Tällä tavoin uimme virrassa ja annoimme auringon kuivata vaatteemme ja söimme ja joimme viiniä ja Minea uhrasi jumalalleen ja tanssi minulle veneessä jumalansa tansseja, niin että rintani salpaantui häntä katsellessani ja hengitykseni kävi hankalaksi. Siksi sanoin hänelle: »Vain kerran elämässäni olen sanonut naiselle: sisareni, mutta hänen sylinsä oli minulle kuin tulinen uuni ja hänen ruumiinsa oli kuin kuiva erämaa eikä virvoittanut minua. Siksi rukoilen sinua, Minea, vapauta minut tästä noituudesta, johon jäsenesi minut kahlehtivat, äläkä katso minua silmilläsi, jotka ovat kuin kuunvalo virran kalvossa, sillä muuten sanon sinulle: sisareni, ja myös sinä viet minut rikoksiin ja kuolemaan, kuten tuo paha nainen teki.»
Minea katseli minua uteliaasti ja sanoi: »Olet varmaan seurustellut omituisten naisten kanssa, Sinuhe, kun kerrot minulle tuollaista, mutta kenties naiset sinun maassasi ovat sellaisia. Minun tähteni sinun ei kuitenkaan tarvitse huolehtia, sillä en suinkaan aio houkutella sinua iloon, kuten nähtävästi pelkäät. Jumalani on näet kieltänyt minua kajoamasta mieheen, ja jos sen teen, täytyy minun itseni kuolla. Siksi varon itseäni enkä suinkaan aio houkutella sinua, kuten näyt luulevan, vaikka en lainkaan ymmärrä, mistä saat tuollaisia ajatuksia päähäsi.»
Hän otti pääni käsiensä väliin ja pani pääni polvelleen ja koski kädellään poskiani ja hiuksiani ja sanoi: »Kovin tyhmä on tosiaan pääsi, kun puhut pahaa naisista, sillä joskin lienee naisia, jotka myrkyttävät kaikki kaivot, niin varmaan on myös naisia, jotka ovat kuin lähde erämaassa tai kaste paahtuneella nurmella. Mutta vaikka pääsi on paksu ja ymmärtämätön ja hiuksesi ovat mustat ja karheat, pidän mielelläni päätäsi käsissäni, siliä sinussa ja silmissäsi ja käsivarsissasi on jotakin, joka suloisesti kutsuu minua. Siksi olen kovin pahoillani, etten voi antaa sinulle sitä, mitä tahtoisit, enkä ole pahoillani vain sinun tähtesi vaan myös itseni tähden, jos sinua ilahduttaa kuulla tämä häpeämätön tunnustus.»
Vesi solisi vihreänä ja kultaisena veneen laitaa vasten ja pidin kiinni hänen käsistään ja hänen kätensä olivat lujat ja kauniit. Kuin hukkuva pidin kiinni hänen käsistään ja katsoin hänen silmiinsä, jotka olivat kuin kuunpaiste virrassa ja lämpimät kuin hyväily, ja sanoin: »Minea, sisareni! Maailmassa on monta jumalaa ja jokaisella maalla on omat jumalansa eikä jumalten luvulla ole loppua ja olen kyllästynyt kaikkiin jumaliin, joita ihmiset pystyttävät luullakseni vain oman pelkonsa tähden. Luovu sen tähden jumalastasi, sillä hänen vaatimuksensa on julma ja hyödytön ja kaikkein julmin juuri tänään. Vien sinut maahan, johon jumalasi valta ei ulotu, vaikka meidän pitäisi matkustaa maan ääriin ja syödä ruohoa ja kuivaa kalaa raakalaisten maassa ja maata yömme kaisloilla elämämme loppuun asti, sillä jossakin täytyy olla raja, mihin jumalasi valta ei ulotu.»
Mutta hän piti tiukasti kiinni käsistäni ja käänsi pois silmänsä ja sanoi: »Jumalani on piirtänyt rajansa omaan sydämeeni, niin että mihin hyvänsä menen, hänen valtansa ulottuu minuun ja minun täytyy kuolla, jos kajoan mieheen. Tänään katsoessani sinuun uskon, että jumalani kenties on julma ja hyödytön jumala vaatiessaan sellaista, mutta itse en voi hänelle mitään ja huomenna kenties kaikki on taas toisin, kun kyllästyt minuun ja unohdat minut, sillä miehet ovat sellaisia.»
»Huomisesta päivästä ei kukaan voi tietää mitään edeltäpäin», sanoin kärsimättömästi ja kaikki minussa leimahti häntä vastaan, ikään kuin ruumiini olisi ollut kaislaruko, jota päivä on rannassa paahtanut vuodesta vuoteen, kunnes kipinä sen sytyttää. »Kaikki puheesi on turhaa veruketta ja haluat vain kiusata minua, kuten on naisten tapa, nauttiaksesi tuskastani.»
Mutta hän veti kätensä pois ja katsoi nuhtelevasti minuun ja sanoi: »En suinkaan ole oppimaton nainen, vaan puhun paitsi omaa kieltäni myös Babylonin kieltä ja sinun kieltäsi ja osaan kirjoittaa nimeni kolmenlaisin kirjoitusmerkein yhtä hyvin saveen kuin paperiin. Myös olen käynyt monessa suuressa kaupungissa ja Egyptissäkin olen käynyt rannikolla jumalani mukana ja monenlaisille katsojille olen tanssinut, niin että he ovat ihmetelleet taitoani, kunnes kauppiaat ryöstivät minut laivani haaksirikkouduttua. Tiedän hyvin, että miehet ja naiset ovat samanlaisia kaikissa maissa, vaikka heidän ihonvärinsä ja kielensä on erilainen ja he palvelevat erilaisia jumalia. Samoin tiedän, että sivistyneet ihmiset kaikissa suurissa kaupungeissa ovat samanlaisia eivätkä suurestikaan ajatuksissaan ja tavoissaan eroa toisistaan, vaan ilahduttavat itseään viinillä eivätkä enää sydämessään usko jumaliin, vaikka palvelevat heitä, koska se on hyvä tapa ja varmuus on paras. Tämän kaiken tiedän hyvin, mutta lapsesta asti olen kasvanut jumalan talleissa ja minut on vihitty kaikkiin jumalani salaismenoihin eikä mikään valta tai noituus maailmassa voi erottaa minua jumalastani. Jos itse olisit tanssinut härkien edessä ja tanssiessasi hypännyt terävien sarvien väliin ja koskenut leikkien jalallasi härän möyryävää turpaa, tietäisit jotakin siitä, mistä puhun. Mutta luulen, ettet koskaan ole nähnyt tyttöjen ja nuorukaisten tanssivan härkien edessä.»
»Olen kuullut sellaisesta», sanoin. »Myös tiedän, että alamaassa on harjoitettu näitä leikkejä, mutta olen luullut, että kaikki tämä on tapahtunut kansan huviksi, vaikka tietysti olisin voinut arvata, että jumalilla on tässäkin asiassa sormensa pelissä, kuten kaikessa, mikä on ja tapahtuu. Mutta jos niin on, palvelemme myös Egyptissä härkää, jossa on jumalan merkit ja joka syntyy vain kerran miespolven aikana, vaikka en koskaan ole kuullut, että kukaan olisi hypellyt hänen niskassaan, sillä se olisi ollut häväistys ja loukannut hänen arvoaan. Tämä härkä näet ennustaa. Mutta jos tahdot antaa minun ymmärtää, että sinun on säästettävä härille neitsyytesi, niin mielestäni tämä puheesi on ennenkuulumaton, vaikka hyvin tiedän, että maaemon salaismenoissa Syyriassa papit uhraavat pukille koskemattomia tyttöjä, jotka valitaan tähän tarkoitukseen kansan joukosta.»
Silloin hän löi minua kipeästi molemmille poskille ja hänen silmänsä kipunoivat kuin villikissan silmät pimeässä ja hän huusi vihaisesti: »Kun puhut tuollaista, tiedän, ettei miehellä ja pukilla ole mitään eroa, vaan ajatuksesi pyörivät vain ruumiillisissa asioissa, niin että vuohi voi tyydyttää himosi yhtä hyvin kuin nainen. Painu sen tähden manalaan minun puolestani ja jätä minut rauhaan äläkä kiusaa minua mustasukkaisuudellasi, sillä puhut asioista, joita et ymmärrä sen enempää kuin sika hopeasta.»
Hänen puheensa oli häijyä ja hänen lyöntinsä kirvelivät poskissani, niin että kylmenin ja vetäydyin eroon hänestä ja menin veneen perään. Kuluttaakseni aikaani avasin lääkärinlippaani ja aloin puhdistaa työvälineitäni ja punnita lääkkeitä. Hän istui keulassa ja potki vihaisesti kantapäillään veneen pohjaa, mutta jonkin ajan kuluttua hän vihoissaan viskasi vaatteet yltään ja voiteli ruumiinsa öljyllä ja alkoi tanssia ja voimistella niin rajusti, että vene heilahteli. Salavihkaa en voinut olla vilkuilematta häneen, sillä hänen taitonsa oli suuri ja uskomaton ja hän viskautui vaivatta taaksepäin käsiensä varaan jännittäen ruumiinsa jouseksi ja kohosi tästä asennosta seisomaan käsiensä varaan. Hänen ruumiinsa kaikki lihakset värähtelivät öljystä kiiltävän nahan alla ja hän hengästyi ja hänen hiuksensa hulmahtelivat pään ympärillä, sillä hänen tanssinsa vaati suurta voimaa ja taitoa enkä koskaan ollut nähnyt mitään sen kaltaista, vaikka ilotaloissa monessa maassa olin nähnyt tanssi jäin taituruutta.
Katsellessani häntä suli viha sydämestäni enkä ajatellut enää, miten paljon olin menettänyt varastaessani tämän oikullisen ja kiittämättömän tytön kuninkaan naistalosta Babylonissa. Myös ajattelin, että hän siellä oli valmis surmaamaan itsensä veitsellä puolustaakseen koskemattomuuttaan, ja ymmärsin, että menettelin väärin ja kehnosti vaatiessani häneltä sellaista, mitä hän ei voinut minulle antaa. Tanssittuaan itsensä niin uuvuksiin, että hiki peitti helminä koko hänen ihonsa ja jokainen lihas vavahteli väsymyksestä, hän kaapi ruumiinsa ja pesi jäsenensä virrassa. Mutta sen tehtyään hän peitti itsensä vaatteella ja peitti päänsäkin ja kuulin hänen itkevän. Silloin unohdin lääkkeeni ja työvälineeni ja menin kiireesti hänen luokseen, koskin varoen hänen olkaansa ja kysyin: »Oletko sairas?» Mutta hän ei vastannut, vaan sysäsi käteni pois ja itki entistä rajummin.