen lääkärin heidän luokseen. Myös he antavat lääkärille llhjoja etukäteen eivätkä vasta sen jälkeen kuin ovat parantuneet, mikä on lääkärille edullista, koska potilas parannuttuaan unohtaa kiitollisuutensa. Mutta myös on tapa, että ylhäisillä ja rikkailla on oma läÄkärinsä, jolle he antavat lahjoja, niin kauan kuin pysyvät terveinä, mutta sairastuttuaan eivät enää anna mitään lahjoja, vaan vasta parannuttuaan.
Aikomukseni oli aloittaa Simyrassa kaikessa hiljaisuudessa lääkärin ammatin harjoittaminen, mutta Kaptah sanoi: »Ei.» Hän tahtoi, että panin kaikki varani komeihin vaatteisiin ja palkkasin kuuluttajia levittämään mainettani kaikkialla kaupungissa, missä ihmisiä kokoontui. Kuuluttajien oli myös sanottava, etten etsinyt sairaita käsiini, vaan sairaitten oli etsittävä minut käsiinsä eikä Kaptah sallinut minun Ottaa vastaan puhutellakseni ketään, joka ei tuonut minulle lahjana vähintään kultapalasta. Sanoin hänelle, että tämä oli järjettömyyttä kaupungissa, jossa kukaan ei tuntenut taitoani ja jonka tavat olivat toiset kuin mustassa maassa. Mutta Kaptah piti päänsä enkä voinut hänelle mitään, sillä saatuaan jotakin päähänsä hän oli itsepintainen kuin aasi.
Hän sai minut myös menemään Simyran etevimpien lääkärien luokse ja sanomaan heille: »Olen egyptiläinen lääkäri, Sinuhe, jolle uusi farao on antanut nimen: Hän, joka on yksinäinen, ja maineeni on suuri kotimaassani. Minä herätän kuolleet ja teen sokeat näkevikai, jos jumalani niin tahtoo, sillä minulla on mukanani pieni, mutta väkevä jumala matkaarkussani. Tieto ei kuitenkaan ole sama kaikkialla eivätkä sairaudet ole samat kaikkialla. Sen tähden olen saapunut kaupunkiinne tutkimaan sairauksia ja parantamaan niitä ja hyötymään tiedoistanne ja viisaudestanne. Enkä mitenkään aio häiritä teitä luvallisessa ammatissanne, sillä mikä minä olen kilpailemaan teidän kanssanne. Myös kulta on kuin tomua jaloissani ja sen tähden ehdotan teille, että lähetätte luokseni sellaiset potilaat, joihin jumalanne on vihastunut, niin että ette voi heitä parantaa, ja nimenomaan sellaiset, joihin pitäisi kajota veitsellä, koska ette käytä veistä, voidakseni tutkia, parantaako minun jumalani heidät. Jos tällaisen potilaan parannan, annan teille puolet lahjasta, minkä hän antaa minulle, sillä otisesti en ole tullut tänne hakemaan kultaa, vaan tietoa. Mutta jos en häntä paranna, en myöskään tahdo häneltä mitään lahjaa, vaan lähetän hänet lahjoineen takaisin teidän luoksenne.»
Simyran lääkärit, joita kohtasin kaduilla ja toreilla heidän etsiessään potilaita ja joille puhuin näin, heiluttivat vaippojaan ja raapivat partojaan ja sanoivat minulle: »Olet tosin nuori, mutta varmaan jumalasi on siunannut sinut viisaudella, sillä puheesi on mieluinen korvillemme. Nimenomaan tuo, mitä sanot kullasta ja lahjoista, on viisaasti sanottu. Myös, mitä puhut veitsestä, sopii meille hyvin, sillä paran taessam me sairaita emme milloinkaan käytä veistä, koska sairas, johon kajotaan veitsellä, kuolee vielä varmemmin kuin jos häneen ei olisi kajottu veitsellä. Vain yhtä pyydämme ja se on, että et parantaisi ketään noituudella, sillä oma noituutemme on erittäin voimallinen, ja tällä alalla on liiaksikin kilpailua Simyrassa ja muissa meren rannan kaupungeissa.»
Totta oli, mitä he sanoivat noituudesta, sillä kaduilla kierteli lukuisia oppimattomia miehiä, jotka eivät osanneet kirjoittaa, mutta lupasivat parantaa sairaita noituudella ja elivät lihavia päiviä hyväuskoisten taloissa, kunnes heidän potilaansa paranivat tai kuolivat. Myös tässä he olivat erilaisia kuin egyptiläiset, sillä kuten jokainen tietää, saa Egyptissä harjoittaa noituutta vain temppelissä ja sitä harjoittavat ylemmän asteen papit, niin että kaikkien muiden on harjoitettava noituutta salaa ja peläten rangaistuksia.
Mutta seurauksena tästä kaikesta oli, että luokseni tuli potilaita, joita muut eivät osanneet parantaa, ja minä paransin heitä, mutta ne, joita en osannut parantaa, lähetin takaisin Simyran lääkäreille. Hain Ammonin temppelistä talooni pyhän tulen voidakseni puhdistautua, niinkuin on määrätty, ja siten uskalsin käyttää myös veistä ja suorittaa leikkauksia, joita Simyran lääkärit ihmettelivät suuresti raapien partojaan. Myös onnistui minun parantaa eräs sokea saamaan näkönsä takaisin, vaikka häntä olivat hoitaneet sekä lääkärit että noidat sivellen hänen silmiinsä tomuun sekoitettua sylkeä voimatta häntä parantaa. Mutta minä paransin hänet neulalla, niinkuin Egyptissä on tapana, ja saavutin tällä teolla suuren maineen, vaikka sokea jonkin ajan kuluttua menetti uudelleen näkönsä, sillä nämä parannukset eivät ole pysyviä.
Simyran kauppiaat ja rikkaat viettivät ylen laiskaa ja ylellistä elämää ja olivat lihavampia kuin egyptiläiset ja potivat hengenahdistusta ja vatsan vaivoja. Minä käsittelin heitä veitsellä, niin että veri vuoti heistä kuin sioista, ja lääkevarastoni loppuessa minulla oli suuri hyöty siitä, että olin oppinut keräämään lääkeyrttejä oikeina päivinä tähtien ja kuun mukaan, sillä tässä oli Simyran lääkärien tieto vähäinen, niin etten lainkaan voinut luottaa heidän lääkkeisiinsä. Annoin lihaville lääkkeitä, jotka lievittivät heidän vatsan vaivojaan ja estivät heidät tukehtumasta, ja nämä lääkkeet myin kalliiseen hintaan kullekin hänen varallisuutensa mukaan enkä ollut riidassa kenenkään kanssa, vaan annoin lahjoja kaupungin lääkäreille ja hallitusmiehille ja Kaptah levitti mainettani ja ruokki talossani kerjäläisiä ja sadunkertojia, jotta nämä ylistäisivät mainettani kaduilla ja toreilla, niin ettei nimeni päässyt unohtumaan.
Ansaitsin koko joukon kultaa, ja kaiken sen, mitä en itse käyttänyt tai jakanut lahjoina, sijoitin Simyran kauppahuoneisiin, jotka lähettivät laivoja Egyptiin ja meren saariin ja Khattien maahan, niin että minulla oli osuus monessa laivassa, milloin sadasosa, milloin viidessadasosa, aina kulloinkin varojeni mukaan. Oli laivoja, jotka eivät milloinkaan palanneet, mutta useimmat palasivat ja kultani merkittiin kauppahuoneen kirjoihin kaksinkertaisena ja kolminkertaisena. Tämä oli Simyran tapa, jota ei tunneta Egyptissä, ja myös köyhät keinottelivat ja kartuttivat varojaan tällä tavoin tai köyhtyivät, sillä he keräsivät kuparia keskenään, kymmenen ja kaksikymmentä köyhää, voidakseen ostaa tuhanneksen laivasta ja sen lastista. Eikä minun tällä tavoin tarvinnut pitää kultaa kotonani houkuttelemassa varkaita ja rosvoja, vaan kaikki kultani oli kauppahuoneen kirjoissa merkittynä, ja milloin matkustin muihin kaupunkeihin, kuten Byblokseen ja Sidoniin, parantamaan sairaita, ei minun tarvinnut pitää kultaa mukanani, vaan sain kauppahuoneelta savitaulun ja sitä näyttämällä sain kultaa Bybloksen ja Sidonin kauppahuoneilta, milloin tarvitsin ja halusin ostaa jotakin erikoista. Mutta useinkaan en tarvinnut, sillä sain kultaa sairailta, joita paransin ja jotka olivat lähettäneet hakemaan minut Simyrasta menetettyään uskon oman kaupunkinsa lääkäreihin.