Tämän kaiken lörpöttelin hänelle sopertaen ja siristellen silmiäni ja valitellen päänkipuani, kunnes hän hymyili ja piti minua hölmönä ja sanoi: »Jos niin on, en suinkaan tahdo estää sinulta huviasi, sillä emme ole ahdasmielisiä täällä Kreetassa. Jää siis odottamaan Mineaa niin kauaksi aikaa kuin haluat, mutta varo tekemästä ketään raskaaksi, sillä se olisi sopimatonta, koska olet muukalainen. Tällä neuvollani en suinkaan tahdo loukata sinua, vaan sanon sen sinulle vain miehenä miesten kesken selittääkseni tapojamme.»
Vakuutin hänelle pitäväni varani ja lörpöttelin hänelle vielä kaikenlaista, mitä olin muka kokenut Syyriassa ja Babylonissa temppelineitsyitten parissa, kunnes hän luuli minua vielä suuremmaksi hölmöksi ja kyllästyi minuun ja taputti olkapäätäni ja lähti pois luotani palatakseen kaupunkiin. Mutta luulen, että hän silti varoitti vartijoita pitämään silmällä minua, ja luulen hänen myös kehoittaneen kreetalaisia huvittamaan minua, sillä jonkin ajan kuluttua hänen lähtönsä jälkeen tuli luokseni koko joukko naisia, jotka sitoivat seppeleitä kaulaani ja katsoivat minua silmiin ja tunkivat lähelleni painaen paljaat rintansa käsivarsiani vasten. He veivät minut mukanaan laakeripensaiden keskelle syömään ja juomaan viiniä kanssaan. Tällä tavoin näin heidän tapansa ja kevytmielisyytensä eivätkä he ujostelleet minua, mutta join runsaasti viiniä ja tekeydyin juopuneeksi, niin ettei heillä ollut iloa minusta, vaan lopulta he kyllästyivät minuun ja alkoivat sysiä minua ja sanoivat minua siaksi ja raakalaiseksi. Kaptah tuli ja kiskoi minut pois tukien minua kainaloista ja soimasi äänekkäästi juoppouttani ja tarjoutui olemaan heidän ilonaan minun sijastani. He nauroivat ja tirskuivat keskenään katsellessaan häntä ja nuorukaiset pilkkasivat häntä ja osoittelivat sormella hänen isoa mahaansa ja päätään, joka oli takaa kalju. Mutta hän oli muukalainen, ja vieraus houkuttelee naisia kaikissa maissa, niin että he kylliksi tirskuttuaan ottivat hänet seuraansa ja juottivat hänelle viiniä ja työnsivät hedelmiä hänen suuhunsa painaen kylkensä hänen kylkiään vasten ja nimittelivät häntä pukikseen ja haistelivat kauhistellen häntä, kunnes hänen hajunsakin alkoi houkutella heitä.
Jätin Kaptahin heidän haltuunsa ja pakenin heidän luotaan, sillä en voinut ajatella muuta kuin Mineaa ja epätoivoni oli kuin nälkäinen rotta sisuksissani. Vartijain nukkuessa päiväuntaan menin kupariporttien luokse ja löysin pienen portin niiden vierestä, mutta sitä oli mahdoton avata ilman avainta. Painoin kuitenkin suuni oven metallia vasten ja kuiskailin Minean nimeä, kun en uskaltanut ääneen sitä sanoa. Vartijain herättyä menin heidän luokseen viiniruukku mukanani ja juotin viiniä heille ja puhelin heidän kanssaan, niin että he ihmettelivät suuresti käytöstäni, sillä Kreetassa eivät ylhäiset keskustele alhaisten kanssa, vaan elävät elämänsä ikään kuin alhaisia ja köyhiä ei olisi olemassa. Mutta he tiesivät, että olin muukalainen, ja pitivät minua tyhmänä käytökseni vuoksi ja joivat viiniäni ja pilkkasivat minua omalla kielellään keskenään.
Myös temppelin pappi kävi kateelliseksi ja tuli talostaan luoksemme ja joi viiniäni. Hän oli vanha mies ja oli asunut koko ikänsä temppelissä vartioiden kupariportteja, mutta kun kysyin, oliko hän astunut jumalan taloon, hän kauhistui suuresti ja sanoi, etteivät jumalan taloon voineet astua muut kuin vihityt ja Minotauros, sillä kaikki muut kuolivat hirveän kuoleman, jos astuivat jumalan taloon. Todistaakseen tämän hän kertoi, että joskus ammoin sitten, kun Kreetan valta ja maine ei vielä ollut yhtä suuri, merirosvot laskivat maihin rantaan temppelin lähelle ja yllättivät vartijat toivoen löytävänsä aarteita jumalan talosta. Mutta rosvot, jotka menivät joukkona jumalan taloon, eivät koskaan palanneet, eivätkä ne, jotka menivät heitä etsimään, palanneet, vaan vartijat kuulivat kaukaa jumalan talon käytävistä peloitta via hätähuutoja. Silloin muut rosvot pelästyivät ja vapauttivat vartijat uskaltamatta tappaa heitä ja pakenivat laivaansa. Eikä sen jälkeen kukaan ollut yrittänyt tunkeutua jumalan taloon. Siksi sitä hänen mielestään oli turha vartioida, koska kukaan ei kuitenkaan uskaltanut astua sinne, ja hän vei minut taloonsa ja näytti minulle portin avaimen lainkaan salaamatta sitä ja kertoi, että Minotauros otti avaimen astuessaan jumalan taloon voidakseen palata kenenkään näkemättä pikkuportista, kun isot kupariportit oli suljettu vihityn jälkeen.
Ostin häneltä joitakin taikakaluja ja pieniä härkiä, joita hän veisti kivestä talossaan aikansa kuluksi, ja hän oli tästä kovin mielissään ja meistä tuli ystävät. Mutta puhuessaan jumalan talosta hän madalsi äänensä ja näin, että hän pelkäsi suuresti taloa, jota vartioi. Myös hän sanoi minulle, ettei uskaltaisi asua temppelissään, jos kupariportit olisivat auki, mutta miksi hän ei silloin olisi uskaltanut asua talossaan, sitä hän ei pystynyt minulle selittämään. En tahtonut viipyä liian kauan hänen luonaan, jotten olisi herättänyt huomiota, joten palasin muiden joukkoon ja join viiniä ja koetin iloita ja nauraa heidän kanssaan ja olin olevinani suuresti mielistynyt naisiin. Kaptah oli jo koko lailla päissään ja kertoi heille monenlaisia valheita maista, joissa olimme käyneet, niin että he nauroivat ja taputtivat käsiään ja huusivat riemusta kuin lapset. Myös hän kertoi heille päivästään Babylonin kuninkaana ja tuomioista, joita oli langettanut kuninkaan istuimelta, ja suuresta menestyksestään kuninkaan naistalossa, mutta tätä kaikkea he pitivät suurimpana valheena ja nauroivat entistä enemmän ja sanoivat: »Hänellä on varmasti kreetalaisten verta suonissaan.»
Tällä tavoin kului se päivä, kunnes kyllästyin heidän iloonsa ja huolettomuuteensa ja vapaihin tapoihinsa, niin että ajattelin, ettei pitkästyttävämpää elämää voinut kuvitella, sillä oikku, joka ei seuraa mitään lakeja, pitkästyttää ajan mittaan enemmän kuin elämä, jolla on jokin tarkoitus. He kuluttivat yönsä niinkuin ennenkin ja pitkin yötä häiritsivät katkeraa untani naisten kirkaisut metsiköissä heidän kiemaillen paetessaan nuorukaisia, jotka juoksivat pimeässä heidän jäljessään ja tavoittelivat heidän vaatteitaan riistääkseen ne heidän yltään. Mutta aamulla he olivat väsyneitä ja kyllästyneitä, kun eivät saaneet kylpeä, ja useimmat palasivat sinä päivänä takaisin kaupunkiin ja vain nuorimmat ja kiihtyneimmät jäivät vielä kupariporttien luokse.
Mutta kolmantena päivänä lähtivät viimeisetkin pois ja annoin heidän viedä mennessään kantotuolini, joka oli odottanut minua, sillä ne, jotka olivat tulleet jalan, eivät enää jaksaneet kävellä, vaan horjuivat kävellessään ylenmääräisen huvittelun ja valvomisen takia, ja tarkoitukseeni sopi, että he veivät kantotuolin mennessään, niin ettei kukaan ollut odottamassa minua. Joka päivä olin juottanut vartijoille viiniä eivätkä he ihmetelleet, kun illan suussa toin heille viiniruukun, vaan ottivat sen mielellään vastaan, sillä heillä oli vähän huvia yksinäisyydessään, jota kesti kuukauden kerrallaan, kunnes juhlasaatto toi uuden vihityn jumalan taloon. Jos he jotakin ihmettelivät, he ihmettelivät, miksi jäin yksin odottamaan Mineaa, sillä sellaista ei varmaan ollut ennen tapahtunut, mutta olin muukalainen ja he pitivät minua tyhmänä ja joivat viiniä ja nähtyäni myös papin yhtyvän heidän joukkoonsa menin Kaptahin luokse ja sanoin:
»Jumalat ovat määränneet, että meidän on nyt erottava toisistamme, sillä Minea ei ole palannut enkä usko hänen palaavan, ellen mene noutamaan häntä. Mutta kukaan, joka on astunut tuohon pimeään taloon, ei vielä ole palannut, ja sen tähden on luultavaa, etten minäkään palaa. Näin ollen on parasta, että piiloudut metsikköön, ja ellen ole aamuun mennessä tullut takaisin, palaat yksin kaupunkiin. Jos joku kysyy sinulta jotakin, sano minun pudonneen jyrkänteeltä mereen tai sano mitä hyvänsä, minkä katsot parhaaksi, sillä sinä osaat sellaisen keksiä paremmin kuin minä. Mutta varma olen, etten palaa, joten minun puolestani voit lähteä vaikka heti, jos haluat. Siksi olen kirjoittanut sinulle savitaulun ja varmistanut sen syyrialaisella sinetilläni, jotta voit matkustaa Simyraan ja periä siellä kauppahuoneista saatavani. Myös taloni siellä voit myydä, jos haluat. Sen tehtyäsi olet vapaa menemään ja tulemaan, niinkuin haluat, ja jos pelkäät, että sinua Egyptissä hätyytetään karanneena orjana, jää Simyraan ja asu talossani ja elä niinkuin tahdot varoillani. Eikä sinun tarvitse näin ollen huolehtia edes ruumiini säilyttämisestä, sillä ellen löydä Mineaa, on minulle samantekevää, säilyykö ruumiini vai ei. Olet ollut minulle uskollinen palvelija, joskin usein olet kyllästyttänyt minut jankutuksellasi, ja siksi kadun, jos olen liian usein ja lujaa lyönyt sinua kepilläni, mutta uskon kuitenkin, että se on ollut sinulle terveellistä, ja olen tehnyt sen hyvässä tarkoituksessa, joten toivon, ettet kanna siitä kaunaa minulle. Mene siis kuoriaisen onnella, sillä kuoriaisen saat viedä mukanasi, koska uskot siihen enemmän kuin minä. En näet luule tarvitsevani kuoriaista siellä, mihin olen menossa.»