Mutta tein virheen ollessani ystävällinen hänelle, sillä tästä hän kävi ylpeäksi ja häiritsi minua suuresti tutkiessani potilaita. Hän söi runsaasti ja lihoi ja pyyteli lakkaamatta kaikenlaisia koruja ja uusia vaatteita ja käveli perässäni katsellen minua haikein silmin ja tahtoi lakkaamatta iloita kanssani. Eikä auttanut, vaikka menin matkoille ja matkustelin sisämaassa ja rannikon kaupungeissa, sillä kotiin palatessa hän oli ensimmäisenä minua vastassa ja itki ilosta nähdessään minut ja alkoi taas kävellä perässäni, jotta olisin iloinnut hänen kanssaan. Eikä auttanut, vaikka löin häntä vihoissani kepillä, sillä hän innostui tästä entistä enemmän ja ihaili voimaani, niin että elämä kävi sietämättömäksi talossani. Halusin lopulta antaa hänet Kaptahille, joka hänet oli valinnut makunsa mukaan, jotta Kaptah olisi iloinnut hänen kanssaan ja minä olisin päässyt rauhaan hänestä, mutta hän puri ja potki Kaptahia ja kirosi häntä sekä Simyran kielellä, jota hän oli oppinut muutamia sanoja, että meren saarten kielellä, jota me kumpikaan emme ymmärtäneet. Eikä auttanut, vaikka molemmat löimme häntä kepillä, sillä sitä kiivaammin hän tahtoi iloita kanssani.
Mutta kuoriainen tuotti minulle onnea, sillä eräänä päivänä tuli potilaakseni ruhtinas sisämaasta ja hän oli Amorin kuningas, nimeltä Aziru, joka oli kuullut maineestani. Käsittelin hänen hampaitaan ja valmistin hänelle norsunluusta uuden hampaan sen hampaan tilalle, jonka hän oli menettänyt taistelussa naapuriensa kanssa, ja päällystin kullalla hänen vialliset hampaansa. Kaiken tein parhaani mukaan ja hän asui Simyrassa neuvotellen kaupungin hallitusmiesten kanssa Amorin ja Simyran välisistä asioista ja kävi luonani joka päivä. Tällä tavoin hän näki orjatyttöni, jolle olin meren saarten mukaan antanut nimen Keftiu, koska en osannut hänen pakanallista nimeään sanoa, ja mielistyi suuresti häneen. Tämä Aziru oli väkevä kuin härkä ja valkoinen iholtaan. Hänen partansa oli sinimusta ja kiiltävä ja hänen silmissään oli ylimielinen välke, niin että Keftiu puolestaan alkoi katsoa häntä halukkaasti, sillä kaikki vieras kiinnostaa naisia. Erikoisesti häntä viehätti Keftiun lihavuus, vaikka tyttö vielä oli nuori, ja vaatteet, joita Keftiu käytti kreetalaiseen tapaan, kiihdyttivät suuresti ruhtinasta, koska ne peittivät kaulan, mutta jättivät rinnan paljaaksi ja hän oli tottunut näkemään naisensa peitettyinä päästä jalkoihin. Kaiken tämän vuoksi hän lopulta ei voinut vastustaa himoaan, vaan alkoi huokailla raskaasti ja sanoi minulle:
»Tosin olen ystäväsi, Sinuhe, egyptiläinen, ja olet korjannut hampaani ja saanut aikaan, että suuni välkkyy kullalta, kun vain aukaisen sen, joten maineeni on oleva suuri Amorin maassa. Tästä kaikesta olen antava sinulle niin suuria lahjoja, että kohotat kätesi hämmästyksestä. Siitä huolimatta minun on pakko loukata sinua, vaikka en tahtoisi, sillä katsottuani naista, joka asuu talossasi, olen mieltynyt häneen enkä voi enää estää haluani, sillä haluni repii ruumistani kuin villikissa eikä mikään taitosi voi tätä sairautta parantaa. Niin väkevä on näet haluni tähän naiseen, että pidän sitä sairautena. Koska en milloinkaan ole nähnyt hänen kaltaistaan, käsitän hyvin, että rakastat suuresti häntä, kun hän öisin lämmittää sinua vuoteellasi. Siitä huolimatta pyydän häntä sinulta tehdäkseni hänestä vaimon muitten vaimojeni rinnalla, niin ettei hän enää ole orja. Sanon tämän kaiken sinulle suoraan, sillä olen ystäväsi ja kunniallinen mies ja olen maksava hänestä sinulle, mitä vain pyydät. Mutta sanon myös suoraan, että ellet suosiolla anna häntä minulle, olen ryöstävä hänet väkivalloin ja vievä hänet maahani, mistä et häntä koskaan löydä, vaikka uskaltaisit tulla häntä etsimään. Vaikka pakenisit Simyrasta tämän naisen kanssa, olen löytävä sinut, ja lähettilääni löytävät hänet maan ääristä asti ja tappavat sinut ja tuovat hänet minulle. Tämän kaiken sanon sinulle etukäteen, koska olen kunniallinen mies ja ystäväsi enkä tahdo puhua sinulle petollisia sanoja.»
Hänen sanoistaan riemastuin niin, että kohotin käteni iloni merkiksi, mutta Kaptah; joka myös kuuli hänen sanansa, alkoi repiä hiuksiaan ja sanoi parkuen: »Tämä on paha päivä ja parempi olisi, ettei herrani olisi koskaan syntynyt, kun aiot viedä häneltä ainoan naisen, jonka kanssa hänen sydämensä iloitsee. Eikä tätä menetystä voi mikään korvata, sillä herralleni hän on kalliimpi kaikkea kultaa ja jalokiviä ja suitsutuksia, sillä onhan hän kauniimpi kuin täysikuu ja hänen vatsansa on pyöreä ja valkoinen kuin nisuläjä, vaikka et vielä ole sitä nähnyt, ruhtinas, ja hänen rintansa ovat kuin meloonit, kuten omat silmäsi voivat todistaa.»
Tämän hän sanoi, koska oli Simyrassa oppinut kauppiaitten tavat ja tahtoi saada tytöstä kalliin hinnan, vaikka me molemmat emme mitään muuta enemmän tahtoneet kuin päästä hänestä eroon. Kuullessaan tämän myös Keftiu purskahti itkuun ja sanoi, ettei koskaan hylkäisi minua, mutta itkiessään hän sormiensa välistä katseli ihaillen ruhtinas Azirua ja hänen kähärää partaansa.
Kohotin käteni ja sain heidät vaikenemaan ja tekeytyen vakavaksi innoin. »Ruhtinas Aziru, Amorin kuningas ja ystäväni! Tosin tämä nainen on sydämelleni rakas ja sanon häntä sisarekseni, mutta ystävyytesi on minulle kaikkea muuta kalliimpi ja siksi annan hänet sinulle ystävyytemme pantiksi, en myyden, vaan lahjana, ja pyydän kinua pitämään hänet hyvänäsi ja tekemään hänelle kaiken, mitä villikiusa ruumiissasi haluaa, sillä ellen erehdy, hänen sydämensä on kääntynyt sinun puoleesi ja hän on oleva tästä kaikesta mielissään, mikäli häntä tunnen, sillä hänenkin ruumiissaan piileskelee monta villikissaa.»
Aziru huusi ääneen ilosta ja sanoi: »Totisesti, Sinuhe, vaikka olet egyptiläinen ja kaikki paha tulee Egyptistä, olet tästä päivästä lähtien veljeni ja ystäväni ja nimesi on oleva siunattu koko Amorin maassa, ja milloin tulet vieraakseni, olet istuva oikealla puolellani ennen kaikkia ylimyksiäni ja muita vieraita, vaikka kuninkaita olisi vierainani, ien vannon.»
Sen sanottuaan hän nauroi, niin että hänen hampaansa välkkyivät kultaisina, ja katsoi Keftiuta, joka oli unohtanut itkunsa, ja kävi totiicksi. Hänen silmänsä alkoivat hehkua kuin kekäleet ja hän kaappasi tytön syliinsä, niin että meloonit heilahtivat, ja viskasi hänet kantotuoliinsa tuntematta hänen painoaan. Niin hän meni ja vei Keftiun mukanaan enkä nähnyt häntä sen jälkeen kolmeen päivään eikä kukaan muu nähnyt häntä Simyran kaupungissa, sillä hän sulkeutui majapaikkaansa kolmeksi päiväksi ja yöksi. Mutta Kaptah ja minä iloitsimme suuresti päästyämme tuosta hankalasta tytöstä eroon. Kuitenkin Kaptah soimasi minua, kun en vaatinut tytöstä lahjoja, vaikka olisin saanut Azirulta hänestä mitä hyvänsä. Mutta sanoin Kaptahille:
»Olen sitonut Azirun ystäväkseni antamalla tytön lahjana hänelle. Huomisesta päivästä ei kukaan tiedä mitään edeltäpäin. Vaikka Amorin maa on pieni ja mitätön ja kasvattaa vain aaseja ja lampaita, niin kuninkaan ystävyys on kuninkaan ystävyyttä ja kenties kultaa tärkeämpi.»
Kaptah ravisti päätään, mutta voiteli kuoriaisemme myrhalla ja kantoi sen eteen tuoretta lantaa kiittääkseen sitä, kun olimme päässeet eroon Keftiusta.
Ennen paluutaan Amorin maahan Aziru palasi vielä luokseni ja kumarsi edessäni maahan asti ja sanoi: »En tarjoa sinulle lahjoja, Sinuhe, sillä olet antanut minulle jotakin, mitä lahjoilla ei voi korvata. Tyttö on vielä ihmeellisempi kuin uskoin ja hänen silmänsä ovat kuin pohjattomat kaivot enkä koskaan saa hänestä kyllikseni, vaikka hän on jo puristanut minusta ulos siemenen, niinkuin öljy puristetaan marjoista. Ollakseni sinulle rehellinen ei maani ole järin rikas enkä voi hankkia kultaa muulla tavoin kuin verottamalla kauppiaita, jotka matkustavat maani lävitse, ja järjestämällä sotia naapureitani vastaan, mutta silloin egyptiläiset ovat heti kuin paarmat niskassani ja vahinko on usein hyötyä suurempi. Senkään vuoksi en voi antaa sinulle sellaisia lahjoja kuin tekosi ansaitsisi ja olen katkera Egyptiä kohtaan, joka on tuhonnut maani muinaisen vapauden, niin etten enää voi rauhassa käydä sotia ja rosvota kauppiaita, kuten isieni oli tapana tehdä. Mutta sen lupaan, että jos milloin hyvänsä tulet luokseni ja pyydät minulta mitä hyvänsä, niin annan sen sinulle, jos se on vallassani, kunhan et pyydä tätä naista minulta etkä hevosia, sillä hevosia minulla on vähän ja tarvitsen ne sotavaunujani varten. Mutta mitä hyvänsä muuta minulta pyydät, sen annan, jos se on vallassani. Ja jos joku pahoittaa mielesi, lähetä vain sana minulle, niin mieheni tappavat hänet, olipa hän missä hyvänsä, sillä minulla on miehiäni täällä Simyrassa, vaikka kaikki eivät sitä tiedä, ja myös muissa Syyrian kaupungeissa minulla on miehiäni, vaikka toivon sinun pitävän sen salaisuutenasi. Sanonkin sen sinulle vain, jotta tietäisit, että kenen hyvänsä tahdot, annan lyödä hengiltä eikä kukaan saa tietää siitä eikä sinun nimeäsi sekoiteta asiaan. Niin suuri on ystävyyteni sinua kohtaan.»