Tutkin hänet perusteellisesti ja koetin kädellä hänen päätään joka kohdasta, mutta kosketukseni ei tuottanut hänelle kipua eikä mikään kohta päässä eronnut muista. Silloin Kaptah sanoi: »Koputa häntä vasaralla päähän, ethän menetä mitään.» Koputin häntä vasaralla päähän eri kohtiin eikä hän valittanut, mutta äkkiä hän parkaisi ja kaatui maahan ja menetti tajuntansa. Siksi arvelin kenties löytäneeni kohdan, josta kallo oli paras avata. Kutsuin kokoon Mitannin lääkärit, jotka eivät olleet uskoneet minua, ja sanoin: »Uskokaa tai älkää, mutta aion puhkaista tämän miehen kallon parantaakseni hänet, vaikka luultavinta on, että hän kuolee.» Mutta lääkärit nauroivat minulle pilkallisesti ja sanoivat: »Sen tahdomme totisesti nähdä.»
Lainasin tulen Ammonin temppelistä ja puhdistauduin ja puhdistin myös ylhäisen miehen, joka oli potilaani, ja puhdistin kaiken, mikä oli huoneessa. Kun keskipäivän valo oli kirkkain,.aloitin työni ja avasin hänen päänahkansa ja tukahdutin runsaan verentulon hehkuvalla raudalla, vaikka pahoittelin aiheuttamaani kipua. Mutta potilaani sanoi, ettei tämä kipu ollut mitään niiden kipujen rinnalla, mitä pää tuotti hänelle joka päivä. Olin juottanut hänelle runsaasti viiniä, johon olin sekoittanut turruttavia lääkkeitä, niin että hänen silmänsä seisoivat päässä kuin kuolleen kalan silmät ja hän oli hyvin iloinen. Sen jälkeen aukaisin hänen pääkuorensa niin varovasti kuin mahdollista niillä työkaluilla, jotka minulla oli käytettävänä, eikä hän edes pyörtynyt, vaan hengitti syvään ja sanoi olonsa tuntuvan heti kevyemmältä, kun kohotin irroittamani luun paikoiltaan. Sydämeni riemuitsi, sillä juuri kohtaan, jonka olin avannut, oli paholainen tai sairauden henki muninut munansa, kuten Ptahor opetti, ja se oli punertava ja ruma ja noin pääskysen munan kokoinen. Kaikella taidollani irroitin sen ja poltin pois kaiken, mikä piteli sitä kiinni aivoissa, ja näytin sitä lääkäreille eivätkä nämä enää nauraneet. Mutta pään suljin hopealevyllä ja neuloin päänahan umpeen sen päälle eikä potilas koko aikana menettänyt tajuntaansa, vaan nousi ja käveli ja kiitti minua suuresti, koska ei enää kuullut peloittavaa huminaa korvissaan ja kivutkin olivat lakanneet.
Tästä teostani sain suuren maineen koko Mitannin maassa ja maineeni kiersi edelläni aina Babyloniin asti. Mutta potilaani alkoi juoda viiniä ja ilahduttaa sydäntään ja hänen ruumiinsa tuli kuumaksi ja hän houraili ja kuumehoureissaan hän kolmantena päivänä karkasi vuoteestaan ja putosi muurilta ja katkaisi niskansa ja kuoli. Kuitenkin kaikki sanoivat, ettei vika ollut minun, ja ylistivät suuresti taitoani.
Mutta Kaptah ja minä vuokrasimme soutulaivan ja matkustimme virtaa alas Babyloniin.
2
Maata, jota Babylon hallitsee, nimitetään monella nimellä ja sitä nimitetään Kaldeaksi ja myös Khosseaksi kansan mukaan, joka siinä asuu. Mutta minä nimitän sitä Babyloniksi, koska silloin jokainen tietää, mistä maasta on kysymys. Se on viljava maa ja sen pellot ovat täynnä kastelukanavia ja maa on laakea, niin kauas kuin silmä kantaa, toisin kuin Egypti, kuten kaikki muukin siellä on toisenlaista, jopa siinä määrin, että kun Egyptissä naiset jauhavat viljan polvistuen maahan ja kierittäen pyöreää kiveä, niin Babylonissa naiset istuvat ja kiertävät kahta kiveä vastakkain, mikä on paljon raskaampaa.
Eikä tässä maassa kasva puita, vaan puita on niin vähän, että siellä pidetään rikoksena ihmisiä ja jumalia vastaan, jos joku katkaisee puun, ja laissa säädetään tästä rangaistus. Mutta joka istuttaa puita, hän hankkii siten jumalien suosion. Myös ihmiset Babylonissa ovat lihavampia ja rasvaisempia kuin missään muualla ja nauravat paljon, kuten lihavat ihmiset tekevät. He syövät raskaita, jauhoisia ruokia ja näin heidän luonaan linnun, jota he sanovat kanaksi ja joka ei osannut lentää, vaan asui ihmisten kanssa ja muni lahjaksi ihmisille joka päivä munan, joka oli jokseenkin krokotiilinmunan kokoinen, vaikka tiedän, ettei kukaan uskoisi, jos kuulisi tästä. Minulle tarjottiin näitä munia syötäväksi ja Babylonin asukkaat pitivät niitä suurena herkkuna. En kuitenkaan rohjennut kajota niihin, sillä varmuus on paras, vaan tyydyin ruokiin, jotka tunsin, tai joista ainakin tiesin, miten ne oli valmistettu.
Maan asukkaat sanoivat, että Babylon oli vanhin ja suurin maailman kaikista kaupungeista, vaikka en uskonut heitä, kun tiesin, että Theba oli kaupungeista vanhin ja suurin. Edelleenkin sanon, ettei maailmassa ole toista Theban kaltaista kaupunkia, mutta minun on myönnettävä, että Babylon yllätti minut mahtavuudellaan ja rikkaudellaan, sillä jo kaupungin muurit olivat vuoren korkuiset ja peloittavat ja torni, jonka he olivat rakentaneet jumalilleen, ulottui taivaaseen asti. Kaupungin talot oli rakennettu neljään ja viiteen kerrokseen, niin että ihmiset asuivat ja elivät elämänsä toistensa päällä ja alla, enkä missään, en edes Thebassa, ole nähnyt niin rikkaita ja ylellisiä myymälöitä ja sellaista tavaran määrää kuin temppelin kauppahuoneissa.
Heidän jumalansa oli Marduk ja Ishtarille he olivat rakentaneet portin, joka oli suurempi kuin Ammonin temppelin pyloni, ja päällystäneet sen kirjavilla, lasitetuilla tiilillä, joiden muodostamat kuvat huikaisivat silmää päivänpaisteessa. Tältä portilta vei leveä tie Mardukin tornin luokse ja torni oli rakennettu kerroksiksi, joita pitkin tie vei tornin huipulle, ja tie oli niin loiva ja leveä, että sitä pitkin saattoivat ajaa useat vaunut rinnakkain. Mutta tornin huipussa asuivat tähtien selittäjät, jotka tiesivät kaiken taivaankappaleista ja laskivat niiden radat ja ilmoittivat suotuisat päivät ja pahaenteiset päivät, niin että jokainen saattoi järjestää elämänsä sen mukaisesti. Sanottiin heidän myös osaavan ennustaa ihmisen tulevaisuuden, mutta sitä varten ihmisen täytyi tietää syntymänsä hetki ja aika, joten en voinut koetella heidän taitoaan, niin mielelläni kuin sen olisinkin tehnyt, sillä enhän tiennyt syntymäni tarkkaa hetkeä.