Vihdoin saavuimme rajamaahan, joka oli poltettu autioksi, mutta paimenet opastivat meitä luullen meitä köyhiksi, niin että pääsimme Mitannin maahan ja Naharinaan maksamatta veroa ja välttäen molempien kuninkaiden vartijat. Vasta saavuttuamme suureen kaupunkiin, jossa ihmiset eivät enää tunteneet toisiaan, menimme myymäläin käytäviin ja ostimme itsellemme uudet vaatteet, puhdistauduimme ja pukeuduimme arvomme mukaisesti ja asetuimme asumaan ylhäisten majataloon. Koska kultani oli vähissä, jäin joksikin aikaa tähän kaupunkiin harjoittamaan ammattiani ja sain paljon potilaita ja paransin lukuisia sairaita, sillä Mitannin asukkaat olivat yhä edelleen uteliaita ja rakastivat kaikkea vierasta. Myös Minea herätti huomiota kauneudellaan ja useat tarjoutuivat ostamaan hänet minulta. Kaptah lepäsi vaivoista ja lihoi ja kohtasi lukuisia naisia, jotka olivat suopeita hänelle hänen juttujensa tähden. Nautittuaan viiniä ilotaloissa hän kertoi heille päivästään Babylonin kuninkaana ja ihmiset nauroivat hänelle ja löivät polviinsa ja sanoivat: »Mokomaa valehtelijaa emme koskaan ole kuulleet. Hänen kielensä on pitkä ja liukas kuin virta.»
Niin kului aikaa, kunnes Minea alkoi katsella minuun ja levottomuus syttyi hänen silmiinsä ja hän valvoi ja itki öisin. Lopulta sanoin hänelle: »Tiedän, että ikävöit maahasi ja jumalasi luokse ja edessämme on pitkä matka. Kuitenkin minun on ensin käytävä Khattien maassa, missä heettiläiset asuvat, syistä, joita en voi sinulle kertoa. Kyseltyäni kauppiailta ja matkamiehiltä ja majataloista ja saatuani paljon tietoja, jotka tosin ovat ristiriitaisia keskenään, luulen, että heidän maastaan voimme purjehtia Kreetaan, mutta varmasti en sitä tiedä, ja jos tahdot, vien sinut suoraan rannikolle Syyriaan, mistä joka viikko lähtee laivoja maahasi. Kuitenkin olen kuullut, että aivan pian lähtee täältä retkikunta viemään Mitannin kuninkaan jokavuotiset lahjat heettiläisten kuninkaalle ja heidän mukanaan voimme matkustaa turvassa ja nähdä ja kokea paljon, mitä emme ole tienneet ennen, eikä tällaista tilaisuutta tule minulle ennen kuin vuoden kuluttua. En kuitenkaan tahdo tätä itse päättää, vaan päätä sinä tahtosi mukaan.»
Sydämessäni tiesin pettäväni häntä, sillä haluni päästä Khattien maahan oli vain halua saada pitää hänet kauemmin rinnallani, ennen kuin minun oli pakko luopua hänestä hänen jumalansa tähden. Mutta hän sanoi: »Mikä minä olen muuttamaan sinun suunnitelmiasi. Seuraan mielelläni sinua, mihin hyvänsä menetkin, kun kerran olet luvannut saattaa minut maahani. Myös tiedän, että rannikolla heettiläisten maassa on tyttöjen ja nuorukaisten tapana tanssia villihärille kedolla, joten sieltä ei voi enää olla kovin pitkä matka Kreetaan. Siten minulla on tilaisuus harjoitella tanssiani, sillä pian vuoteen en ole tanssinut härkien edessä ja pelkään niiden seivästävän minut sarviinsa, jos harjaantumattomana joudun tanssimaan härkien edessä Kreetassa.»
Sanoin hänelle: »Häristä en tiedä mitään, mutta minun on kerrottava, että kaikkien tietojen mukaan heettiläiset ovat julmaa ja petollista kansaa, joten matkalla voivat monet vaarat kohdata meitä ja surmakin voi meidät kohdata. Siksi sinun on kenties paras jäädä Mitanniin odottamaan, kunnes palaan, ja voin jättää sinulle kultaa elääksesi hyvin täällä sen ajan.» Mutta hän sanoi: »Sinuhe, tuo on tyhmää puhetta. Mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja jos surma meidät kohtaa, en ole pahoillani itseni tähden, vaan sinun tähtesi.»
Tällä tavoin päätin liittyä lääkärinä kuninkaalliseen saattueeseen matkustaaksemme turvassa Khattien maahan, josta myös käytetään nimeä Kheta. Mutta kuultuaan tästä Kaptah alkoi kirota ja huutaa jumalia avukseen ja sanoi: »Tuskin olemme päässeet yhdestä surman suusta, niin jo isäntäni himoitsee toista surman kitaa. Jokainen ihminen tietää että heettiläiset ovat petojen kaltaisia ja pahempia kuin pedot ja syövät ihmislihaa ja puhkaisevat muukalaisilta silmät pannakseen heidät vääntämään suuria kivimyllyjään. Jumalat ovat lyöneet isäntäni hulluudella, ja myös sinä Minea olet hullu, kun puolustat häntä, ja parempi olisi meidän sitoa isäntämme ja panna hänet suljettuun huoneeseen ja upottaa iilimatoja hänen polventaipeisiinsa, jotta hän rauhoittuisi. Kuoriaisen kautta, tuskin olen päässyt entisiin lihoihini, kun jo taas pitäisi lähteä hankalalle matkalle ilman aihetta. Sen tähden olkoon kirottu se päivä, jona synnyin tähän maailmaan kärsimään mielettömän isäntäni hulluja oikkuja.»
Minun oli näin ollen lyötävä jälleen häntä kepillä, kunnes hän rauhoittui, ja hänen rauhoituttuaan sanoin: »Olkoon, niinkuin tahdot. Lähetän sinut täältä kauppiaitten mukana suoraan Simyraan ja maksan matkasi. Hoida siellä taloani, kunnes palaan, sillä totisesti olen lopen kyllästynyt iankaikkiseen jankutukseesi.»
Mutta Kaptah kiihtyi jälleen ja sanoi: »Onko tämä laitaa ja voisiko tulla kysymykseen, että päästäisin isäntäni yksin Khattien maahan, sillä yhtä hyvin voisin päästää vastasyntyneen karitsan koirahäkkiin eikä sydämeni koskaan lakkaisi syyttämästä minua sellaisesta rikoksesta. Siksi kysyn sinulta vain yhtä asiaa ja vastaa minulle avoimesti sen mukaan, mitä tiedät. Matkustetaanko Khattien maahan meritse?»
Sanoin hänelle, että sen mukaan kuin tiesin Khattien maan ja Mitannin välillä ei ollut merta, joskin yksi puhui yhtä ja toinen toista eikä matkan pituudesta ollut varmuutta. Tähän Kaptah vastasi: »Kuoriaiseni olkoon siunattu, sillä jos olisi pitänyt matkustaa meritse, en olisi voinut tulla mukaasi, sillä olen vannonut jumalille syistä, joita kävisi liian pitkäksi selittää, etten ikänä astu jalallani merikuvaan. En edes sinun tähtesi enkä tämän julkean Minean tähden, joka puhuu ja käyttäytyy kuin poika, voisi rikkoa lupaustani jumalille, joiden nimet voin heti luetella, jos niin on tarvis.»
Tämän sanottuaan hän alkoi kerätä tavaroitamme ja varustautua matkaa varten ja jätin kaiken hänen huolekseen, sillä hän oli perehtynyt sellaiseen paremmin kuin minä.
3
Olen jo kertonut, mitä Mitannin maassa kerrottiin heettiläisistä, mutta tämän jälkeen kerron vain sen, minkä olen omin silmin nähnyt ja tiedän todeksi. Mutta en tiedä, uskoisiko kukaan todeksi, mitä kerron, niin suuren kauhun valtaan on heettiläisten valta saattanutmaailman ja niin paljon kerrotaan heidän pahoista teoistaan. Kuitenkin myös heissä on jotakin hyvää ja oppimisen arvoista, joskin heovat vaarallista kansaa, jonka tavat eroavat muun maailman tavoista.Eikä heidän maassaan suinkaan vallitse sekasorto, kuten on kerrottu,vaan siellä vallitsee järjestys ja kuri, niin että matkustaminen heidänvuorillaan on turvallisempi sellaiselle, joka siihen on saanut luvan,kuin matkustaminen missä muussa maassa hyvänsä, jopa siinä määrin,että jos joku luvan saanut joutuu hukkaan tai ryöstetään matkalla,niin heidän kuninkaansa korvaa kaksinkertaisesti hänen karsimansavahingot, ja jos matkustaja kuolee heettiläisten käsissä, kuningasmaksaa hänen omaisilleen hinnan hänen hengestään erikoisen asteikon mukaan, joka lasketaan sen arvon mukaan, mikä vainajalla onollut eläessään.