Mutta Jerusalem oli täynnä melua ja hoilausta ja syyrialaisten soittopelien räminää. Sotilailla oli kuparia ja hopeaa ja he joivat olutta ja iloitsivat maalattujen tyttöjen kanssa, joita kauppiaat olivat tuoneet mukanaan, ja tappelivat keskenään painien tai asein ja löivät haavoja toisiinsa ja rosvosivat toisiaan ja kauppiaita, niin että joka päivä riippui miehiä muurilta pää alaspäin. Sotilaat eivät kuitenkaan tästä pahoittaneet mieltään, vaan sanoivat: »Niin on ollut ja niin on aina oleva.» He kuluttivat olueen ja tyttöihin kuparinsa ja hopeansa, kunnes kauppiaat lähtivät pois ja veivät heidän kuparinsa ja hopeansa mukanaan. Horemheb kantoi veroa kauppiailta heidän tullessaan ja lähtiessään ja tuli rikkaaksi, vaikka oli luopunut osuudestaan saaliista sotilaiden hyväksi. Tämä ei kuitenkaan tuottanut iloa hänelle, sillä mennessäni hyvästelemään häntä palatakseni Simyraan hän sanoi minulle:
»Tämä sotaretki loppui, ennen kuin alkoikaan, ja farao nuhtelee minua kirjeessään, koska olen vuodattanut verta, vaikka hän kielsi. Minun on palattava Egyptiin ja vietävä sontakärsäni sinne takaisin ja hajoitettava heidät ja luovutettava heidän haukkansa ja leijonanhäntänsä temppeleihin säilytettäväksi, mutta mitä siitä seuraa, sitä en tosiaan osaa sanoa, sillä nämä ovat ainoat harjoitetut joukot Egyptissä eivätkä muut pysty muuhun kuin sontimaan muurille ja nipistelemään naisia torilla. Ammonin kautta, helppo on faraon kultaisessa palatsissaan sepitellä lauluja jumalalleen ja uskoa rakkaudella hallitsevansa kaikkia kansoja, mutta kuuksipa hän kerran silvottujen miesten valituksen ja naisten parkunan kylien palaessa, kun vihollinen ryntää yli rajojen, niin hän ehkä ajattelisi toisin.»
»Egyptillä ei ole vihollisia, siihen Egypti on liian rikas ja mahtava», sanoin. »Myös on maineesi levinnyt kautta Syyrian eivätkä khabirit tule enää kajoamaan rajakiviin. Miksi siis et hajoittaisi joukkojasi, sillä totta puhuen he mellastavat juopuneina kuin pedot ja heidän majapaikkansa haisevat virtsalta ja heidän ruumiinsa kuhisevat syöpäläisiä.»
»Et lainkaan tiedä, mitä puhut», hän sanoi ja tuijotti eteensä ja kaiveli vihaisesti kainaloitaan, sillä myös kaupungin kuninkaan savitalo oli täynnä syöpäläisiä. »Egypti on kylliksi itselleen ja se on väärin, sillä maailma on suuri ja näkymättömissä kylvetään siemeniä, joista voi kasvaa tuli ja tuho. Niinpä olen kuullut, että Amorin kuningas kerää innokkaasti hevosia ja ostelee sotavaunuja, mikä ei suinkaan ole soveliasta, koska hänen pitäisi mieluummin maksaa säännöllisemmin veronsa faraolle. Hänen pidoissaan hänen ylhäisensä puhuvat, että amorilaiset ovat muinoin hallinneet koko maailmaa, missä onkin sen verran perää, että viimeiset hyksot asuvat Amorin maassa.»
»Tämä Aziru on ystäväni ja turhamainen mies, sillä olen silannut hänen hampaansa kullalla», sanoin. »Myös luulen, että hänellä on nyt muuta ajattelemista, sillä olen kuullut hänen ottaneen vaimon, joka imee voiman hänen kupeistaan ja tekee hänen polvensa heikoiksi ennen pitkää.»
»Tiedät paljon asioita, Sinuhe», sanoi Horemheb ja katsoi minuun tarkkaavasti. »Olet vapaa mies ja määräät itse teoistasi ja matkustat kaupungista toiseen kuullen paljon asioita, mitä muut eivät kuule. Jos minä olisin sinun sijassasi ja vapaa kuin sinä, matkustaisin kaikissa maissa oppiakseni. Mitannin maassa matkustaisin ja kävisin Babylonissa ja kenties vilkaisisin myös, millaisia sotavaunuja heettiläiset nykyään käyttävät ja miten he harjoittavat joukkojaan, ja meren saarissa kävisin nähdäkseni, miten mahtavia ovat meren saarten sotalaivat, joista niin paljon puhutaan. Mutta en voi tehdä sitä, koska farao kutsuu minut takaisin. Myös on nimeni jo kuuluisa koko Syyriassa, niin etten ehkä kuulisikaan sellaista, mitä haluan kuulla. Mutta sinä, Sinuhe, olet pukeutunut syyrialaisiin vaatteisiin ja puhut kieltä, jota sivistyneet puhuvat kaikissa maissa. Myös olet lääkäri eikä kukaan usko sinun ymmärtävän muuta, kuin mitä lääkärille kuuluu. Puheesikin on yksinkertaista ja usein lapsellista korvissani ja katsot minua avoimin silmin, mutta silti tiedän, että sydämesi on sulkeutunut ja että sinussa on sellaista, mitä kukaan ihminen ei tiedä. Puhunko oikein?»
»Ehkä puhut oikein», sanoin, »mutta mitä haluat minusta?»
»Entäpä, jos antaisin sinulle paljon kultaa», hän sanoi, »ja lähettäisin sinut näihin maihin, joista puhuin, harjoittamaan ammattiasi ja levittämään Egyptin lääketieteen mainetta ja omaa mainettasi parantajana, niin että jokaisessa kaupungissa rikkaat ja ylhäiset kutsuisivat sinut luokseen ja näkisit heidän sydämensä ja kenties kuninkaat ja hallitsijatkin kutsuisivat sinut luokseen ja näkisit heidän sydämensä. Mutta samalla kun harjoittaisit ammattiasi, sinun silmäsi olisivat minun silmäni ja sinun korvasi olisivat minun korvani ja painaisit mieleesi kaiken, mitä näet ja kuulet, voidaksesi palata Egyptiin ja kertoa sen minulle, kun kerran palaat.»
»En aio milloinkaan palata Egyptiin», sanoin. »Myös puhut asioita, jotka ovat vaarallisia, eikä minulla ole halua riippua vieraan kaupungin muurilta pää alaspäin.»
»Huomisesta päivästä ei kukaan tiedä mitään edeltäpäin», hän sanoi. »Uskon, että olet palaava Egyptiin, sillä ken kerran on Niilin vettä juonut, hänen janoaan ei mikään muu vesi voi sammuttaa. Myös pääskyset ja kurjet palaavat Egyptiin joka talvi eivätkä viihdy missään muussa maassa. Siksi puheesi on kuin kärpäsen surinaa korvissani. Myös kulta on kuin tomua jaloissani ja vaihdan sen mieluummin tietoon. Samoin on pelkkää sontaa tuo, mitä sanot muurista, sillä en pyydä sinua tekemään mitään vahingollista tai väärää tai rikkomaan vieraiden maiden lakeja vastaan. Eivätkö kaikki suuret kaupungit kutsu luokseen matkailijoita katselemaan temppeleitään ja järjestä monenlaisia juhlia ja huvituksia houkutellakseen matkailijoita, jotta nämä jättäisivät kultansa kaupungin asukkaille? Jokaiseen maahan olet tervetullut, jos sinulla on kultaa mukanasi. Myös parannustaitosi on tervetullut maissa, joissa vanhukset tapetaan kirveellä ja sairaat viedään erämaahan kuolemaan, kuten olen kuullut. Kuninkaat ovat ylpeitä mahtavuudestaan ja antavat usein sotilaittensa marssia ohitseen, jotta muukalaisetkin sen nähdessään kunnioittaisivat heidän mahtavuuttaan. Eikä ole mitään pahaa siinä, jos katselet, miten sotilaat marssivat ja millaisia aseita heillä on, ja lasket hyökkäysvaunujen luvun ja painat mieleesi, ovatko ne isoja ja raskaita vai pieniä ja kevyitä ja kuljettavatko ne kahta vai kolmea miestä, sillä olen kuullut, että jotkut käyttävät ajajan lisäksi taistelussa myös kilvenkantajaa. Myös on tärkeä tietää, ovatko sotilaat hyvin syötettyjä ja öljystä kiiltäviä vai laihoja ja täynnä syöpäläisiä ja silmävammaisia kuten minun sontakärsäni. Samoin kerrotaan, että heettiläiset ovat noituneet maasta uuden metallin, josta taottu ase lyö lovia parhaitenkin taotun kuparikirveen terään, ja tämä metalli on sinistä ja sitä sanotaan raudaksi, mutta onko tämä totta, sitä en tiedä, sillä mahdollista on, että he ovat oppineet vain uuden tavan karkaista kuparia ja sekoittaa sitä, mutta millainen tämä tapa on, sen tahtoisin tietää. Mutta tärkeintä on tietää, millainen on hallitsijain sydän ja millainen on heidän neuvonantajansa sydän.»
Katselin häntä, mutta hän ei katsonut enää minuun, vaan heilutti välinpitämättömästi kädessään kultaista ruoskaa ja tuijotti ohitseni ikkunaaukosta Jerusalemin savimuureja ja kallioita, jotka paloivat punaisina päivänpaisteessa, ja öljypuita, joiden lehdet olivat pölystä harmaat. Mutta hän katsoi myös kaiken tuon ohitse, ikään kuin olisi katsonut kaukaisiin maihin, ja hänen niskansa kohosi ja hänen silmissään oli synkkä leimu.