En myöskään voi sanoa, että he kunnioittaisivat suuresti kuningastaan, sillä tämä on heidän kaltaisensa, vaikka asuu monin verroin suuremmassa palatsissa kuin alamaisensa. Vaan he seurustelevat kuninkaansa kanssa kuin vertaisensa kanssa ja pilailevat ja kertovat kaskuja hänelle ja saapuvat hänen luokseen kutsuttuina milloin sattuu ja poistuvat oman mielensä mukaan, milloin heidän on ikävä tai heidän mieleensä juolahtaa jotakin muuta. Viiniä he juovat taidolla tullakseen iloisiksi, ja heidän tapansa ovat varsin vapaat, mutta juovuksiin he eivät koskaan juo itseään, koska pitävät sitä raakalaismaisena enkä ole nähnyt kenenkään oksentavan ylenmääräisen juomisen takia heidän kutsuissaan, kuten Egyptissä ja muissa maissa usein sattuu. Sen sijaan he syttyvät toisiinsa riippumatta siitä, kenen mies tai vaimo kukin on, ja iloitsevat keskenään, miten ja milloin mieleen vain juolahtaa. Härkien edessä tanssivat nuorukaiset ovat suosittuja naisten keskuudessa, niin että monet ylhäiset miehet harjoittelevat tanssimaan härkien edessä, vaikka eivät ole vihittyjä, vaan tekevät sen huvikseen ja saavuttavat joskus yhtä suuren taidon kuin jumalalle vihityt nuorukaiset, jotka eivät saisi kajota naiseen, kuten vihityt neidot eivät saa kajota mieheen. Mutta mistä tämä johtuu, sitä en voi ymmärtää, sillä heidän tavoistaan päätellen ei luulisi heidän kiinnittävän sellaista huomiota tähän asiaan.
Tämän kaiken kerron osoittaakseni, että hämmästyin monesti, ennen kuin totuin Kreetan tapoihin, mikäli koskaan ehdin niihin tottua, sillä heidän ylpeytensä on aina keksiä jotakin uutta ja yllättävää, niin ettei koskaan tiedä etukäteen, mitä seuraavana hetkenä tapahtuu. Mutta minun on kerrottava Mineasta, vaikka sydämeni käy raskaaksi kertoessani hänestä.
Saavuttuamme satamaan majoituimme muukalaisten majataloon, joka mukavuudessaan oli ylellisin kaikista majataloista, mitä olen nähnyt, vaikkei se ollut järin suuri, niin että 'Ishtarin huvimaja' Babylonissa kaikessa pölyisessä loistossaan ymmärtämättömine orjineen tuntui raakalaismaiselta sen rinnalla. Siellä peseydyimme ja pukeuduimme ja Minea antoi käherryttää hiuksensa ja osti itselleen uudet vaatteet voidakseen näyttäytyä ystävilleen, niin että hämmästyin nähdessäni hänet, sillä hänen päässään oli pieni hattu, joka muistutti lamppua, ja jalassa hänellä oli korkeakorkoiset kengät, joissa oli hankala kävellä. Mutta en tahtonut pahoittaa hänen mieltään sanomalla hänelle mitään hänen vaatteistaan ja siksi lahjoitin hänelle korvakorut ja kaulaketjun, joka oli sorvattu erivärisistä kivistä, sillä myyjä sanoi sellaisten olevan sinä päivänä käytössä Kreetassa, mutta huomisesta päivästä hän ei osannut sanoa mitään. Myös katsoin oudoksuen hänen paljaita rintojaan, jotka puhkesivat näkyviin ruumiin hopeakuoresta ja joiden päät hän oli värjännyt punaisiksi, niin että hän väisti katsettani ja sanoi uhmaten, ettei hänellä ollut rinnoissaan mitään häpeämistä, vaan ne saattoivat kilpailla kenen hyvänsä Kreetan naisen rintojen kanssa. Katsottuani tarkasti en vastustanut häntä, sillä tässä asiassa hän varsin hyvin saattoi olla oikeassa.
Tämän jälkeen annoimme kantaa itsemme satamasta ylängölle itse kaupunkiin, joka sataman jälkeen kevyine rakennuksineen ja puutarhoineen oli kuin toinen maailma sataman ahtauden, melun, kalanhajun ja kaupankäynnin jälkeen. Minea vei minut tapaamaan vanhahkoa ylhäistä, joka oli hänen erikoinen suosijansa ja ystävänsä ja löi vetoa hänen taidostaan härkien kentällä, niin että Minea asui hänen luonaan ja käytti hänen taloaan kuin omaansa. Hän tutki parhaillaan härkäluettelojaan ja teki merkintöjä paperiin huomispäivän vedonlyöntejä varten, mutta Minean nähdessään hän unohti paperinsa ja ilahtui suuresti ja syleili ujostelematta Mineaa sanoen: »Missä olet piileksinyt, kun en ole nähnyt sinua niin pitkään aikaan ja luulin sinun jo vuorollasi menneen jumalan taloon. En ole kuitenkaan vielä valinnut uutta suojattia itselleni, joten huoneesi on ennallaan, mikäli palvelijat ovat muistaneet pitää huolen siitä tai vaimoni ei ole antanut repiä sitä ja rakentaa vesiallasta sen tilalle, sillä hän on alkanut kasvattaa erilaisia kaloja altaissa eikä osaa ajatella muuta nykyisin.»
»Onko Heleä alkanut kasvattaa kaloja altaissa?» kysyi Minea hämmästyneenä.
»Ei hän enää ole Heleä», sanoi vanha herra hieman hermostuneena. »Vaan minulla on uusi vaimo ja hänellä on juuri luonaan joku vihkimätön härkänuorukainen katselemassa kaloja enkä luule hänen ilahtuvan, jos häiritsemme heitä. Mutta esitä minulle ystäväsi, jotta hän olisi myös minun ystäväni ja tämä talo olisi hänen talonsa.» »Ystäväni on Sinuhe, egyptiläinen, Hän, joka on yksinäinen, ja ammatiltaan lääkäri», sanoi Minea.
»Epäilen, tuleeko hän täällä kauankaan olemaan yksinäinen», sanoi vanhus leikkisästi. »Mutta et kai vain ole sairas, Minea, kun kuljet lääkäri mukanasi, sillä sitä en soisi, koska toivon sinun jo huomispäivänä tanssivan härkien edessä ja parantavan onneni. Taloudenhoitajani satamassa näet valittaa, että tuloni eivät enää riitä menoihin tai menot tuloihin, kuinka päin vain, sillä en ymmärrä hänen monimutkaisia laskujaan, joita hän pitelee lakkaamatta edessäni, niin että hermostun.»
»En suinkaan ole sairas», sanoi Minea. »Vaan ystäväni on pelastanut minut monesta vaarasta ja olemme matkustaneet monen maan kautta päästäkseni takaisin äidinmaahani, sillä kärsin haaksirikon ollessani matkalla tanssimaan härille Syyriassa.»
»Niinkö? Tosiaanko?» sanoi vanha herra levottomana. »Toivon sinun kuitenkin kaikesta ystävyydestä huolimatta säilyneen koskemattomana, sillä muuten sinut suljetaan pois kilpailuista ja tapahtuu muuta ikävää, kuten itse hyvin tiedät. Olen tästä tosiaan pahoillani, sillä huomaan rintojesi epäilyttävästi kasvaneen ja kehittyneen ja silmissäsi on kostea ilme. Minea, Minea, et kai vain ole tärvellyt itseäsi?»
»En», sanoi Minea vihastuen. »Ja kun sanon ei, voit luottaa sanaani eikä kenenkään tarvitse koetella minua, kuten tehtiin orjatorilla Babylonissa. Tuskin älyät, että vain tämän ystäväni ansiosta olen kaikkien vaarojen jälkeen päässyt äidinmaahani, ja luulin ystävieni iloitsevan paluustani, mutta sinä ajattelet vain härkiäsi ja vetojasi.» Hän alkoi itkeä kiukusta ja kyynelet vierivät tahrien hänen poskensa silmävärillä.
Vanha herra hämmentyi suuresti ja pahoitti mielensä ja sanoi: »En epäile, että olet järkyttynyt matkoistasi, sillä vieraissa maissa tuskin sait edes kylpeä joka päivä, vai mitä? Enkä usko, että härät Babylonissa ovat meidän härkiemme veroisia. Mutta tästä muistan, että minun olisi pitänyt jo aikaa olla Minoksen luona, vaikka unohdin koko asian, niin että varmaan lähden enkä välitä vaihtaa pukua. Tuskin kukaan kuitenkaan huomaa pukuani, sillä siellä on aina niin paljon väkeä. Syökää ja juokaa siis, hyvät ystävät, ja koeta rauhoittua, Minea, ja jos vaimoni tulee, sanokaa, että menin edellä Minoksen luokse, kun en halunnut häiritä hänen iloaan härkänuorukaisen kanssa. Oikeastaan voisin yhtä hyvin mennä nukkumaan, sillä tuskinpa kukaan Minoksen luona huomaa, olenko siellä vai en, mutta mieleeni juolahtaa, että samalla voisin pistäytyä tallissa kysymässä sen uuden härän kuntoa, jolla on täplä kyljessä, niin että paras lienee kuitenkin, jos menen. Se on näet aivan erinomainen härkä.» Hän hyvästeli meitä hajamielisesti, kunnes Minea sanoi: »Tulemme kanssasi Minoksen luokse, niin että saan nähdä kaikki ystäväni ja esittää Sinuhen heille.»
Tällä tavoin menimme Minoksen palatsiin ja lopuksi menimme jalkaisin, koska vanha herra ei voinut päättää, kannattiko ottaa kantotuolia vai ei niin pientä matkaa varten. Vasta tullessamme palatsiin ymmärsin, että Minos oli heidän kuninkaansa, ja sain tietää, että heidän kuninkaansa nimi on aina Minos, jotta he erottaisivat hänet toisistaan. Mutta monesko Minos hän oli, sitä ei kukaan tiennyt, sillä kukaan ei ole malttanut laskea heitä ja panna heitä mieleensä, koska Minos jonakin päivänä häviää ja hänen sijalleen tulee uusi Minos, joka on kaikin puolin samanlainen kuin entinen, eikä sen tähden mikään muutu Kreetassa.