Myös näin, että kuninkaan henkivartijoiden kilvet välkkyivät kultaa ja hopeaa ja heidän aseensa olivat silatut kullalla ja hopealla ja heidän kasvonsa kiilsivät öljystä ja he olivat niin lihavia, että hengästyivät juostessaan kuninkaan ohitse aseineen puuskuttaen kuin harkälauma. Mutta heidän lukunsa oli vähäinen, ja maakunnista saapuneet joukot olivat päivänpaahtamia ja likaisia ja haisivat virtsalta suurena joukkona. Monilla heistä ei ollut edes keihäitä, kun kuninkaan kutsu oli yllättänyt heidät, ja kärpäset olivat syöneet heidän silmanympäryksensä, niin että ajattelin sotaväen olevan samanlaista joka maassa. Myös huomasin, että monet sotavaunut olivat vanhoja ja kitiseviä ja muutamista irtaantuivat pyörät ajaessa ja vaunuihin kiinnitetyt viikatteet olivat homeesta vihreät.
Illalla kuningas kutsutti minut eteensä ja hymyili ja sanoi: »Näitkö mahtavuuteni, Sinuhe?» Heittäydyin maahan hänen eteensä ja pyyhin suullani lattiaa hänen jaloissaan ja sanoin: »Totisesti ei ole mahtavampaa kuningasta kuin sinä eikä sinua suotta sanota neljän maailmanosan herraksi. Silmäni ovat väsyneet ja pyörivät päässäni ja jäseneni ovat hervottomat pelosta, sillä sotilaittesi lukumäärä on kuin meren hiekka tai tähdet taivaalla.» Hän hymyili tyytyväisenä ja sanoi: »Sait, minkä pyysit, Sinuhe, vaikka olisit voinut uskoa vähemmällä, sillä neuvonantajani ovat hyvin vihaisia tämän päähänpiston tähden ja se on tullut maksamaan kokonaisen maakunnan verot vuoden ajalta, sillä sotilaat on syötettävä ja juotettava ja tänä iltana he mellastavat kaupungissa ja tekevät kaikenlaista ilkivaltaa, kuten on sotilaiden tapa, ja vielä kuukauden tämän jälkeen ovat maantiet rauhattomat sotilaiden tähden, niin etten luule toista kertaa tekeväni tällaista. Myös takapuoleni on puutunut istumisesta kultaisella tuolilla ja silmät pyörivät minunkin päässäni. Juokaamme siis viiniä ja ilahduttakaamme maksaamme tämän väsyttävän päivän jälkeen, sillä minulla on sinulta paljon kysymistä.»
Join viiniä kuninkaan edessä ja hän kyseli minulta paljon asioita, niinkuin kyselevät lapset ja nuorukaiset, jotka vielä eivät ole nähneet maailmaa. Mutta vastaukseni miellyttivät häntä ja lopuksi hän kysyi: »Onko faraollasi tytärtä, sillä kaiken sen tähden, mitä olet kertonut Egyptinmaasta, olen päättänyt pyytää vaimokseni faraon tyttären. Minulla on tosin naistalossani jo neljäsataa vaimoa ja siinä on minulle enemmän kuin kylliksi, sillä en jaksa tavata enempää kuin yhden naisen päivässä ja sekin olisi kyllästyttävää, elleivät he kaikki olisi erilaisia. Mutta arvoani kohottaisi, jos vaimojeni joukossa olisi faraon tytär, ja kansat, joita hallitsen, kunnioittaisivat minua entistä enemmän.»
Kohotin kauhistuneena käteni ja sanoin »Burraburiash, et tiedä, mitä puhut, sillä vielä milloinkaan, niin kauan kuin maailma on ollut, ei faraon tytär ole sekaantunut muukalaiseen mieheen, vaan faraon tyttäret menevät naimisiin ainoastaan veljiensä kanssa, ja ellei heillä ole veljiä, he jäävät iäkseen naimattomiksi ja heistä tulee papittaria. Sen tähden sanasi ovat häväistys Egyptin jumalia kohtaan, mutta annan sen sinulle anteeksi, koska et tiedä, mitä puhut.»
Hän rypisti kulmiaan ja sanoi äreästi: »Mikä sinä olet antamaan minulle mitään anteeksi? Eikö minun vereni muka ole yhtä jumalallinen kuin faraoiden veri?»
»Olen nähnyt veresi vuotavan, kun olet sylkenyt sitä ruukkuun vieressäni», myönsin. »Myös olen nähnyt suuren farao Amenhotepin veren vuotavan enkä voi väittää, että teidän kahden veressä olisi mitään eroa. Mutta sinun on myös muistettava, että faraoni on ollut naimisissa vasta vähän aikaa enkä tiedä, onko hänelle vielä syntynyt.
»Olen vielä nuori ja voin odottaa», sanoi Burraburiash ja katsoi viekkaasti minuun, sillä hän oli kauppiaitten kansan kuningas, »Sitä paitsi, ellei faraollasi ole tytärtä lähettää minulle ja ellei han tahdo lähettää minulle tytärtään, niin lähettäköön minkä hyvfcisä ylhäisen neidon Egyptistä, jotta voin täällä sanoa, että hän on faraon tytär. Kukaan ei täällä epäile sanaani eikä farao menetä mitään. Mutta e lei hän suostu, lähetän sotajoukkoni hakemaan faraon tytärtä, silla olen hyvin itsepintainen ja se, minkä olen saanut päähäni, pysyy myös päässäni.»
Hänen sanansa säikähdyttivät minua ja sanoin hänelle, että sota tulisi maksamaan paljon ja häiritsisi pahasti maailmankauppaa, mistä olisi hänelle itselleen enemmän vahinkoa kuin Egyptille. Myös sanoin: »Ehkä sinun on paras odottaa, kunnes lähettilääsi kertovat, että faraolle on syntynyt tyttäriä. Silloin voit kirjoittaa hänelle asiasta savitaulun, ja jos hän suostuu, hän lähettää varmasti sinulle tyttärensä eikä petä sinua, sillä hänellä on uusi, voimakas jumala, jonka kanssa hän elää totuudessa. Siksi kaikki valhe on kauhistus hänelle.»
Mutta tätä Burraburiash ei voinut ymmärtää, vaan sanoi: »1 uollaisesta jumalasta en halua kuulla ja ihmettelen suuresti, että faraosi on valinnut sellaisen jumalan, sillä kaikki ihmiset tietävät, että monesti totuus vahingoittaa ihmistä ja tekee hänet köyhäksi. Tosin rukoilen kaikkia jumalia ja myös jumalia, joita en tunne, koska varmuus on paras ja niin on tapa, mutta tämän jumalan kanssa en halua o la tekemisissä muuten kuin kaukaa.» Vielä hän sanoi: »Viini on virkistänyt minua ia ilahduttanut maksaani, ja puheesi faraon tyttäristä ,a heidän kauneudestaan on kiihdyttänyt minua, niin että luulen vetäytyväni naistalooni. Mutta seuraa sinä mukanani, sillä lääkärinä voit sen tehdä ja kuten sanoin, minulla on vaimoja liikaakin enkä pahastu, jos valitset heistä jonkun iloitaksesi hänen kanssaan, kunhan et tee lasta hänelle, sillä se aiheuttaisi monenlaisia hankaluuksia. Olen myös utelias näkemään, miten egyptiläinen makaa naisen kanssa, silla jokaisella kansalla on omat tapansa etkä uskoisi minua, jos kertoisin, millaisia tapoja on kaukaisista maista tuoduilla vaimoillani, vaan hämmästyisit suuresti.»
Eikä hän suostunut kuuntelemaan kieltojani, vaan vei minut väkisin naistaloonsa ja näytti minulle sen seinissä kuvia, joita hänen taiteilijansa olivat valmistaneet värillisistä lasitiilistä ja joissa miehet ja naiset iloitsivat keskenään monin erilaisin tavoin. Hän näytti minulle myös muutamia vaimojaan, jotka olivat pukeutuneet koruihin ja jalokiviin ja kalliisiin vaatteisiin, ja heidän joukossaan oli naisia ja nuoria tyttöjä kaikista tunnetuista maista ja myös raakalaisnaisia, joita kauppiaat olivat tuoneet mukanaan. Heidän värinsä ja muotonsa oli erilainen ja he lörpöttelivät monella kielellä äänekkäästi kuin apinat ja tanssivat kuninkaan edessä paljastaen vatsansa ja huvittivat häntä monella tavoin, sillä jokainen heistä kilpaili kuninkaan suosiosta. Lakkaamatta hän tyrkytti minua valitsemaan jonkun naisista, kunnes lopulta sanoin hänelle, että olin luvannut jumalalleni pidättyä naisista aina, milloin minulla oli parannettavia. Seuraavana päivänä olin luvannut veitsellä parantaa erään hänen ylhäisistään, jolla oli kasvettuina kiveksissään, enkä sen tähden voinut kajota naiseen, vaan minun oli parempi poistua, jotten saattaisi parannustaitoani häpeään. Kuningas uskoi tämän ja päästi minut pois, mutta naiset olivat tästä suuresti pahoillaan ja osoittivat monin elein ja äänin paheksumistaan. Lukuun ottamatta kuninkaan kuohilaita he eivät näet vielä koskaan olleet naistalossa nähneet miehuuden voimissa olevaa miestä ja kuningas oli nuori ja heikkorakenteinen ja vielä parraton.
Mutta ennen kuin lähdin, kuningas sanoi itsekseen nauraen: »Virrat ovat tulvineet ja kevät on tullut. Sen tähden papit ovat valinneet tästä päivästä kolmannentoista päivän kevätjuhlien päiväksi ja väärän kuninkaan päiväksi. Tätä päivää varten minulla on varattuna sinulle yllätys, jonka luulen suuresti huvittavan sinua ja toivon siitä paljon huvia myös itselleni, mutta mikä se on, sitä en tahdo etukäteen sinulle sanoa, jotta et pilaisi huviani.»