»Ymmärrän kyllä puheesi», sanoin mietittyäni kauan. »Myös oma sydämeni on ollut viime aikoina levoton ja vilkas kuin lintu häkissä. Siksi tulin luoksesi maistaakseni, millaista on sota, vaikka palvelijani minua varoitteli. Eikä minulla ole mitään vastaan matkustaa kaukaisiin maihin, joissa moni egyptiläinen ei ole käynyt, sillä Simyra on pieni ja olen kyllästynyt jo Simyraan ja puhuessasi ihmettelin, miten näinkin kauan olen siellä viipynyt. Mutta kenties ihminen on hidas päättämään ja hidas lähtemään, ellei joku muu käske ja lähetä häntä. Sinä et kuitenkaan ole minun käskijäni enkä ymmärrä, miksi tuon kaiken tahdot tietää ja mitä hyötyä sinulla siitä on istuessasi faraon kultaisessa talossa ja leikkiessäsi naisten kanssa.»
Hän sanoi vain: »Katso minuun.»
Katsoin häneen ja katsoessani hän kasvoi silmissäni ja hänen silmissään oli synkkä leimu ja hän oli jumalan kaltainen, niin että sydämeni vapisi ja kumarsin häntä laskien käteni polvien tasalle ja hän sanoi: »Joko uskot, että olen sinun käskijäsi?»
»Sydämeni sanoo, että olet minun käskijäni, mutta miksi niin on, sitä en tiedä», sanoin hänelle ja kieli oli paksu suussani ja minua peloitti. »Kai on myös totta, että sinut on määrätty monen käskijäksi, kuten sanot. Lähden siis matkalle ja minun silmäni ovat sinun silmäsi ja minun korvani ovat sinun korvasi, mutta en tiedä, onko näkemästäni ja kuulemastani sinulle hyötyä, sillä olen tyhmä sellaisessa, mitä tahdot tietää, ja vain lääkärinä muita etevämpi. Kuitenkin tahdon tehdä kaiken parhaani mukaan enkä suinkaan tee sitä kullasta, vaan koska olet ystäväni ja jumalat ovat ilmeisesti niin määränneet, jos ylipäänsä jumalia on olemassa.»
Hän sanoi: »En usko sinun koskaan katuvan, että olet ystäväni, mutta kultaa annan mukaasi joka tapauksessa, sillä tulet sen tarvitsemaan, mikäli tunnen ihmisiä. Eikä sinun tarvitse tietää, miksi tämä tieto, jota haluan, on minulle kultaa tärkeämpi. Sen voin kuitenkin sinulle sanoa, että suuret faraot lähettivät taitavia miehiä muiden valtakuntain hoveihin, mutta nykyisen faraon lähettiläät ovat pässinpäitä, jotka eivät tiedä muuta, kuin miten poimuttavat hameensa ja miten kantavat arvonmerkkejään ja missä järjestyksessä kukin seisoo faraon oikealla tai vasemmalla puolella. Niin että heistä sinun ei tule välittää, jos sellaisia tapaat, vaan olkoon heidän puheensa kuin kärpästen surinaa korvissasi.»
Mutta erotessamme hän luopui arvokkuudestaan ja pani kätensä poskilleni ja koski kasvoillaan olkapäitäni ja sanoi: »Sydämeni on raskas, kun lähdet pois, Sinuhe, sillä jos sinä olet yksinäinen, niin olen minäkin yksinäinen eikä sydämeni salaisuuksia tunne kukaan ihminen.» Luulen, että hän tämän sanoessaan yhä ajatteli prinsessa Baketamonia, jonka kauneus oli noitunut hänet.
Hän antoi minulle paljon kultaa, enemmän kuin saatoin arvatakaan, ja luulen, että hän antoi minulle kaiken kullan, minkä oli Syyriassa voittanut sotaretken aikana, ja saattojoukon hän määräsi saattamaan minut rannikolle, niin että saatoin matkustaa turvassa rosvoilta. Rannikolla sijoitin kullan suureen kauppahuoneeseen ja vaihdoin sen savitauluihin, joita oli turvallisempi kuljettaa kuin kultaa, koska varkaat eivät hyötyneet niistä mitään, ja nousin laivaan matkustaakseni takaisin Simyraan.
Mainitsen kuitenkin vielä, että ennen Jerusalemista lähtöäni puhkaisin kallon eräältä sotilaalta, joka oli saanut nuijaniskun päähänsä tapellessaan humalassa Atonin temppelin luona, niin että pääluu oli murtunut ja hän makasi henkitoreissaan eikä voinut enää puhua eikä liikuttaa käsiään. Hän ei kuitenkaan parantunut, vaan hänen ruumiinsa tuli kuumaksi ja hän viuhtoi ympärilleen ja kuoli seuraavana päivänä.
KUUDES KIRJA
Väärän kuninkaan päivä
1
Ennen kuin aloitan uuden kirjan, on minun ylistettävä tuota mennyttä aikaa, jolloin matkustin monessa maassa kenenkään häiritsemättä ja opin paljon viisautta, sillä sellainen aika tuskin enää koskaan palaa samanlaisena. Minä matkustin maailmassa, joka neljäänkymmeneen vuoteen ei ollut nähnyt sotaa, ja kuninkaiden vartijat suojelivat karavaaniteitä ja kauppiaita, ja faraon ja kuninkaiden sotalaivat suojelivat virtaa ja meriä rosvoilta. Rajat olivat avoimet ja kauppiaat ja matkailijat, jotka toivat kultaa mukanaan, olivat tervetulleet kaikkiin kaupunkeihin eivätkä ihmiset solvanneet toisiaan, vaan kumarsivat ja laskivat kätensä polvien tasalle toistensa edessä ja oppivat toistensa tavoista ja monet sivistyneet ihmiset puhuivat lukuisia kieliä ja kirjoittivat kahta kirjoitusta. Peltoja kasteltiin ja ne kantoivat suuria satoja ja Niilin asemesta kasteli taivaallinen Niili punaisten maiden peltoja. Matkustaessani kävelivät karjalaumat turvallisesti laitumilla eikä paimenilla ollut keihästä, vaan he puhalsivat pilleihin ja lauloivat iloisia lauluja. Viinimäet kukoistivat ja hedelmäpuut notkuivat hedelmien painosta, papit olivat lihavia ja kiilsivät öljystä ja voiteista ja lukemattomien uhrien savu kohosi temppelien esipihoilta kaikissa maissa. Myös jumalat voivat hyvin ja olivat suopeita ja lihoivat runsaista uhreista. Rikkaat tulivat yhä rikkaammiksi ja mahtavat yhä mahtavammiksi ja köyhät yhä köyhemmiksi, kuten jumalat ovat säätäneet, niin että kaikki ihmiset olivat tyytyväisiä eivätkä napisseet Tällaisena kangastelee mielessäni tuo mennyt aika, joka luultavasti ei koskaan enää samanlaisena palaa, jolloin miehuuteni oli nuori eivätkä jäseneni väsyneet pitkillä matkoilla ja silmäni olivat uteliaat ja himoitsivat nähdä uutta ja sydämeni himoitsi tietoa ja ahmi sitä täysin mitoin.
Merkkinä siitä, miten järjestyneet ja samanlaiset olot olivat kaikkialla, voin mainita, että temppelin kauppahuone Babylonissa antoi minulle empimättä kultaa savitauluista, jotka olin saanut kauppahuoneeltani Simyrassa, ja jokaisessa suuressa kaupungissa sai ostaa sataman tai vuorten viiniä, joka tuotiin kaukaa, niin että Syyrian kaupungeissa pidettiin Babylonin vuorten viiniä parhaana ja Babylonissa maksettiin kultaa Syyrian viineistä. Kenellä vain oli kultaa, hän saattoi ostaa orjia, eri värisiä ja eri kokoisia, lapsia ja miehiä ja nuoria tyttöjä, joiden kanssa saattoi iloita, ja palkata itselleen palvelijoita, mutta kenellä ei ollut kultaa, hän sai tehdä työtä käsillään, kunnes hänen nahkansa oli karhea ja paksu ja kätensä kuhmuiset ja niskansa painunut kumaraan. Mutta jos joku tahtoi murtautua rikkaan taloon ja varastaa kultaa juodakseen viiniä ja iloitakseen ja ostaakseen itselleen orjia, niin hänet otettiin kiinni ja hänet ripustettiin muurille pää alaspäin muille varoitukseksi.
Ylistettyäni tällä tavoin tuota onnellista aikaa, jolloin päiväkin paistoi kirkkaammin ja tuuli oli lempeämpi kuin nykyisinä pahoina päivinä, kerron matkoistani ja kaikesta, mitä näin silmilläni ja kuulin korvillani. Kuitenkin minun on ensin kerrottava, miten palasin Simyraan.
Sillä palatessani Simyraan ja talooni juoksi Kaptah minua vastaan ja huusi kovalla äänellä ja itki ilosta ja heittäytyi jalkoihini ja sanoi: »Siunattu olkoon päivä, joka tuo herrani kotiin. Sinä palasit kuitenkin, vaikka luulin sinun jo kuolleen sodassa ja uskoin varmasti, että sinut oli puhkaistu keihäällä, koska et välittänyt varoituksistani, vaan tahdoit lähteä maistamaan, millaista on sota. Mutta kuoriaisemme on tosiaan väkevä jumala ja on varjellut sinua, niin että tämä on hyvä päivä. Sydämeni on täynnä iloa, kun näen sinut, ja ilo pursuu kyyneleinä silmistäni, koska en voi hillitä itseäni, vaikka uskoin jo periväni sinut ja kaiken kullan, jonka olet sijoittanut Simyran kauppahuoneisiin. Mutta en murehdi tätä menettämääni rikkautta, sillä ilman sinua olen kuin vuona, joka on eksynyt emostaan, ja määkisin surkeasti ja päiväni olisivat pimeät. Enkä ole poissaollessasi varastanut sinulta lainkaan enempää kuin ennen, vaan olen pitänyt huolen talostasi ja tavaroistasi ja kaikista eduistasi, niin että palatessasi olet rikkaampi kuin lähtiessäsi.»