Niin tuli päivä, jolloin Kreeta kohosi edessämme merestä kuin sininen pilvi, ja merimiehet päästivät ilonhuutoja ja kapteeni uhrasi meren jumalalle, joka oli antanut meille hyvän tuulen ja sään. Kreetan vuoret ja korkeat rannat öljypuineen kohosivat silmieni eteen ja katselin sitä kuin vierasta maata, josta en tiennyt mitään, vaikka minun oli haudattava sydämeni sinne. Mutta Minea katseli sitä äidinmaanaan ja itki ilosta nähdessään vuorten jylhyyden ja maan lempeän vihreyden meren sylissä, kunnes purjeet laskettiin ja soutajat työnsivät aironsa veteen ja soutivat laivan laiturin luokse ohi ankkuroituneitten laivojen, joiden joukossa oli laivoja kaikista maista ja sotalaivoja. Kreetan satamassa oli näet tuhat laivaa ja Kaptah sanoi niitä katsellessaan, ettei koskaan olisi uskonut, jos joku olisi sanonut, että niin monta laivaa on maailmassa. Eikä satamassa ollut torneja tai muureja tai varustuksia, vaan kaupunki alkoi suoraan satamasta. Niin täydellisesti Kreeta hallitsi merta ja niin väkevä oli Kreetan jumala.
2
Minun on nyt kerrottava Kreetasta ja tahdon kertoa sen, minkä omilla silmilläni näin, mutta en tahdo kertoa, mitä Kreetasta ja sen jumalasta ajattelen, vaan suljen sydämeni kertomasta sitä ja kerron vain silmilläni. Siksi minun on sanottava, että mitään niin kaunista ja outoa kuin Kreeta en ole nähnyt missään maailmassa kierrettyäni kaikki tunnetut maat. Niinkuin meri ajaa rantaan kimmeltävän vaahdon ja kuplat hehkuvat kaikkia sateenkaaren viittä väriä ja simpukkain kuoret loistavat helmiäiskirkkaina, samalla tavoin loisti ja hehkui Kreeta vaahtona silmissäni. Sillä ihmisen elämänilo ja nautinto ei ole missään yhtä välitön ja oikullinen kuin Kreetassa eikä kukaan ihminen suostu tekemään siellä mitään muuta kuin mikä mieleen juolahtaa, niin että heidän kanssaan on vaikea tehdä sopimuksia tai lupauksia, koska kukin mielensä mukaan päättää yhtenä hetkenä yhtä, toisena toista. Sen vuoksi he myös puhuvat kaikkea, mikä on kaunista tai mieluista, vaikka se ei olisi totta, koska sanojen sointi miellyttää heitä, eikä heidän maassaan tunneta kuolemaa enkä luule, että heidän kielessään on edes sanaa kuolema, sillä he kätkevät sen, ja jos joku kuolee, hänet viedään salaa pois, jotteivät muut pahottaisi mieltään. Luulen myös heidän polttavan vainajainsa ruumiit, vaikka en sitä tiedä, sillä Kreetassa ollessani en nähnyt ainoatakaan kuollutta enkä hautaa paitsi muinaisten kuninkaiden hautoja, jotka on rakennettu ammoin sitten suurista kivistä ja joita he väistävät kaukaa, koska eivät tahdo ajatella kuolemaa, ikään kuin siten välttäisivät sen.
Myös heidän taiteensa on ihmeellinen ja oikullinen ja jokainen taiteilija maalaa, niinkuin itse haluaa, välittämättä säännöistä ja rakastaen vain sitä, mikä on kaunista hänen silmissään. Heidän ruukkunsa ja maljakkonsa leimuavat hehkuvia värejä ja niiden kyljissä uivat elävinä kaikki meren merkilliset eläimet ja kalat, kukat kasvavat niissä ja perhoset lepattavat ilmassa, niin että ihminen, joka on tottunut sääntöjen hallitsemaan taiteeseen, tulee levottomaksi ja luulee näkevänsä unta heidän taidettaan katsellessaan.
Heidän rakennuksensa eivät ole suuria ja mahtavia kuten temppelit ja palatsit muissa maissa, vaan rakentaessaan he tavoittelevat mukavuutta ja ylellisyyttä välittämättä rakennustensa ulkomuodosta. He rakastavat ilmaa ja puhtautta ja heidän ikkunaristikkonsa ovat väljät, niin että huoneisiin tuulee, ja heidän taloissaan on lukuisia kylpyhuoneita, joiden kirkkaihin altaisiin juoksee kuumaa ja kylmää vettä hopeaputkista hanaa kääntämällä. Myös heidän käymälöihinsä juoksee vesi kohisten ja puhdistaen kaikki altaat, niin etten missään ole tavannut sellaista ylellisyyttä kuin Kreetan taloissa. Eikä näin ole vain ylhäisillä ja rikkaimmilla, vaan kaikilla, jotka eivät asu satamassa, missä muukalaiset ja työntekijät asuvat.
Heidän naisensa kuluttavat loppumattomasti aikaa peseytymiseen ja ihokarvojen nyppimiseen nahastaan ja kasvojensa hoitamiseen ja kaunistamiseen ja maalaamiseen, niin että alkaessaan pukeutua he eivät koskaan ole valmiit määräaikana, vaan saapuvat kutsuihin milloin sattuu. Myös kuninkaansa vastaanottoihin he saapuvat milloin sattuu, eikä kukaan pidä sitä pahana. Mutta ihmeellisimmät ovat heidän vaatteensa, sillä naiset pukeutuvat hopeasta ja kullasta kudottuihin, ruumiinmukaisiin pukuihin, jotka peittävät heidän ruumiinsa lukuunottamatta käsivarsia ja rintoja, jotka he pitävät paljaina, sillä he ovat ylpeitä kauniista rinnoistaan, mutta leveät, poimutetut hameensa he koristavat tuhansin kirjailuin ja antavat taiteilijain maalata nuhin koristekuvia. Myös heillä on pukuja, jotka on koottu sadoista kultalevyistä, mustekaloista, perhosista ja palmunlehdistä, ja heidän ihonsa paistaa niiden lomitse. Mutta tukkansa he käherryttävät taidokkaasti korkeiksi hiuslaitteiksi kuluttaen tähän kokonaisia päiviä ja koristavat hiuslaitteensa pienillä, kevyillä hatuilla kiinnittäen ne kultaneuloilla hiuksiinsa, niin että ne leijuvat kuin lentoon pyrähtävät perhoslinnut heidän päälaellaan. Heidän vartalonsa ovat sirot ja notkeat ja heidän länteensä ovat kapeat kuin pojilla, niin että synnytykset ovat vaikeita heille ja he välttävät parhaansa mukaan lasten saamista eivätkä pidä häpeänä, vaikkei heillä olisi lainkaan lapsia tai vain yksi tai kaksi lasta.
Miehet käyttävät koristeltuja saappaita, jotka ulottuvat polviin asti, mutta muuten heidän lanne vaatteensa on yksinkertainen ja he vyöttävät itsensä tiukasti, sillä he ovat ylpeitä kapeista vyötäisistään ja leveistä hartioistaan. Heidän päänsä ovat pienet ja sirot ja jäsenensä ja ranteensa hennot, eivätkä he naisten tavoin siedä minkäänlaisia ikokarvoja ruumiissaan. Vain harvat heistä puhuvat vieraita kieli a, sillä he viihtyvät omassa maassaan eivätkä kaipaa muihin maihin, jotka eivät tarjoa heille samaa mukavuutta ja iloa kuin heidän äidinmaansa. Vaikka he saavat kaiken rikkautensa satamasta ja kaupasta, tapasin heidän joukossaan miehiä, jotka eivät suostuneet koskaan menemään satamaan, koska siellä haisi, eivätkä osanneet laskea yksinkertaisiakaan laskuja, vaan luottivat kaikessa taloudenhoitajiinsa. Siksi muukalaiset, jotka ovat taitavia, tulevat nopeasti rikkaiksi Kreetassa, jos tyytyvät asumaan satamassa.
Heillä on myös soittokojeita, jotka soittavat, vaikka soittajia ei ole talossa, ja he väittävät osaavansa kirjoittaa musiikkia muistiin, niin että lukemalla heidän kirjoituksensa oppii soittamaan musiikin, vaikka ei olisi sitä koskaan aikaisemmin kuullut. Myös Babylonin musiikkimiehet väittivät osaavansa tällaisen taidon enkä halua väittää heitä enkä kreetalaisia vastaan, koska itse en ole musiikkimies ja en maiden soittopelit ovat hämmentäneet korvani. Mutta kaiken tämän tähden ymmärrän kuitenkin, miksi muualla maailmassa sanotaan sananlaskuna: »Valehtelee kuin kreetalainen.»
Heillä ei myöskään ole näkyviä temppeleitä eivätkä he puttaa paijon jumalista, vaan tyytyvät palvelemaan härkiään. Mutta tämän he tekevät sitä suuremmalla innolla eikä usein kulu päivää, ettei heitä tapaisi härkien kentän katsomossa. En kuitenkaan luule tämän tapahtuvan niin paljon kunnioituksesta jumalia kohtaan kuin jännityksestä ja huvista, minkä tanssi härkien edessä tarjoaa katsojille.