Tällä tavoin menestyin ja varani karttuivat ja Kaptah lihoi ja pukeutui kalleihin vaatteisiin ja voiteli itsensä hyvillä voiteilla ja käyttäytyi korskeasti myös minua kohtaan, kunnes löin häntä kepillä. Mutta miksi niin hyvin menestyin, sitä en voi sanoa. Olin nuori ja uskoin taitooni eikä käteni vavissut veistä pidellessä ja uskalsin paljon parantaessani sairaita, koska minulla ei mielestäni ollut mitään menettämistä. En myöskään halveksinut Syyrian taitoa, vaan käytin heidän lääkkeitään, milloin havaitsin ne hyviksi, ja erikoisesti tulisen raudan käyttämisessä he olivat taitavia käyttäessään sitä veitsen sijasta, vaikka tämä tapa oli potilaalle tuskallisempi. Kenties menestykseni johtui pyhästä kuoriaisesta, jota Kaptah palveli jumalana, niin että annoin teettää sille asunnon kullasta ja hopeasta ja Kaptah haki sille uhrina joka päivä tuoretta lehmänlantaa, jotta se olisi saanut kieritellä sontapalloja, kuten on kuoriaisten tapa, vaikken milloinkaan nähnyt sen mitään kierittävän. Varmasti en tiedä, johtuiko menestykseni kuoriaisesta, mutta ollakseni varma kohtelin sitä hyvin ja annoin Kaptahin palvella sitä, niin että hän alkoi kuvitella olevansa pappi eikä enää palvelija.
Mutta menestykseni oli niin suuri, koska en kadehtinut ketään enkä kilpaillut kenenkään kanssa, vaan jaoin auliisti lahjoja muille ja otin vastaan sairaita, joita muut eivät tahtoneet parantaa, ja tieto oli minulle kultaa tärkeämpi. Saatuani näet kylliksi kultaa elääkseni hyvin ja arvoni mukaisesti, oli tieto minulle kultaa tärkeämpi ja paransin joskus myös köyhiä oppiakseni heidän vaivoistaan. Minulta kuoli myös potilaita eikä taitoni riittänyt kaikkia parantamaan, mutta siitä minua ei soimattu, vaikka usein lääkäri menettää maineensa, jos hänen potilaansa kuolee. Vaan niistä, jotka kuolivat hoitooni, sanottiin: »Hänen Baalinsa tahtoi niin, koska Sinuhe egyptiläinenkään ei voinut häntä parantaa.» Niin suuri oli maineeni Simyrassa.
2
M utta edelleen olin yksinäinen eikä elämä tuottanut minulle iloa. Kyllästyin myös viiniin, sillä se ei ilahduttanut sydäntäni, vaan teki kasvoni mustiksi kuin noki, niin että tahdoin kuolla juotuani viiniä. Siksi kartutin tietoani ja opettelin Babylonin kirjoituksen ja kielen, niin ettei päivässäni ollut yhtään toimetonta hetkeä, ja öisin nukuin sikeästi. Sillä jos olin toimeton, turposi sydämeni ja sydäntäni söi lipeää katkerammin haikeus itseni ja tekojeni tähden.
Tutkin myös Syyrian jumalia nähdäkseni, oliko heillä minulle mitään sanomista. Kuten kaikki muukin, olivat jumalat Simyrassa erilaisia kuin Egyptissä. Heidän suuri jumalansa oli Simyran Baal ja hän oli julma jumala, jonka papit kuohitsivat itsensä ja joka vaati ihmisverta ollakseen suosiollinen kaupungille. Myös meri vaati heiltä uhrejapa pieniä lapsiakin Baal vaati heiltä, niin että Simyran kauppiaat ja hallitusmiehet saivat lakkaamatta olla toimessa hankkiakseen uhreja. Siksi ei Simyrassa näkynyt yhtäkään viallista orjaa ja köyhää kantta uhkasivat julmat rangaistukset pienistäkin rikoksista, niin että mies, joka varasti kalan elättääkseen perhettään, paloiteltiin uhrina Baalin alttarilla. Sen sijaan mies joka petti toista väärentämällä painoja tai sekoittamalla hopeaa kultaan, ei saanut rangaistusta, vaan hyvän maineen ovelana kauppiaana, sillä he sanoivat: »Ihminen on luotu petettäväksi.» Siksi myös heidän laivamiehensä ja kapteeninsa varastivat lapsia Egyptistä asti ja pitkin rannikoita voidakseen uhrata ne Baalille ja tämä laskettiin heille suureksi ansioksi.
Heidän naisjumalansa oli Astarte, jota myös sanottiin Ishtariksi, kuten Niniven Ishtaria, ja hänellä oli monta rintaa ja hänet puettiin joka päivä koruihin ja ohuihin vaatteihin ja häntä palvelivat naiset, joita jostakin syystä sanottiin temppelin neitsyiksi, vaikka he eivät luinkaan olleet neitsyitä. Vaan päinvastoin heidän virkansa oli ilonpito temppelissä, mitä pidettiin jumalalle otollisena tekona ja sitä Otollisempana, mitä enemmän hopeaa tai kultaa vieras lahjoitti temppelille. Siksi nämä naiset kilpailivat keskenään taidossa miellyttää miehiä erilaisin tavoin ja heidät kasvatettiin lapsesta asti miellyttämään miehiä monenlaisin tavoin, jotta miehet olisivat heidän tähtensä uhranneet paljon kultaa Astartelle. Myös tämä oli toisin kuin Egyptissä, jossa on suuri synti iloita naisen kanssa temppelin alueella, niin että jos joku siitä tavataan, hänet lähetetään kaivoksiin ja temppeli puhdistetaan.
Mutta omia naisiaan Simyran kauppiaat vartioivat ankarasti ja pitivät heidät suljettuina taloihinsa ja pukivat heidät päästä jalkoihin paksuihin vaatteihin, jotteivät he houkuttelisi vieraita miehiä ulkonäöllään. Itse he kuitenkin kävivät temppelissä saadakseen vaihtelua ja ollakseen otollisia jumalilleen. Sen tähden Simyrassa ei ollut ilotaloja kuten Egyptissä, vaan jos joku ei ollut tyytyväinen temppelin neitsyihin, niin hänen oli otettava itselleen vaimo tai ostettava torilta orjatyttö iloitakseen hänen kanssaan. Orjia olikin myytävänä lukuisia joka päivä, sillä lakkaamatta saapui laivoja Simyran satamaan, ja heitä oli eri värejä ja kokoja, lihavia ja laihoja, lapsia ja neitoja, jokaisen halun ja toivomusten mukaan. Mutta vialliset orjat osti kaupungin hallitus halpaan hintaan uhratakseen heidät Baalille, ja sen tehtyään he hymyilivät ja löivät rintoihinsa ja arvelivat olevansa hyvin ovelia pystyessään pettämään jumalaansa. Jos kuitenkin orja oli kovin vanha ja hampaaton ja jalaton tai kuolemansairas, niin he panivat siteen jumalansa silmille, jottei tämän olisi nähnyt virhettä uhrissa, vaan iloitsisi tuntiessaan nenässään veren hajun sen vuotaessa hänen kunniakseen.
Myös minä uhrasin Baalille, koska hän oli sen kaupungin jumala ja oli varminta olla hyvissä väleissä hänen kanssaan. Mutta egyptiläisenä en ostanut hänelle ihmisuhria, vaan annoin hänelle kultaa. Jonkin kerran kävin myös Astarten temppelissä, joka avattiin iltaisin, ja kuuntelin heidän musiikkiaan ja katselin, miten temppelin naiset, joita en halua sanoa neitsyiksi tanssivat hekumallisia tansseja jumalattarensa kunniaksi. Koska niin oli tapa, iloitsin heidän kanssaan ja ihmetykseni oli suuri, kun he opettivat minulle kaikenlaista, mitä en tiennyt. Mutta sydämeni ei iloinnut heidän kanssaan, vaan kaikki tapahtui uteliaisuudesta, ja kun he olivat opettaneet minulle, mitä heillä oli opettamista, kyllästyin heihin enkä enää mennyt heidän temppeliinsä eikä mielestäni ollut mitään niin yksitoikkoista kuin heidän taitonsa.
Kaptah oli kuitenkin huolissaan tähteni ja ravisteli usein päätään katsellessaan minua, kun kasvoni vanhenivat ja rypyt kulmieni välissä painuivat syvemmiksi ja sydämeni sulkeutui. Siksi hän tahtoi, että ostaisin itselleni naisorjan iloitakseni hänen kanssaan, milloin minulla oli aikaa, koska en voinut vaimoakaan ottaa vieraasta kansasta enkä seurustellut egyptiläisen siirtokunnan kanssa enkä siten voinut ilahduttaa naisia, joiden miehet olivat matkoilla tai sotilaskomennuksilla sisämaassa. Koska Kaptah oli taloudenhoitajani ja kantoi kultaani, hän osti eräänä päivänä minulle orjatytön oman makunsa mukaan ja pesi ja puki ja voiteli hänet ja näytti hänet minulle illalla, kun päivän parannustyöstä väsyneenä halusin mennä rauhassa levolle.
Tämä tyttö oli meren saarista ja hänen ihonsa oli valkoinen ja hampaansa virheettömät eikä hän ollut laiha ja hänen silmänsä olivat pyöreät ja lempeät kuin nuoren lehmän silmät. Hän katseli kunnioittavasti minua ja pelkäsi vierasta kaupunkia, johon oli joutunut. Kaptah näytteli häntä minulle ja selosti minulle innokkaasti hänen kauneuttaan, niin että ollakseni hänelle mieliksi yritin iloita tytön kanssa. Mutta vaikka tein parhaani, jotta en olisi ollut yksin, ei sydämeni iloinnut hänen kanssaan enkä parhaalla tahdollanikaan voinut sanoa häntä sisarekseni.