Lampaanmaksan neuvoa noudattaen lähetimme pois kuninkaan henkivartijat emmekä sallineet kuninkaan leijonan seurata häntä, vaan suljimme sen ovien ulkopuolelle, sillä suuttuessaan kuningas olisi voinut usuttaa sen päällemme ja se olisi repinyt meidät, kuten lääkärit kertoivat sen tehneen. Mutta kuningas Burraburiash tuli rohkeana ja oli juonut viiniä ilahduttaakseen maksaansa, kuten Babyloniassa sanottiin, mutta nähdessään hammaslääkärin tuolin, jonka tämä oli tuonut palatsiin, hän tunsi sen ja kävi aivan kalpeaksi ja sanoi, että hänellä oli vielä tärkeitä hallitustoimia suoritettavana, vaikka hän viiniä juodessaan oli unohtanut ne.
Hän aikoi mennä pois, mutta muiden lääkärien maatessa mahallaan lattialla ja pyyhkiessä huulillaan lattiaa tartuin kuninkaan käteen ja rohkaisin häntä ja sanoin, että kaikki olisi aivan pian ohitse, kunhan hän pysyisi rohkeana. Käskin lääkärien puhdistautua ja puhdistin kuoriaisen tulella hammaslääkärin työkalut ja hieroin puuduttavaa voidetta kuninkaan ikeniin, kunnes hän käski minun lopettaa, sillä hän sanoi, että hänen poskensa oli kuin puuta eikä kieli tahtonut kääntyä hänen suussaan. Silloin istutimme hänet tuoliin ja sidoimme hänen päänsä kiinni tuoliin ja työnsimme kiilat hänen suuhunsa, niin ettei hän enää voinut sulkea suutaan. Pidin kiinni hänen kädestään ja rohkaisin häntä, ja huutaen äänekkäästi avukseen kaikkia Babylonin jumalia hammaslääkäri työnsi pihtinsä hänen suuhunsa ja kiskaisi hampaan hänen leuastaan niin taitavasti, etten koskaan ole nähnyt kenenkään kiskaisevan viallista hammasta ihmisen suusta yhtä taitavasti. Kuitenkin kuningas kiiloista huolimatta parkaisi kauheasti ja leijona alkoi karjua oven ulkopuolella ja heittäytyi ovea vasten, niin että ovi jymähteli, ja raapi ovea kynsillään.
Tämä oli peloittava hetki, sillä irroitettuamme kuninkaan pään ja otettuamme kiilat hänen suustaan hän sylki verta vatiin ja voihki ja huusi ja kyynelet kierivät hänen poskiaan pitkin. Syljettyään veren pois hän huusi itkien henkivartijoitaan tappamaan meidät kaikki ja kutsui leijonaansa ja potki nurin pyhän tulen ja löi kepillä lääkäreitään, kunnes otin kepin pois häneltä ja käskin hänen huuhdella suunsa. Hän teki sen ja lääkärit makasivat lattialla hänen jaloissaan kaikki jäsenet vavisten ja hammaslääkäri luuli viimeisen hetkeasä tulleen. Mutta kuningas rauhoittui ja joi viiniä vaikkakin suu vääränä, ja pyysi minua huvittamaan häntä, kuten olin luvannut.
Menimme kuninkaan suureen huvisaliin, sillä huone, jossa hampaanveto oli tapahtunut, ei enää miellyttänyt häntä, vaan hän antoi sulkea sen ainaisiksi ajoiksi ja nimitti sen Kirotuksi huoneeksi. Huvisalissa kaadoin vettä astiaan ja annoin kuninkaan maistaa vettä ja annoin myös lääkärien maistaa vettä, niin että he kaikki saattoivat todistaa sen olevan tavallista vettä. Sitten kaadoin veden hitaasti toiseen astiaan ja sitä mukaa kuin vesi juoksi toiseen astiaan se muuttui vereksi, niin että kuningas ja hänen lääkärinsä huudahtelivat hämmästyksestä ja olivat hyvin peloissaan.
Vielä annoin Kaptahin tuoda sisään laatikon, jossa oli krokotiili, sillä kaikki leikkikalut, joita myytiin Babylonissa,.olivat savesta valmistetut ja taidokkaita, mutta muistaen puista krokotiilia, jolla lapsena olin leikkinyt, olin antanut taitavan käsityöläisen neuvojeni mukaan valmistaa samanlaisen krokotiilin. Hän oli tehnyt sen seetripuusta ja hopeasta ja maalannut ja koristanut sen, niin että se muistutti elävää krokotiilia. Nyt otin sen laatikosta ja vetäessäni sitä pitkin lattiaa se seurasi minua jalat liikkuen ja louskuttaen yläleukaansa alaleukaa vasten, kuten krokotiili tekee saalista tavoittaessaan. Tämän krokotiilin annoin lahjaksi kuninkaalle ja hän oli siitä suuresti mielissään, sillä hänen virroissaan ei ollut krokotiileja. Vetäessään krokotiilia pitkin lattiaa kuningas unohti kokonaan karsimansa kivun ja lääkärit katselivat toisiinsa ja hymyilivät ilosta.
Sen jälkeen kuningas antoi lääkäreille runsaasti lahjoja ja hammaslääkäristä hän teki rikkaan miehen ja lähetti heidät pois edestään. Mutta minut hän piti luonaan ja opetin hänelle, miten vesi muutetaan vereksi ja annoin hänelle aineen, joka sekoitetaan veteen, ennen kuin tämä ihme voi tapahtua. Tämä taito on hyvin yksinkertainen, kuten tietävät kaikki, jotka sen osaavat. Mutta kaikki suuri taito on yksinkertaista ja kuningas ihmetteli kovin ja ylisti minua. Eikä hän tyytynyt, ennen kuin oli kutsunut hovinsa ylhäiset miehet puutarhaan ja myös muurien luota hän kutsui kansaa puutarhaan ja kaikkien nähden hän muutti vesialtaan veden vereksi, niin että ylhäiset ja alhaiset huusivat pelosta ja heittäytyivät kasvoilleen maahan hänen eteensä ja hän oli hyvin mielissään.
Eikä hän enää lainkaan muistanut hammastaan, vaan sanoi minulle: »Sinuhe, egyptiläinen! Olet parantanut minut pahasta vaivasta ja ilahduttanut maksaani monella tavalla. Sen tähden pyydä minulta mitä vain haluat, ja mainitse lahja jonka haluat, niin annan sen sinulle, olipa se mitä hyvänsä, sillä myös minä tahdon ilahduttaa sinun maksaasi.»
Silloin sanoin hänelle: »Kuningas Burraburiash, neljän maailmanosan herra, lääkärinä olen pitänyt päätäsi kainalossani ja pidellyt kättäsi sinun parkuessasi pahalla äänellä eikä minusta ole sopivaa, että minulle, muukalaiselle, jää Babylonin kuninkaasta sellainen muisto, kun palaan omaan maahani kertoakseni, mitä täällä olen nähnyt. Sen tähden on parempi, että säikäytät minut ihmisenä näyttämällä minulle kaiken mahtavuutesi ja puet parran leukaasi ja vyötät hännän vyötäisillesi ja annat sotaväkesi marssia ohitsesi, jotta tuntisin mahtavuutesi ja voisin nöyrästi heittäytyä maahan ja pyyhkiä suullani multaa edessäsi. Muuta en sinulta pyydä.»
Pyyntöni oli hänelle mieleen, sillä hän sanoi: »Totisesti ei kukaan ole puhunut minulle niinkuin sinä, Sinuhe. Sen tähden täytän pyyntösi, vaikka se on minulle ikävystyttävää, sillä silloin minun on istuttava kokonainen päivä kuninkaana kultaisella istuimella ja silmäni väsyvät ja minua alkaa haukotuttaa. Mutta olkoon, niinkuin sanoit.» Hän lähetti sanan kaikkiin maakuntiin kutsuakseen sotaväen koolle ja määräsi päivän, jona sen oli marssittava hänen ohitseen.
Tämä tapahtui Ishtarin portin luona, ja kuningas istui kultaisella istuimella ja leijona makasi hänen jaloissaan ja kaikki hänen ylhäisensä seisoivat aseistettuna hänen ympärillään, niin että kaikki hänen ympärillään oli kuin kultaista ja hopeista ja purppuraista pilveä. Mutta alhaalla leveällä tiellä marssi sotaväki hänen ohitseen juosten, keihäsmiehet ja jousimiehet kuusikymmentä miestä kerrallaan rivissä rinnakkain, ja sotavaunut ajoivat hänen ohitseen kuudet vaunut kerrallaan rivissä rinnakkain, ja kesti kokonaisen päivän, ennen kuin kaikki olivat astuneet kuninkaan ohitse. Sotavaunujen pyörät jyrisivät kuin ukkonen ja juoksevien jalkojen läiske ja aseitten kalina oh kuin meren kohina myrskyssä, niin että päätä huimasi ja jalkoja vapisutti tätä kaikkea katsellessa.
Mutta Kaptahille sanoin: »Ei riitä, että sanomme: Babylonin sotaväen määrä on lukuisa kuin meren hiekka tai tähdet taivaalla. Vaan meidän on laskettava heidän lukunsa.» Mutta Kaptah napisi ja sanoi. »Herrani, se on mahdotonta, sillä niin paljon numeroita ei ole maailmassa.» Mutta laskin, minkä voin, ja jalkaväkeä oli kuusikymmentä kertaa kuusikymmentä kertaa kuusikymmentä, ja sotavaunuja oh kuusikymmentä kertaa kuusikymmentä, sillä kuusikymmentä on pyhä luku Babylonissa ja pyhiä lukuja ovat myös viisi ja seitsemän ja kaksitoista, mutta miksi niin on, sitä en tiedä, vaikka papit sen minulle selittivät. En näet ymmärtänyt heidän selityksiään.