Hän lakkasi laulamasta ja vastasi minulle puhuen babyloninkieltä vielä huonommin kuin minä: »Hyppää lammikkoon, paviaani, ja ui luokseni, jotta saan päästää veitselläni veren maksastasi, sillä olen hyvin vihainen.» Huusin hänelle: »En suinkaan tahdo sinulle pahaa!» Hän huusi vastaan: »Juuri niin on moni mies sanonut minulle tahtoessaan minulle pahaa, sillä en saa kajota mieheen, vaikka tahtoisin. Minut on näet vihitty jumalalle tanssiakseni hänelle. Siksi minulla on tämä veitsi ja annan sen juoda omaa vertani mieluummin kuin sallin miehen kajota minuun, kaikkein vähimmin tuon yksisilmäisen paholaisen, joka muistutti paremmin turvonnutta nahkasäkkiä kuin miestä pyrkiessään minua kopeloimaan.»
»Sinäkö löit kuningasta?» kysyin. Hän vastasi: »Löin häntä nyrkillä silmään ja hukkasin tohvelini paukauttaessani hänen nenänsä verilähteet auki ja iloitsen suuresti teostani, olipa hän kuningas tai ei, sillä kuningaskaan ei kajoa minuun, ellen itse tahdo, ja jumalani kieltää minua kajoamasta kehenkään, koska minut on kasvatettu jumalan tanssijaksi.»
»Tanssi, minkä tanssit, hullu tyttö», sanoin. »Se ei kuulu minuun, mutta veitsi sinun on pantava pois,sillä voit tosiaan vahingoittaa sillä itseäsi ja se olisi paha, sillä kuohilaat sanovat kuninkaan puolesta maksaneensa sinusta orjatorilla koko joukon kultaa.»
Hän vastasi: »En ole mikään orja, vaan minut on kavalasti ryöstetty, kuten sinun pitäisi nähdä minusta, jos sinulla olisi silmät päässäsi. Mutta etkö puhu mitään säädyllistä kieltä, jota nämä täällä eivät ymmärtäisi, sillä näen kuohilaiden hiiviskelevän pylväiden välissä korvat pystyssä kuunnellakseen puhettamme.»
»Olen egyptiläinen», sanoin isänkielelläni, »ja nimeni on Sinuhe, Hän, joka on yksinäinen, Villiaasin poika. Ammatiltani olen lääkäri, niin ettei sinun tarvitse pelätä minua.» Silloin hän hyppäsi veteen ja ui loiskutellen luokseni veitsi kädessä ja heittäytyi eteeni ja sanoi: »Tiedän, että egyptiläiset miehet ovat heikkoja eivätkä tee pahaa naiselle, ellei tämä itse sitä halua. Sen tähden luotan sinuun ja toivon sinun suovan anteeksi, jos en pane veistä pois kädestäni, sillä minun on luultavasti vielä tänään päästettävä veri juoksemaan valtimoistani, jotta minussa ei häväistäisi jumalaani. Mutta jos pelkäät jumalia ja tahdot hyvää minulle, niin pelasta minut täältä ja vie minut pois tästä maasta, vaikka en voikaan palkita sinua sillä tavoin, kuin tekosi ansaitsisi, sillä en tosiaankaan saa kajota mieheen.»
»Minulla ei ole pienintäkään halua kajota sinuun», sanoin. »Siinä suhteessa voit olla rauhallinen. Mutta hulluutesi on tosiaan suuri, koska pyrit pois kuninkaan naistalosta, vaikka saat täällä syödä hyviä ruokia ja juoda viiniä ja vaatteita ja koruja saat ja mitä muuta hyvänsä sydämesi haluaa.»
»Mies puhuu syömisestä ja juomisesta ja keruista ja vaatteista, koska ei ymmärrä sen parempaa», hän sanoi ja katsoi tuikeasti minuun vihreillä silmillään. »Mutta nainen voi kaivata muutakin, mitä mies ei ymmärrä, enkä lainkaan käsitä puhettasi, ettet halua kajota minuun, sillä se loukkaa minua suuresti. Olen näet jo tottunut siihen, että kaikki miehet haluavat kajota minuun, ja olen nähnyt sen heidän kasvoistaan ja kuullut sen heidän hengityksestään tanssiessani. Parhaiten sen huomasin miesten ällistellessä alastomuuttani orjatorilla ja antaessa kuohilaittensa koetella minua vakuuttautuakseen, että olen neitsyt. Mutta tästä asiasta voimme puhua myöhemmin, jos haluat, sillä ensin sinun on vietävä minut pois täältä ja autettava minut pakenemaan Babylonista.»
Hänen julkeutensa oli niin suuri, etten osannut sanoa mitään, mutta lopulta kivahdin hänelle: »En suinkaan aio auttaa sinua pakenemaan, sillä se olisi rikos kuningasta kohtaan, joka on ystäväni ja maksanut sinusta koko joukon kultaa. Myös voin kertoa sinulle, että se turvonnut nahkasäkki, joka kävi täällä, oli väärä kuningas, joka hallitsee vain tämän päivän, ja huomenna tulee luoksesi oikea kuningas. Hän on vielä parraton nuorukainen ja muodoltaan miellyttävä ja hän odottaa sinusta paljon huvia, kunhan ensin on taltuttanut sinut. Enkä usko jumalasi voiman ulottuvan tänne asti, niin että menettäisit mitään, vaikka alistuisit välttämättömyyden takia, joten sinun on paras lopettaa hupsuttelusi ja pudottaa veitsi kädestäsi ja pukeutua ja kaunistautua häntä varten, sillä totisesti olet pahan näköinen tukka märkänä ja silmäväri ja huuliväri levinneenä pitkin poskia korviisi asti.»
Tämä vaikutti häneen, sillä hän koetti kädellä hiuksiaan ja kostutti sormenpään suuhunsa pyyhkäisten sillä kulmiaan ja huuliaan. Sen tehtyään hän hymyili minulle ja hänen kasvonsa olivat pienet ja kauniit, kun hän katsoi minuun ja sanoi vienosti: »Nimeni on Minea, jotta voit kutsua minua nimeltäni, kun viet minut pois ja pakenemme yhdessä tästä pahasta maasta.»
Kohotin käteni tyrmistyneenä hänen julkeudestaan ja menin kiireesti pois hänen luotaan, mutta hänen kasvonsa vaivasivat minua, niin että palasin takaisin hänen luokseen ja sanoin: »Minea, menen puhumaan kuninkaalle puolestasi, mutta enempää en voi tehdä, ja sillä välin sinun on pukeuduttava ja rauhoituttava, ja jos tahdot, annan sinulle lääkkeen, joka rauhoittaa sinut, niin ettet enää lainkaan välitä, mitä sinulle tapahtuu.»
Mutta hän sanoi: »Koetapa tehdä sellaista, jos uskallat. Mutta koska otat asiani omaksesi, annan sinulle tämän veitsen, joka tähän asti on varjellut minua, koska tiedän, että annettuani sinulle veitseni sinä varjelet minua etkä suinkaan petä minua, vaan viet minut pois tästä maasta ja pakenet kanssani.» Hän hymyili minulle ja pani veitsen käteeni, vaikka huusin: »En huoli veistäsi, hullu tyttö!» Eikä hän huolinut veistään takaisin, vaikka koetin pakottaa sen hänen käteensä, vaan katseli hymyillen minuun märkien hiustensa alta, kunnes läksin pois hänen luotaan veitsi kädessä ja suuresti hämilläni. Huomasin näet, että hän oli minua viisaampi, sillä antaessaan veitsensä minulle hän oli sitonut kohtalonsa minun kohtalooni, niin etten enää voinut väistää häntä.
Palatessani naistalosta Burraburiash tuli minua vastaan hyvin uteliaana ja kysyi, mitä oli tapahtunut. »Kuohilaasi ovat tehneet huonon kaupan», sanoin hänelle, »sillä Minea, tyttö, jonka he ovat sinulle ostaneet, on raivopäinen eikä tahdo kajota mieheen, koska hänen jumalansa on sen kieltänyt. Siksi sinun on parempi jättää tyttö rauhaan, kunnes hän tulee toisiin ajatuksiin.»
Mutta Burraburiash nauroi hilpeästi ja sanoi: »Totisesti tulen saamaan paljon huvia hänestä, sillä tuollaiset tytöt minä kyllä tunnen ja heidät taivutetaan parhaiten kepillä. Olen näet vielä nuori eikä partani ole kasvanut. Siksi väsyn usein iloitsemaan naisten kanssa ja minulle tuottaa suurempaa huvia, kun katselen heitä ja kuulen heidän parkunsa kuohilaitten lyödessä heitä ohuilla kepeillä. Siksi tämä vastusteleva tyttö on minulle erikoisen mieleen, koska syystä voin antaa kuohilaitten lyödä häntä kepeillä nähteni, ja totisesti vannon, että vielä ensi yönä hänen nahkansa turpoaa, niin ettei hän voi maata selällään ja huvini on siten oleva entistä suurempi.» Hän meni pois luotani ja hieroi käsiään vastakkain tirskuen kuin tyttö. Katsellessani hänen jälkeensä tiesin, ettei hän enää ollut ystäväni, enkä tahtonut hyvää hänelle, ja Minean veitsi oli yhä kädessäni.
6
Tämän jälkeen eri voinut enää iloita enkä nauraa, vaikka palatsi esipihoineen kuhisi täynnä ihmisiä ja kansa joi viiniä ja olutta ja riehui villiintyneenä kaikista kujeista, joita Kaptah keksi lakkaamatta, sillä hän oli jo unohtanut naistalossa karsimansa ikävyydet ja hänen mustaksi lyötyä silmäänsä oli haudottu tuoreilla lihanpalasilla, niin ettei se enää tehnyt kipeää, vaikka pysyi yhä mustana ja kirjavana. Mutta mikä minua vaivasi, sitä en voi sanoa, koska en tiedä sitä.