Ajattelin, että minulla oli Babylonissa vielä paljon oppimista, koska lampaanmaksan lukuni oli kesken enkä vielä osannut kaataa öljyä veteen, kuten papit sen tekivät. Myös Burraburiash oli minulle paljon velkaa parannustaidostani ja ystävyydestäni ja tiesin, että hän antaisi minulle suuria lahjoja lähtiessäni, jos pysyisin hänen ystävänään. Mutta kuta enemmän ajattelin, sitä enemmän Minean kasvot vaivasivat minua, niin suuri kuin hänen julkeutensa olikin minua kohtaan, ja myös ajattelin Kaptahia, jonka täytyi kuolla tänä iltana kuninkaan tyhmän oikun tähden, kun kuningas pyytämättä minulta lupaa oli määrännyt hänet vääräksi kuninkaaksi, vaikka hän oli minun palvelijani.
Tällä tavoin paadutin sydämeni ja ajattelin, että Burraburiash oli rikkonut minua vastaan, joten minä tein vain oikein, jos rikoin samalla tavoin häntä vastaan, vaikka sydämeni sanoikin, että ajattelemalla tällä tavoin rikoin kaikkia ystävyyden lakeja vastaan. Mutta olin muukalainen ja yksin eivätkä hyvät tavat sitoneet minua. Siksi illan tullessa menin rantaan ja vuokrasin kymmenen soutajan veneen ja sanoin soutajille: »Tänään on väärän kuninkaan päivä ja tiedän, että olette juovuksissa ilosta ja oluesta ettekä mielellänne lähde soutamaan. Mutta annan teille kaksinkertaiset lahjat, sillä varakas setäni on kuollut ja minun on vietävä hänen ruumiinsa hänen esivanhempiensa joukkoon ja tehtävä se joutuin, ennen kuin hänen omat lapsensa ja minun veljeni alkavat kinastella perinnöstä ja jättävät minut ilman. Siksi annan teille runsaita lahjoja, jos ehdimme perille tavallista nopeammin, vaikka matka on pitkä. Esivanhempamme on näet kerätty entisen kotitalomme alle lähelle Mitannin maan rajaa.»
Soutajat nurisivat, mutta ostin heille kaksi ruukullista olutta ja sanoin, että saivat juoda sen päivänlaskuun mennessä, kunhan olivat valmiit lähtemään pimeän tultua. Silloin he vastustelivat kiivaasti ja sanoivat: »Emme suinkaan lähde soutamaan pimeässä, sillä yö on täynnä erilaisia suuria ja pieniä paholaisia sekä pahoja henkiä, jotka päästelevät peloitta via ääniä ja ehkä kaatavat veneemme tai tappavat meidät.» Mutta sanoin heille: »Menen uhraamaan temppeliin, jottei meille matkalla tapahtuisi mitään pahaa, ja kaiken sen hopean helinä, jonka tulen antamaan teille päästyämme perille, tukkii varmasti korvanne kuulemasta paholaisten kiljuntaa.»
Meninkin Torniin ja uhrasin lampaan esipihassa eikä temppelissä ollut montakaan ihmistä, sillä kaikki väki kaupungissa oli kerääntynyt palatsin ympärille väärän kuninkaan juhlaan. Tutkin lampaan maksan, mutta ajatukseni olivat niin sekaisin, ettei maksa sanonut mitään mainittavaa minulle. Huomasin vain, että se oli tavallista mustempi ja haisi pahalta, niin että pahat aavistukset täyttivät mieleni. Mutta lampaan veren juoksutin ja keräsin nahkasäkkiin ja vein sen kainalossani palatsiin. Astuessani kuninkaan naistaloon lensi pääskynen pääni ohitse ja se teki sydämeni lämpimäksi ja rohkaisi ruumistani, sillä se oli kotimaani lintu ja ajattelin sen tietävän minulle hyvää.
Mutta naistalossa sanoin kuohilaille: »Jättäkää minut rauhaan tämän hullun naisen kanssa, jotta saan karkottaa paholaisen hänestä.» He tottelivat minua ja veivät minut pieneen huoneeseen ja siellä selitin Minealle, mitä hänen oli tehtävä, ja jätin hänelle hänen veitsensä ja nahkasäkin, joka oli täynnä verta. Hän lupasi noudattaa neuvojani, niin että jätin hänet sinne ja suljin oven jälkeeni ja sanoin kuohilaille. ettei kukaan saanut häiritä häntä, koska olin antanut hänelle lääkettä, joka karkottaisi paholaisen hänestä, ja irtaantunut paholainen voisi vahingossa mennä ensimmäiseen, joka avaisi oven ilman käskyäni. He uskoivat minua ilman enempiä vakuutuksia.
Päivä oli laskussa ja valo oli punainen kuin veri kaikissa palatsin huoneissa ja Kaptah söi ja joi jälleen ja Burraburiash palveli häntä naureskellen ja tirskuen kuin tyttö. Pitkin lattioita makasi viinilätäköissä miehiä, ylhäisiä ja alhaisia, jotka olivat nukahtaneet humalaansa. Sanoin Burraburiashille: »Tahdon varmistautua, että Kaptah saa kivuttoman kuoleman, sillä hän on palvelijani ja olen vastuussa hänestä, niinkuin herra on vastuussa palvelijastaan.» Burraburiash sanoi: »Pidä siis kiirettä, sillä vanha mies sekoittaa jo myrkkyä viiniin ja palvelijasi kuolee päivän laskiessa, niinkuin hyvä tapa vaatii.»
Löysin vanhan miehen, kuninkaan henkilääkärin, ja hän uskoi minua, kun kerroin kuninkaan lähettäneen minut, ja lauloi ja höpötti itsekseen ja sanoi: »Parempi onkin, että sinä sekoitat myrkyn, sillä käteni vapisevat viinistä ja silmäni ovat vedestä märät, niin etten näe mitään. Niin paljon olen näet tänä päivänä nauranut tuon hupsun palvelijasi kujeille.» Kaadoin pois hänen sekoituksensa ja sekoitin viiniin unikkojen mehua kuitenkin varoen, ettei se tappaisi Kaptahia. Maljan vein Kaptahille ja sanoin: »Kaptah, mahdollista on, että emme koskaan enää tapaa toisiamme, sillä pääsi on noussut täyteen ylpeyttä etkä varmaan enää huomenna tunne minua. Juo sen tähden tämä malja, jonka tarjoan sinulle, jotta Egyptiin palattuani voisin kertoa olleeni neljän maailmanosan herran ystävä. Juotuasi sen tiedä, että aina tarkoitan sinulle pelkkää hyvää, tapahtuipa sinulle mitä tahansa, ja muista kuoriaistamme.»
Kaptah sanoi: »Tämän egyptiläisen puhe olisi kuin kärpästen surinaa korvissani, elleivät korvani olisi jo niin täynnä viinin surinaa, etten kuule, mitä hän sanoo. Mutta maljaan en ole koskaan sylkäissyt, kuten kaikki tietävät ja kuten tänään olen parhaani mukaan yrittänyt todistaa alamaisilleni, joihin olen suuresti mielistynyt. Sen tähden juon tarjoamasi maljan, vaikka hyvin tiedän, että huomenna villiaasit potkivat pääparkaani.» Hän tyhjensi maljan, ja samassa päivä laski ja soihtuja kannettiin sisään ja lamput sytytettiin ja kaikki nousivat seisomaan ja vaikenivat, niin että palatsissa oli täysin hiljaista. Mutta Kaptah vetäisi Babylonin kuninkaan päähineen päästään ja sanoi: »Tämä vietävän kruunu painaa päätäni ja olen kyllästynyt siihen. Myös jalkani puutuvat ja silmäluomeni ovat kuin lyijyä, niin että minun lienee paras käydä nukkumaan.» Hän vetäisi painavan pöytä verhon päälleen ja laskeutui lattialle nukkumaan, ja pöytäverhon mukana kaatuivat ruukut ja maljat hänen päälleen, niin että hän ui kaulaansa myöten viinissä, kuten hän itse oli aamulla luvannut. Mutta kuninkaan palvelijat riisuivat hänet ja pukivat viinistä märät vaatteet Burraburiashin ylle ja panivat kuninkaallisen päähineen hänen päähänsä ja ojensivat hänelle hänen valtansa merkit ja päästivät hänet istumaan valtaistuimelle.
»Tämä on ollut väsyttävä päivä», sanoi Burraburiash, »mutta olen kuitenkin pannut merkille yhden ja toisen, joka ei ole osoittanut minua kohtaan tarpeellista kunnioitusta leikin kestäessä luultavasti toivoen, että vahingossa tukehtuisin kuumaan liemeen. Sen tähden ruoskikaa ulos makaajat lattioilta ja siivotkaa sali ja karkottakaa kansa pihoista ja sulkekaa ikuiseen ruukkuun tuo hupsuttelija, johon olen kyllästynyt, mikäli hän on jo kuollut.»
Kaptah käännettiin selälleen ja henkilääkäri tutki hänet viinistä vapisevin sormin ja katse hämärtävänä ja vakuutti: »Totisesti tämä mies on kuollut kuin sontiainen.» Silloin palvelijat kantoivat sisään ison saviruukun, jollaisiin babylonialaiset sulkevat vainajansa, ja Kaptah nostettiin sen sisään ja ruukku suljettiin savella. Kuningas käski kantamaan hänet talon alle muiden väärien kuninkaiden joukkoon, kuten oli tapa, mutta silloin minä sanoin: »Tämä mies on egyptiläinen ia ympärileikattu kuten minä. Sen tähden minun on säilytettävä hänen ruumiinsa kestämään kuoleman egyptiläiseen tapaan ja varustettava hänen mukaansa lännen maahan kaikki, mikä on tarpeen, jotta hän voi syödä ja juoda ja iloita työtä tekemättä kuoleman jälkeen. Tämä kaikki kestää kolmekymmentä päivää tai seitsemänkymmentä päivää riippuen siitä, mikä arvo vainajalla on ollut eläessään. Mutta tästä Kaptahista luulen selviäväni kolmessakymmenessä päivässä, koska hän oli vain palvelijani. Sen jälkeen tuon hänet takaisin ja hautaan hänet hänen edeltäjiensä väärien kuninkaiden seuraan heidän hautaholviinsa talosi alle.».