Matkamme oli hankala, sillä tuuli rajusti ja laivan oli luovittava tuulta vasten lakkaamatta keinuen ja laineet jymisivät kuin vuoret laivan laitalankkuja vasten. Siksi Kaptahia eivät enää lainkaan auttaneet hänen taikakalunsa eikä häntä auttanut, vaikka hän oli sitonut tiukasti ja monin kerroin vyön mahansa ympärille, eikä kuoriainenkaan auttanut häntä, vaan hän uhrasi kaikkensa meren jumalille ja paastosi heidän kunniakseen ja toivoi, ettei koskaan olisi syntynyt tähän maailmaan. Mutta enää hän ei pelännyt kuolevansa niinkuin ennen, vaan hänelle tuotti lohtua kurjuudessaan tieto, että hän paranisi taas kohta saatuaan kovaa maata jalkojensa alle, vaikka hän sanoikin, että sitä olisi ollut mahdoton uskoa, ellei olisi tiennyt sitä etukäteen entisen kokemuksen nojalla.
Siksi hän noustessamme viimein Simyrassa maihin heittäytyi kasvoilleen maahan ja pyyhki suullaan laiturin kivilohkareita ja itki ja vannoi kuoriaisen kautta, ettei milloinkaan enää koskisi jalallaan laivan kantta. Myös minun mieleni täytti liikutus nähdessäni Simyran ahtaat kujat ja korkeat talot, kadunkulkijani vaateparren, kuolevat koirat ja kärpäsparvet kalakorien ympärillä, sillä olin elänyt Simyrassa kaksi vuotta elämästäni ja se oli käynyt tutuksi minulle ja olin siellä voittanut ensimmäiset voittoni lääkärinä parantaessani ihmisiä.
Taloni oli paikoillaan, joskin varkaat olivat murtaneet auki sen ikkunaluukut ja vieneet sieltä kaikki viemisen arvoiset tavarat, joita en lähtiessäni ollut tallettanut kauppahuoneen aittoihin. Viipyessäni kauan poissa olivat naapurit alkaneet käyttää taloni edustaa kaatopaikkanaan ja käymälänä, niin että haju siellä oli hirveä ja rotat loikkivat pitkin lattiaa astuessani huoneissa ja pyyhkiessäni hämähäkinverkkoja oviaukoista. Eivätkä naapurini iloinneet lainkaan nähdessään minut, vaan kääntyivät pois minusta ja sulkivat ovensa edessäni ja sanoivat toisilleen: »Hän on egyptiläinen ja kaikki paha tulee Egyptistä.» Siksi asetuin aluksi majataloon antaakseni Kaptahin valmistaa taloni kuntoon, jotta voisin käydä siihen asumaan, ja menin käymään kauppahuoneissa, joihin olin sijoittanut varani. Kolme vuotta matkustettuani palasin näet köyhänä takaisin Simyraan ja paitsi kaikkea, minkä itse olin ansainnut taidollani, olin menettänyt myös Horemhebin minulle antaman kullan, josta suuri osa oli jäänyt Minean tähden Babylonin pappien haltuun.
Kauppahuoneissa rikkaat laivanvarustajat hämmästyivät suuresti nähdessään minut ja heidän nenänsä venyivät entistä pitemmiksi ja he kynsivät huolestuneesti partojaan, sillä he olivat luulleet jo perineensä minut viivyttyäni niin kauan poissa. Kuitenkin he rehellisesti selvittivät asiani, ja joskin muutamat laivat olivat joutuneet merihätään ja olin menettänyt osuuteni niissä, niin toiset laivat olivat tuottaneet runsaasti voittoa, ja kun kaikki oli laskettu yhteen, kävi ilmi, että palatessani olin rikkaampi kuin lähtiessäni eikä minulla ollut huolta, miten eläisin Simyrassa.
Kuitenkin ystäväni laivanvarustajat kutsuivat minut huoneisiinsa ja tarjosivat minulle viiniä ja hunajaleivoksia ja sanoivat minulle nenät pitkinä: »Sinuhe, lääkärimme, olet kaikin puolin ystävämme, mutta olet egyptiläinen, ja joskin mielellämme käymme kauppaa Egyptin kanssa, emme yhtä mielellämme näe egyptiläisten pesiytyvän nurkkiimme, sillä kansa nurisee ja on suuresti kyllästynyt veroihin, joita sen on maksettava faraolle. Emmekä lainkaan tiedä, mistä tämä kaikki on alkanut, mutta on jo tapahtunut sellaista, että egyptiläisiä on kivitetty kaduilla ja sianraatoja on heitetty heidän temppeleihinsä eivätkä ihmiset halua kaduilla näyttäytyä egyptiläisten seurassa. Sinä, Sinuhe, olet ystävämme ja kunnioitamme suuresti sinua taitavien parannustesi takia, joita yhä muistamme. Siksi kerromme tämän kaiken sinulle, jotta tietäisit pitää varasi ja käyttäytyä sen mukaan.»
Heidän puheensa kummastutti suuresti minua, sillä ennen lähtöäni olivat simyralaiset kilpailleet keskenään egyptiläisten ystävyydestä ja kutsuneet heitä taloihinsa, ja samalla tavoin kuin Thebassa jäljiteltiin Syyrian tapoja, samalla tavoin jäljiteltiin Simyrassa Egyptin tapoja. Kuitenkin Kaptah vahvisti heidän sanansa ja tuli kuohuksissaan majataloon ja sanoi: »Jokin paha henki on varmasti ryöminyt sisään simyralaisten peräaukosta, sillä he käyttäytyvät kuin hullut koirat eivätkä ole enää osaavinaan puhua egyptinkieltä, vaan viskasivat minut ulos oluttuvasta, johon poikkesin, kun kurkkuni oli kuiva kuin pöly kaikkien rasitusten tähden, joihin minut pakotat, herrani. He viskasivat minut ulos, kun huomasivat, että olen egyptiläinen, ja huusivat pahoja sanoja jälkeeni ja lapset paiskelivat minua aasien sontakakkaroilla. Siksi olin viisaampi mennessäni toiseen oluttupaan, sillä totisesti kurkkuni oli kuiva kuin ruumensäkki ja ikävöin Syyrian vahvaa olutta, enkä puhunut siellä mitään, vaikka se olikin minulle vaikeaa, kuten hyvin tiedät, sillä kieleni on kuin vilkas eläin, joka ei halua pysyä paikoillaan. Joka tapauksessa olin viisaampi ja työnsin pillini muiden mukana olutruukkuun sanomatta mitään ja kuuntelin heidän puheitaan. He puhuivat, että Simyra on muinoin ollut vapaa kaupunki eikä ole maksanut veroa kenellekään eivätkä he halua enää, että heidän lapsensa syntyvät faraon orjina. Myös muut Syyrian kaupungit ovat olleet vapaita ja siksi pitäisi kaikilta egyptiläisiltä lyödä kallo halki ja karkottaa heidät Syyrian kaupungeista ja se on jokaisen tehtävä, joka rakastaa vapautta ja on kyllästynyt elämään faraon orjana. Tällaisia typeryyksiä he puhuivat, vaikka jokainen tietää, että Egypti suojelee Syyriaa vain Syyrian oman edun tähden hyötymättä siitä paljonkaan, vaan epäitsekkäästi suojellen syyrialaisia toisiltaan, sillä yksin jätettyinä Syyrian kaupungit ovat keskenään kuin villikissat säkissä ja riitelevät ja käyvät sotaa toisiaan vastaan ja raatelevat toisensa, niin että karjanhoito ja maanviljelys ja kaupankäynti häiriintyvät suuresti. Tämän tietää jokainen egyptiläinen, joka lapsena on koulussa kuullut näin opetettavan, vaikka en olekaan käynyt kouluja, vaan ainoastaan istunut koulun portilla odotellen erään aikaisemman isäntäni häijyä pojanpenikkaa, joka lakkaamatta potki minua sääriin ja pisteli minua arkoihin paikkoihin kirjoituspuikollaan. Tästä en kuitenkaan aikonut kertoa, vaan toistan vain, mitä oluttuvassa kuulin. Siellä näet nämä syyrialaiset kerskuivat voimillaan ja puhuivat liitosta kaikkien Syyrian kaupunkien kesken, kunnes minua alkoi egyptiläisenä niin suuresti kuvottaa tämä puhe, että lähdin tieheni, kun isäntä käänsi selkänsä, ja jätin oluen maksamatta ja taitoin olutpillini.»
Minun ei tarvinnut paljon liikkua kaupungissa, ennen kuin näin, että kaikki oli totta, mitä Kaptah kertoi. Tosin ei minua häiritty, koska olin oppinut käyttämään syyrialaisia vaatteita, mutta ihmiset, jotka aikaisemmin olivat tunteneet minut, käänsivät päänsä pois tullessani heitä vastaan ja egyptiläiset liikkuivat kaupungissa vartijain saattamina. Siitä huolimatta heitä pilkattiin ja mätiä hedelmiä ja kuolleita kaloja viskeltiin heidän päälleen. En kuitenkaan pitänyt tätä kaikkea järin vaarallisena, sillä simyralaiset olivat varmaan suuttuneet uusista veroista ja tällainen kuohunta laskeutui tavallisesti hyvin nopeasti, sillä Syyria hyötyi Egyptistä yhtä paljon kuin Egypti Syyriasta enkä uskonut rantakaupunkien tulevan kauankaan toimeen ilman Egyptin viljaa.
Siksi annoin järjestää taloni kuntoon ja otin siellä vastaan sairaita ja paransin heitä kuten ennenkin ja potilaat tulivat luokseni kuten ennenkin saatuaan tietää minun palanneen, sillä vaiva, sairaus ja kipu ei kysy kansallisuutta, vaan ainoastaan parantajan taitoa. Kuitenkin potilaat usein kinastelivat kanssani ja sanoivat: »Sinä, joka olet egyptiläinen, sano, eikö ole väärin, että Egypti kantaa meiltä veroa ja hyötyy meistä ja lihoo köyhyydestämme kuin iilimato, joka imee verta. Myös on egyptiläinen varuskunta kaupungissamme häväistys meitä kohtaan, sillä osaamme kyllä itse pitää järjestyksen yllä kaupungissamme ja puolustautua vihamiehiämme vastaan, jos meille vain siihen annetaan tilaisuus. Väärin on myös, ettemme saa rakentaa uudelleen muurejamme ja korjata tornejamme, jos itse niin haluamme ja suostumme tämän kustantamaan. Omat hallitusmiehemme pystyvät myös hyvin ja oikein hallitsemaan meitä egyptiläisten tarvitsematta sekaantua ruhtinaamme kruunaukseen ja oikeudenkäyttöömme. Kautta Baalin, ilman egyptiläisiä menestyisimme ja kukoistaisimme, mutta egyptiläiset ovat kuin heinäsirkat niskassamme ja faraonne tyrkyttää meille väkisin uutta jumalaa, niin että menetämme omien jumaliemme suosion.»