Burraburiash hymyili ja sanoi: »Saammepa nähdä.» Hän kutsui leijonaa ja leijona nousi ja venytteli ruumistaan, niin että nivelet naksahtelivat, ja katseli isäntäänsä viisain silmin. Kuningas osoitti sille Kaptahia ja leijona alkoi laiskasti astella Kaptahia kohden ja sen häntä viuhtoi ja Kaptah peräytyi sen edellä tuijottaen siihen kuin noiduttuna. Kunnes leijona äkkiä avasi kitansa ja karjahti kumeasti. Silloin Kaptah kääntyi ja tempaisi oviverhon syliinsä ja kapusi oviverhoa pitkin oven kamanalle ja parkui hädissään, kun leijona tavoitteli häntä käpälällään. Kuningas nauroi entistä enemmän ja sanoi: »Hullunkurisempaa en ole koskaan nähnyt.» Leijona istuutui lattialle ja nuoleskeli suupieliään Kaptahin istuessa oven kamanalla suuresti hädissään. Mutta kuningas pyysi syötävää ja juotavaa ja sanoi: »Minun on nälkä.» Silloin vanha mies itki ilosta, sillä kuningas oli parantunut, ja kuninkaalle tuotiin monenlaisia ruokia hopeisissa astioissa, joihin oli kaiverrettu kuvia, ja viiniä tuotiin hänelle kultaisissa maljoissa ja hän sanoi: »Syö kanssani, Sinuhe, vaikka se ei ole arvoni mukaista, mutta unohdan tänään arvoni, koska olet pitänyt päätäni kainalossasi ja tonkinut sormillasi suutani.»
Tällä tavoin söin ja join kuninkaan kanssa ja sanoin hänelle: »Vaivasi on nyt helpottunut, mutta se uusiutuu milloin hyvänsä, ellet anna vetää pois hammasta, joka sen aiheuttaa. Siksi sinun on annettava hammaslääkärisi vetää pois tuo hammas heti, kun poskesi turvotus on laskenut ja sen voi tehdä tuottamatta haittaa terveydellesi.»
Hän synkistyi ja sanoi ärtyisästi: »Puhut pahoja sanoja ja pilaat iloni, hullu muukalainen.» Mutta tuokion mietittyään hän sanoi: »Ehkä olet oikeassa, sillä vaivani uusiutuu tosiaan joka syksy ja kevät jalkojeni kastuessa ja tuottaa minulle kipuja, joiden tähden toivoisin olevani kuollut. Mutta jos niin on tehtävä, saat sinä sen tehdä, sillä hammaslääkäriäni en tahdo enää nähdä silmieni edessä, niin paljon turhaa kipua hän on minulle tuottanut.»
Sanoin hänelle: »Puheistasi huomaan, että lapsena olet juonut enemmän viiniä kuin maitoa eivätkä makeiset ole sinulle terveellisiä, sillä makeiset tässä kaupungissa valmistetaan taatelisiirapista, joka turmelee hampaat, kun sen sijaan Egyptissä valmistetaan makeiset hunajasta, jota hyvin pienet linnut keräävät ihmiselle suuriksi kakuiksi. Niin että syö tästä lähtien vain sataman makeisia ja juo maitoa joka aamu, kun heräät.»
Hän sanoi: »Olet varmaan suuri leikinlaskija, Sinuhe, sillä en usko, että pienet linnut keräävät ihmisille makeisia. Sellaisesta en koskaan ole kuullut.» Mutta sanoin: »Kohtaloni on kova, sillä omassa maassani ihmiset tulevat sanomaan minua valehtelijaksi, kun kerron heille nähneeni täällä siivettömiä lintuja, jotka asuvat ihmisten kanssa ja vastalahjaksi munivat heille joka aamu tuoreen munan tehden omistajansa rikkaiksi. Näin ollen lienee parempi, etten puhu mitään, koska menetän maineeni, jos minua luullaan valehtelijaksi.» Mutta hän vastusti innokkaasti ja sanoi: »Puhu toki, sillä kukaan ei ole puhunut minulle niinkuin sinä.»
Silloin sanoin hänelle vakavasti: »En aio vetää pois hammasta suustasi, vaan hammaslääkärisi saa sen tehdä, sillä sellaisissa asioissa hän on taitavin mies tässä maassa ja varmaan myös minua taitavampi enkä tahdo saada hänen vihaansa päälleni. Mutta jos haluat, voin seisoa vieressäsi ja pitää kiinni kädestäsi ja rohkaista sinua, kun hän tekee sen. Myös lievitän kipusi kaikella sillä taidolla, minkä monessa maassa ja monien kansojen keskuudessa olen oppinut. Tapahtukoon tämä kahden viikon kuluttua tästä päivästä, sillä on parempi, että päivä on määrätty etukäteen, jotta et kadu. Silloin on näet leukasi kylliksi parantunut ja siihen mennessä huuhtele joka aamu ja ilta suusi lääkkeellä, jonka sinulle annan, vaikka se kenties kirvelee ja maistuu pahalta.»
Hän kävi nyreäksi ja sanoi: »Entäpä, jos en tee sitä?»
Sanoin: »Sinun on luvattava kuninkaallisella sanallasi, että annat tehdä, kuten olen sanonut, sillä kuninkaallista sanaansa ei toki neljän maailmanosan herra voi pettää. Jos annat tehdä sen, huvitan sinua taidollani ja muutan veden vereksi silmiesi edessä ja opetan myös sinut tekemään sen, jotta voit hämmästyttää alamaisiasi. Sinun on kuitenkin luvattava, että et opeta tätä salaisuutta kenellekään muulle, sillä se on Ammonin pappien pyhä salaisuus enkä tietäisi sitä, ellen itse olisi ensimmäisen asteen vihitty pappi, enkä uskaltaisi opettaa sitä sinulle, ellet olisi kuningas.»
Mutta tämän sanottuani huusi Kaptah oven kamanalta surkealla äänellä ja sanoi: »Viekää pois tuo paholaisen eläin tai kiipeän alas ja tapan sen, sillä käteni ovat puutuneet ja takapuoleeni koskee istuessani tässä epämukavassa paikassa, joka ei sovi arvolleni. Totisesti kiipeän alas ja tapan tuon eläimen, ellei sitä heti viedä pois.»
Burraburiash nauroi entistä enemmän kuullessaan hänen uhkauklensa, mutta tekeytyi sitten vakavaksi ja sanoi: »Olisi tosiaan vahinko, jos tappaisit leijonani, sillä se on pennusta asti kasvanut silmieni edessä ja käynyt ystäväkseni. Siksi kutsun sen pois, jotta et tekisi hirmutekoja palatsissani.» Hän kutsui leijonan luokseen ja Kaptah kiipesi alas verhoa pitkin ja hieroi kangistuneita koipiaan ja katseli leijonaa hyvin vihaisesti, niin että kuningas nauroi ja löi käsillä polviinsa ja sanoi: »Totisesti, hullunkurisempaa miestä en ole ikänäni nähnyt. Myy hänet minulle, niin teen sinut rikkaaksi.»
En kuitenkaan halunnut myydä hänelle Kaptahia eikä hän ollut itsepäinen, vaan erosimme ystävinä, kun hänen päänsä alkoi nuokkua ja silmänsä ummistuivat, sillä uni vaati velkaansa. Hän ei näet kipujensa tähden ollut nukkunut moneen yöhön. Vanha mies, hänen henkilääkärinsä, saattoi minut ulos ja sanoi minulle: »Käytöksestäsi ja sanoistasi olen nähnyt, että et ole mikään huijari, vaan taitava mies ja osaat ammattisi. Kuitenkin ihmettelen rohkeutta, jolla olet puhunut neljän maailmanosan herran edessä, sillä jos joku hänen omista lääkäreistään olisi sillä tavoin rohjennut puhua, hän lepäisi jo saviruukussa esivanhempiensa seurassa.»
Sanoin hänelle: »On paras, että neuvottelemme kaikesta, mitä kahden viikon kuluttua tapahtuu, sillä se tulee olemaan paha päivä ja on parasta, että uhraamme kaikille sopiville jumalille ennen sitä.»
Puheeni miellytti suuresti häntä, sillä hän oli hurskas mies, ja sovimme, että tapaisimme temppelissä uhrataksemme ja pitääksemme lääkärien kokouksen kuninkaan hampaista. Mutta ennen kuin lähdimme palatsista, hän antoi kestitä kantajia, jotka minut olivat tuoneet palatsiin, ja he söivät ja joivat esipihassa ja ylistivät suuresti minua. Kantaessaan minut takaisin vierasmajaan he lauloivat korkealla äänellä, ja kansanjoukkoja seurasi jäljessäni, ja siitä päivästä asti nimeni oli kuuluisa Babylonissa. Mutta Kaptah ratsasti valkoisella aasilla hyvin nyreänä eikä puhutellut minua, sillä hänen arvoaan oli loukattu.
3
Kahden viikon kuluttua tapasin Mardukin Tornissa kuninkaan lääkärit ja uhrasimme yhdessä lampaan ja annoimme pappien tarkastaa sen maksan ja ennustaa meille, sillä Babylonissa papit ennustavat uhrien maksasta ja osaavat lukea siitä paljon, mikä muille on selittämätöntä. He sanoivat, että kuningas vihastuisi suuresti meihin, mutta ettei kukaan menettäisi henkeään eikä kukaan saisi pysyvää vammaa. Kuitenkin meidän oli varottava kynsiä ja keihäitä parantaessamme kuningasta. Annoimme vielä tähtienselittäjien lukea Taivaan kirjasta, oliko päivä sovelias tarkoitukseen. He sanoivat päivän sopivan tarkoitukseen, vaikka suotuisammankin päivän olisimme voineet valita. Vielä annoimme pappien kaataa öljyä veteen js katsella siitä tulevaisuutta, mutta katseltuaan öljyä nämä papit sanoivat, etteivät he nähneet öljyssä mitään mainittavaa, ei ainakaan mitään järin pahaenteistä. Tullessamme ulos temppelistä lensi korppikotka ylitsemme kantaen muurilta sieppaamaansa ihmispäätä kynsissään, ja tämän tulkitsivat papit suotuisaksi enteeksi tarkoitustamme varten, vaikka minun mielestäni enne oli kaikkea muuta kuin suotuisa.