Julistettuaan tämän tuomion Kaptah kyllästyi oikeudenkäyttöön ja venytteli ruumistaan istuimella ja sanoi: »Olen tänään syönyt ja juonut ja mielestäni jo riittävästi tehnyt työtä ja harjoittanut oikeutta ja vaivannut päätäni. Niin että jatkakoot tuomarit virkaani, jos vielä ilmestyy valittajia, sillä nämä äskeiset puheet saivat minut muistamaan, että kuninkaana olen herra myös naistalossa, jossa tietääkseni on neljäsataa naista minua odottamassa. Siksi minun on mentävä tarkastamaan omaani enkä hämmästyisi, vaikka tällä .matkalla särkisin muutamia ruukkuja, sillä valta ja viini ovat ihmeellisesti vahvistaneet minua, niin että tunnen itseni väkeväksi kuin jalopeura.»
Tämän kuultuaan kansa päästi niin valtavan huudon, ettei siitä ollut tulla loppua lainkaan, ja he saattoivat hänet takaisin palatsiin ja jäivät odottamaan häntä naistalon ovella ja esipihalla. Mutta Burraburiash ei enää nauranut, vaan hieroi hermostuneesti käsiään vastakkain ja kihnutti jalalla säärtään. Minut nähdessään hän tuli luokseni ja sanoi kiireesti: »Sinuhe, olet ystäväni ja lääkärinä voit mennä kunin kaan naistaloon. Mene siis sinne hänen jäljessään ja pidä huoli, ettei han tee mitään sellaista, mitä joutuisi liiaksi katumaan, sillä totisesti annan nylkeä hänet elävänä ja ripustan hänen nahkansa muurille kuivumaan, jos hän kajoaa naisiini, mutta jos hän käyttäytyy hyvin lupaan hänelle helpon kuoleman.»
Kysyin häneltä: »Burraburiash, totisesti olen ystäväsi ja tahdon sinulle hyvää, mutta sano minulle, mitä tämä kaikki merkitsee, sillä maksani on pahoillaan nähdessäni sinut palvelijan asemassa ja kaikkien pilkkaamana.»
Hän sanoi kärsimättömästi: »Tänään on väärän kuninkaan päivä kaikkihan sen tietävät, mutta joudu jo hänen jälkeensä, jottei ehdi tapahtua vahinkoa.» En kuitenkaan totellut häntä, vaikka hän tempoi käsivarttani, vaan sanoin: »En tunne maasi tapoja, joten sinun on selitettävä, mitä tämä kaikki merkitsee.» Silloin hän selitti: »Joka vuosi väärän kuninkaan päivänä valitaan tyhmin ja hullunkurisin mies Babylonissa ja hän saa hallita yhden päivän aamunkoitosta päivänlaskuun kaikella kuninkaan vallalla ja kuninkaan itsensä on palveltava häntä. Enkä ole vielä koskaan nähnyt hullunkurisempaa kuningasta kuin Kaptah, jonka itse valitsin hänen suuren hullunkurisuutensa tähden. Hän ei itse tiedä, mitä hänelle tapahtuu, ja juuri se on hullunkurisinta kaikessa.»
»Mitä hänelle sitten tapahtuu?» kysyin.
»Päivän laskiessa hänet surmataan yhtä äkkiä kuin hänet aamulla kruunattiin», selitti Burraburiash. »Voin surmauttaa hänet julmalla tavalla, jos tahdon, mutta usein juotetaan hänelle viinissä lempeää myrkkyä, min että hän vain nukahtaa tietämättä itse kuolevansa, sillä ei sovi, että mies, joka on hallinnut päivän kuninkaana, jää elämään Mutta joskus ammoin sitten tapahtui, että oikea kuningas kuoli väärän kuninkaan päivänä saatuaan juovuksissa kuumaa lientä väärään kurkkuun ja väärä kuningas jäi hallitsemaan ja hallitsi Babylonia kolmekymmentäkuusi vuotta eikä kenelläkään ollut mitään valittamista hänen hallitustaan vastaan. Sen tähden minun on pidettävä varani, etten vahingossa juo kuumaa lientä tänään. Mutta joudu jo katsomaan, ettei palvelijasi tee tyhmyyksiä, joita joutuu katumaan illan tullen.»
Minun ei kuitenkaan tarvinnut mennä hakemaan Kaptahia, sillä Kaptah ryntäsi itse ulos kuninkaan naistalosta suuresti suuruksissaan ja piteli ainoata silmäänsä kädellä ja veri vuoti hänen nenästään. Hän voihki ja huusi ja sanoi: »Katsokaa, mitä he ovat minulle tehneet, sillä he tarjosivat minulle vanhoja akkoja ja lihavia neekerinaisia, mutta kun tahdoin maistaa nuorta vohlaa, tämä muuttui tiikeriksi ja löi ainoan näkevän silmäni mustaksi ja paukautti minua nenään tohvelillaan.»
Silloin Burraburiash nauroi niin makeasti, että hänen oli pakko molemmin käsin pidellä kiinni käsivarrestani pysyäkseen pystyssä. Mutta Kaptah voihki ja valitti ja sanoi: »En uskalla enää avata tuon talon ovea, sillä se nuori nainen raivoaa siellä kuin villipeto enkä keksi muuta neuvoa, vaan sinun, Sinuhe, on mentävä sinne ja puhkaistava hänen kallonsa kaikella taidollasi, niin että paha henki pääsee ulos hänestä. Hänen täytyy näet olla pahan hengen riivaama, sillä miten hän muuten rohkenisi kajota kuninkaaseensa ja lyödä kipeästi minua tohvelilla nenään, niin että veri vuotaa minusta kuin pistetystä harasta.»
Burraburiash tuuppi minua ja sanoi. »Mene, Sinuhe, katsomaan, mitä on tapahtunut, kun tunnet jo talon, sillä itse en saa astua sinne tänään, ja kerro sitten minulle, mitä on tapahtunut. Luulen kyllä tietäväni, kenestä on kysymys, sillä sinne tuotiin eilen meren saarista tyttö, josta odotan paljon huvia, vaikka hänet olisi ensin tainnutettava unikkojen mehulla.»
Hän intti niin kauan, että menin sisään kuninkaan naistaloon, jossa vallitsi suuri hämminki, eivätkä kuninkaan kuohilaat estäneet minua, sillä he tiesivät jo, että olin lääkäri. Vanhat akat, jotka olivat pukeutuneet komeasti ja koristautuneet ja maalanneet ryppyiset kasvonsa tätä päivää varten, piirittivät minut ja kyselivät yhteen ääneen. »Minne hän karkasi, meidän kultusemme, meidän sydänkäpymme, meidän pieni pukkimme, jota olemme aamusta asti odottaneet?» Iso neekerinainen, jonka rinnat riippuivat mustina kuin keittopadat hänen vatsansa päällä, oli riisuutunut valmiiksi vastaanottaakseen ensimmäisenä Kaptahin ja huusi valittaen: »Antakaa minulle lemmittyni, jotta puristaisin hänet rintaani vasten! Antakaa minulle norsuni, jotta hän kiertäisi kärsänsä ympärilleni!» Mutta kuohilaat sanoivat huolestuneina: »Alä välitä näistä naisista, sillä heidän oli vain määrä huvittaa väärää kuningasta ja he ovat kaikki juoneet maksansa täyteen viiniä odottaessaan häntä. Mutta tarvitsemme tosiaan lääkäriä, sillä tyttö, joka tuotiin tänne eilen, on tullut hulluksi ja hän on meitä vahvempi ja potkii meitä kipeästi emmekä tiedä, mitä tästä kaikesta tulee, sillä jostakin hän on saanut veitsen käteensä ja raivoaa kuin peto.»
He veivät minut naistalon pihaan, joka hehkui päivänpaisteessa täynnä kaikkia lasitettujen tiilten värejä. Sen keskellä oli pyöreä vesiallas ja altaan keskellä oli vesieläimiä, jotka suihkuttivat vettä kidoistaan. Niiden päälle oli kiivennyt tuo raivoava nainen ja kuohilaat olivat repineet hänen vaatteensa tavoitellessaan häntä ja hän oli märkä uituaan altaassa ja vesi suihkusi lukuisina suihkuina hänen ympärillään. Mutta hän piteli kädellään kiinni vettä suihkuttavasta merisian kärsästä, jottei olisi pudonnut, ja toisessa kädessä hänellä oli kiiltävä veitsi. Vesi kohisi ja kuohilaat hälisivät ja huusivat ympärilläni, niin etten voinut kuulla sanaakaan, mitä tyttö sanoi. Hän oli varmaan kaunis tyttö, vaikka hänen vaatteensa oli revitty ja hiuksensa märät, sillä hämmennyin ja sanoin vihaisesti kuohilaille: »Menkää tiehenne, jotta saan puhua hänen kanssaan ja rauhoittaa häntä, ja estäkää vesi kuohumasta, jotta kuulen hänen sanansa, sillä näettehän, että hän huutaa koko ajan.»
He sanoivat peloissaan: »Älä vain mene hänen lähelleen, sillä veitsi on hyvin terävä, kuten suruksemme olemme tunteneet.» Mutta he saivat veden lakkaamaan kohisemasta, niin että vesipedot eivät ruiskuttaneet enää vettä, vaan vesisuihkut laskeutuivat tytön ympäriltä ja paljastivat hänet, niin että näin hänet kokonaan. Hän oli hyvin kasvanut ja kaunis tyttö, vaikka en joutanut sitä silloin ajattelemaan. Mutta veden lakattua kohisemasta kuulin, ettei hän huutanut, vaan lauloi, vaikka en ymmärtänyt laulun sanoja, sillä hän lauloi vieraalla kielellä, jota en tuntenut. Hän lauloi pää pystyssä ja silmät palaen vihreinä kuin kissalla ja poskissa kiihtymyksen puna, niin että nuusin hänelle vihaisesti ja sanoin: »Lakkaa vonkumasta, senkin emäkissa, ja heitä veitsi pois ja tule luokseni, jotta voimme puhella ja saan parantaa sinut koska varmasti olet hullu.»