Olin matkustanut niin paljon ja nähnyt niin monia maita, että hän tunsi tarvetta kerskailla kuninkuudellaan ja puhui minulle paljon sellaista, mitä kenties jälkeenpäin katui kertoneensa. Niinpä sain kuulla, että juuri hänen lähettämänsä yllyttäjät olivat käyneet kimppuuni Simyrassa viskatakseen minut sataman veteen egyptiläisenä ja hän siten oli saanut kuulla minun palanneen Simyraan. Hän pahoitteli suuresti tapahtunutta, mutta sanoi: »Vielä monelta egyptiläiseltä on lyötävä kallo halki ja monta Egyptin sotilasta on paiskattava satamaan, ennen kuin Simyra ja Byblos ja Sidon ja Ghaza vihdoin älyävät, ettei egyptiläinen ole loukkaamaton ja että myös egyptiläisen veri vuotaa ja henki pakenee hänestä, kun hänen nahkaansa pistää reiän veitsellä. Syyrian kauppiaat ovat näet ärsyttävän varovaisia ja heidän ruhtinaansa pelkureita ja kansat hitaita kuin härät. Siksi nokkelampien on käytävä etunenässä ja näytettävä heille esimerkein, mikä kuuluu heidän etuunsa.»
Kysyin häneltä: »Miksi näin pitää tapahtua ja miksi niin suuresti vihaat egyptiläisiä, Aziru?» Hän siveli kähärää partaansa katsellen viekkaasti hymyillen minuun ja sanoi: »Kuka väittää, että vihaan egyptiläisiä, Sinuhe? Enhän vihaa sinuakaan, vaikka olet egyptiläinen. Myös minä olen lapsena kasvanut faraon kultaisessa talossa, kuten isäni ennen minua ja kuten kaikki Syyrian ruhtinaat. Siksi tunnen Egyptin tavat ja osaan lukea ja kirjoittaa, vaikka opettajani tukistivat minua pojankiharastani ja löivät minua ruokokepillä sormille useammin kuin muita oppilaitaan, koska olin syyrialainen. Mutta tämän takia en suinkaan vihaa egyptiläisiä, sillä kun älyni ja ymmärrykseni kasvoi, opin Egyptissä paljon viisautta, jonka aikanaan voin kääntää Egyptiä vastaan. Opin siellä, että sivistyneiden ihmisten kesken kaikki kansat ovat viime kädessä samanlaisia eikä ole eroa kansojen välillä, vaan lapsi syntyy alastomana maailmaan, olipa hän syyrialainen tai egyptiläinen. Eikä toinen kansa ole sen urhoollisempi tai pelkurimaisempi, julmempi tai säälivämpi, oikeudenmukaisempi tai väärempi kuin toinenkaan, vaan kaikissa kansoissa on sankareita ja pelkureita, oikeita ja vääriä, niin myös Syyriassa ja Egyptissä. Siksi käskijä ja hallitsija itse ei vihaa ketään eikä näe eroa kansojen välillä, mutta viha on valtava voima käskijän kädessä, väkevämpi kuin aseet, sillä ilman vihaa ei käsivarsissa ole kylliksi voimaa kohottamaan aseita. Minä olen syntynyt käskijäksi, sillä minun suonissani virtaa Amorin kuninkaiden veri ja hyksoina kansani muinoin hallitsi kaikkia kansoja merestä mereen. Sen tähden teen kaiken voitavani pannakseni vihan Syyrian ja Egyptin välille ja puhaltaakseni hiileen, joka kovin hitaasti alkaa hehkua,, mutta kerran sytyttyään leimahtaa roihuksi ja polttaa pois Egyptin vallan Syyriasta. Siksi kaikkien kaupunkien ja heimojen koko Syyriassa on opittava tietämään, että egyptiläinen on kurjempi, pelkurimaisempi, julmempi, väärämielisempi, ahneempi ja kiittämättömämpi kuin syyrialainen. Heidän on opittava sylkemään kuullessaan egyptiläistä mainittavan ja nähtävä egyptiläiset väärämielisinä sortajina, verenimijöinä, pieksijöinä ja lastenraiskaajina, kunnes heidän vihansa on kyllin suuri siirtämään vuoria.»
»Mutta sehän ei ole totta, kuten itse sanoit», huomautin.
Hän levitti kätensä kämmenet ylöspäin ja kysyi hymyillen: »Mikä on totuus, Sinuhe? Imetty ään kylliksi veriinsä totuuden, jonka heille tarjoan, he tulevat vannomaan kaikkien jumalien nimeen sen todeksi eivätkä usko, jos joku väittää sitä valheeksi, vaan nuijivat hänet hengiltä herjaajana. Heidän on uskottava olevansa väkevämmät, urheammat ja oikeamielisemmät kuin mikään muu kansa maailmassa ja uskottava rakastavansa vapautta enemmän kuin kuolemaa ja nälkää ja rasituksia, niin että he vapaudestaan ovat valmiit maksamaan minkä hinnan hyvänsä. Tämän minä heille opetan ja monen olen jo saanut uskomaan totuuteni ja jokainen, joka uskoo, käännyttää muita, kunnes maa kytee koko Syyriassa. Eräs totuus on myös, että tulella ja verellä tuli kerran Egypti Syyriaan, ja siksi se myös kerran tulella ja verellä karkotetaan Syyriasta.»
»Mikä on vapaus, josta puhut heille?» kysyin peläten hänen puheitaan Egyptin tähden ja kaikkien siirtokuntain tähden, sillä he olivat minun kansaani.
Hän käänsi jälleen kämmenensä ylöspäin ja hymyili suopeasti: »Vapaus on monikäsitteinen sana ja yksi tarkoittaa sillä yhtä ja toinen toista, mutta tällä asialla ei ole väliä, ennen kuin tämä vapaus on saavutettu. Vapauden saavuttamiseen tarvitaan monia, mutta kun vapaus on saavutettu, on varminta olla tasaamatta sitä kovin monen kanssa, vaan pitää se itse. Siksi luulen, että Amorin maata tullaan kerran sanomaan Syyrian vapauden kehdoksi. Myös voin sanoa sinulle, että kansa, joka uskoo kaiken, mitä sille sanotaan, on kuin härkälauma, joka ajetaan piikeillä portista, tai lammaskatras, joka seuraa pässiä ajattelematta, mihin pässi sitä kuljettaa. Kenties minä olen sekä piikki että pässi.»
»Epäilen sinua tosiaan suureksi pässinpääksi», sanoin, »koska puhut tuollaista, sillä nuo ovat vaarallisia puheita ja kuultuaan niistä farao voi lähettää sotavaununsa ja keihäänsä sinua vastaan ja hajoittaa muurisi ja ripustaa sinut ja poikasi sotalaivan keulaan pää alaspäin palatessaan Thebaan.»
Mutta Aziru vain hymyili ja sanoi: »En luule, että minulla on vaaraa faraosta, sillä olen ottanut vastaan hänen kädestään elämän merkin ja pystyttänyt temppelin hänen jumalalleen. Siksi hän uskoo minua paremmin kuin ketä hyvänsä muuta Syyriassa ja paremmin kuin omia lähettiläitään ja varuskuntiensa komentajia, jotka palvelevat Ammonia. Näytänpä sinulle jotakin, mikä varmaan huvittaa sinua suuresti.»
Hän vei minut muurin luokse ja näytti kuivuneen ruumiin, joka riippui alastomana muurilta pää alaspäin, ja kärpäsiä kihisi ruumiin ympärillä. »Jos katselet tarkasti», hän sanoi, »näkisit, että tuo mies on ympärileikattu, ja totta onkin, että hän on egyptiläinen. Onpa hän kerrassaan faraon veronkantaja, joka rohkeni tulla talooni utelemaan, miksi veroni ovat viipyneet jo pari vuotta. Sotilaillani oli suurta huvia hänestä, ennen kuin he ripustivat hänet muurille hänen julkeutensa tähden. Tällä olen saanut aikaan, että egyptiläiset eivät mielellään kulje Amorin maan halki edes suurissa joukoissa, vaan kauppiaat maksavat veronsa mieluummin minulle kuin heille. Mitä se merkitsee, sen tiedät, kun sanon, että Megiddo on vallassani ja tottelee minua eikä enää egyptiläistä varuskuntaa, joka piileskelee linnoituksessaan uskaltautumatta kaupungin kaduille.»
»Tuon miesparan veri tulee päällesi», sanoin kauhistuneena. »Saat vielä peloittavan rangaistuksen, kun tekosi tulee ilmi, sillä kaiken muun kanssa voi leikkiä Egyptissä, mutta ei faraon veronkantajain kanssa.»
»Olen ripustanut totuuden muurille nähtäväksi», sanoi Aziru tyytyväisenä. »Myös on tästä asiasta pantu toimeen lukuisia tutkimuksia ja ilomielin olen tuhrinut täyteen sekä paperia että savitauluja selittääkseni tämän asian, ja myös olen saanut vastaanottaa tästä asiasta lukuisia savitauluja, jotka säilytän huolellisesti numeroituina voidakseni niihin vedoten kirjoittaa täyteen uusia savitauluja, kunnes voin savitauluista rakentaa kokonaisen muurin suojakseni. Amorin Baalin kautta, olen tehnyt tämän asian jo niin mutkikkaaksi, että maaherra Megiddossa kiroaa syntymäpäivänsä, kun kiusaan häntä lakkaamatta uusilla savitauluilla vaatiessani itselleni oikeutta, jota tuo veronkantaja loukkasi. Myös olen lukuisten todistajien avulla todistanut hänet murhaajaksi, varkaaksi ja faraon varojen kavaltajaksi. Olen todistanut hänen hätyytelleen naisia kaikissa kylissä ja kertonut hänen häväisseen Syyrian jumalia, jopa viskanneen vetensä Atonin alttarille kaupungissani, mikä tekee asiani vuorenvahvaksi faraon edessä. Katsohan, Sinuhe, laki ja oikeus, joka kirjoitetaan savitauluihin, on hidas ja mutkikas ja mutkistuu sitä enemmän, mitä useampia savitauluja pinotaan tuomarien eteen, kunnes paholainenkaan ei pysty ottamaan selvää totuudesta. Tässä asiassa olen egyptiläisiä väkevämpi ja pian olen heitä väkevämpi myös monessa muussa asiassa.»