— Voi, kuinka täällä on hiljaista! huudahti Joan viimein ja avasi radion. — Minä en voi sietää hiljaisuutta. Jerry, vieläkö sinä rakastat minua?
Mies vaikeni. Joan istahti hänen syliinsä ja jatkoi:
— Nyt kun meillä on henkivakuutus, meidän täytyy hankkia auto.
— Jotta sukulaisesi pääsisivät nauttimaan vakuutuksestani, vastasi Jerry katkerasti. — Ei, Joan. Tämä peli menee liian pitkälle.
— Mikä peli?
— Tämä pakkopeli.
— Mitä sinä tarkoitat, Jerry? Ei meidän kodissamme tunneta mitään pakkoa. Kaikki tapahtuu vapaaehtoisesti, ja sen vuoksi me rakastammekin vapautta. Mutta auton me tarvitsemme. On turvallisempaa liikkua kadullakin, kun saa istua autossa. Sano, rakkaani, ostammeko sen jo huomenna?
— Millä rahoilla?
— No mutta, Jerry kulta! Etkö sinä vieläkään ole oppinut mitään? Et sinä tarvitse rahaa, koska voit ostaa velaksi.
— Kuka sitä ajaisi?
— Sinä tietysti.
— Minä en saa ajolupaa. Näköni on liian heikko.
— Ei se merkitse mitään. Kyllä Charles järjestää sen asian.
Katsos, Charles tuntee kaikki poliisit. Charles on niin vaikutusvaltainen. Hänen kuvansakin oli kerran sanomalehdessä.
— Paljonko hänen kiinniottamisestaan luvattiin? Jerry kysyi pirullisesti ja työnsi herttaisen hupakon sylistään.
Mutta Joan ei kuullut Jerryn kysymystä, sillä hän kuunteli samaan aikaan radion lähetystä. Joan lisäsi radion ääntä, istahti takaisin miehensä syliin ja huudahti innoissaan tämän korvaan:
— Jerry! Ole vähän aikaa hiljaa. Tahdon kuulla tämän lähetyksen. Se tulee Chicagosta. Ne on nyt päättyneet! Voi, kuinka jännittävää! Ne on päättyneet!
— Mitkä?
— Mitä sinä sanoit?
— Mitkä ovat päättyneet?
— Kauneuskilpailut. Etkö sinä tiedä, että koko maailma on puhunut niistä jo monta päivää? Ihanaa, ihaa-naa…
Jerry epäili jälleen omaa järkipoloistaan, joka joutui yhä uusiin kokeisiin ja koettelemuksiin. Joan oli niin jännittynyt, ettei Jerry tuntenut enää hänen painoaankaan. Vaimon käsi puristi vaistomaisesti miehen kättä. Luettuaan ensin mahtavan nipun ilmoituksia, kuuluttaja siirtyi päivän tärkeimpään tekstiin. Joan puristi yhä lujemmin Jerryn kättä ja huohotti kiihtyneenä:
— Nyt, nyt se alkaa… Kuule, kuuletko? Jerry kuunteli.
— WBSM:n studiot Chicago ja Mihvaukee. Hyvät radion- ja televisionkuuntelijat. Tämä lähetys radioidaan kaikkien asemien kautta. Niin kuin jokainen valistunut ja aikaansa seuraava kansalainen tietää, Chicagossa pidettiin tänään maailman suurimmat kauneuskilpailut. Mutta koska suuren mantereemme kaikki asukkaat ovat jo aikoja sitten tunnustaneet, että naisemme ovat poikkeuksetta kaunottaria, niin kilpailu järjestettiin tällä kertaa miehiä koskevaksi. Ja saman tien kansainväliseksi. Oli valittava Mr. Universum. Osanottajia saapui kaikkialta, paitsi Etelä-Afrikan sisäosassa olevasta busmannien tasavallasta. Busmannit nimittäin pitävät itseään maailman kauneimpana kansana, jonka oli aivan tarpeetonta ryhtyä kilpasille. Mutta siirtykäämme itse kilpailuun!
Yksikään kilpailija ei saapunut tähän jaloon katselmukseen vapaaehtoisesti, sillä mehän tunnemme miesten suuren vaatimattomuuden. Kilpailijat oli sen vuoksi tuotava areenalle pakkokeinoin, ja heidät vapautettiin käsi- ja jalkaraudoista vasta arvovaltaisen juryn edessä. Arvostelulautakunta teki ankaraa työtä yli neljä tuntia. Tutkittiin miesten fyysistä ja psyykistä kuntoa. Todettiin, ettei joukossa ollut ainoatakaan lattajalkaa eikä vaarallisesti mielenvikaista. Jokainen osasi kävellä, kirjoittaa ja lukea. Arvostelulautakunta julisti yksimielisesti maailman kauneim-maksi mieheksi, Mr. Universumiksi, tuntemattoman oluttehtai-lijan ainoan pojan, Mr. Anastasius Antonio Giovanni Stabutopo-loksen Tanskasta. Herra Stabutopolos, joka on äskettäin täyttänyt yhdeksäntoista vuotta, on syntynyt tanskalais-kreikkalaisista vanhemmista Kööpenhaminassa, jossa hänen isänsä on harjoittanut pari vuosikymmentä maailmankuulun vientioluen valmistusta. Anastasius Stabutopoloksen voitto oli ylivoimainen, sillä arvostelulautakunta oli päättänyt antaa ensimmäisen palkinnon Tanskaan, tunnustukseksi poliittisesta kaukonäköisyydestä, hyvin valmistetusta mei j erivoista, huokeahintaisesta juustosta, mainiosta export-oluesta ja suurenmoisesta kyvystä muuttaa amerikkalaiset nuoret miehet leikkauksen ja ihmeruiskeiden avulla nuoriksi naisiksi. Arvoisia kuuntelijoita varmasti kiinnostaa kuulla, minkälainen mies on Mr. Universum. Tämän vuoksi olemme kutsuneet studioomme kilpailulautakunnan puheenjohtajan, miss Evelyn Sandersin, joka on maailmankuulun naistenlehden 'Vain Naiset' päätoimittaja ja kansallisen kauneuden-hoitolautakunnan sihteeri. — Miss Sanders, luovutan teille nyt puheenvuoron.
— Kiitoksia, Mr. Kreuger! Niin, hyvät kuulijat! Minulla oli ihanan miellyttävä tilaisuus tutustua Mr. Universumiin varsinaisten kilpailujen jälkeen kansainvälisillä liikemies-päivällisillä hotelli Nicolletissa. Sain istua kaksi tuntia tuon" maailman kauneimman miehen vieressä, ja mieleni teki suudella hänen ihanan meheviä huuliaan, joita reunusti sanoinkuvaamattoman kaunis parransänki. Mr. Universum painaa alastomana 318 paunaa, ja hänen silmäripsensä kaartuvat ihanasti säteilevien silmien yllä. Hänen katseensa on kuin pohjoinen revontuli, se suorastaan vihlaisee naisen sydäntä. Hänen kasvonsa ovat kuin taikapeili ja tukkansa luonnollisen kihara kuin Merino-lampaalla. Vartalo on myös suhteellisen ihana: ympärysmitta 68 tuumaa. Kun kysyin tältä jumalalliselta olennolta, että mikä on hänen miehekkään kauneutensa salaisuus, hän vastasi hurmaavasti:
— Se on kai siinä, etten ole antanut Tanskan kirurgien muuttaa sukupuoltani.
Tästä vastauksesta totesin heti, että hän on myös harvinaisen älykäs. Vain harvoin näkee kauneuden ja älyn kulkevan näin sovinnollisesti käsi kädessä. Kun tiedustelin Mr. Universumin ruokajärjestelmää, hän vastasi vaatimattomasti, kuten ainakin suurmiehet:
— Minä syön paljon perunoita ja juustoa ja juon isän valmistamaa olutta.
Kaikkivaltiaan ruusutarhassa on vain yksi Mr. Universum. Hän on nyt saanut yli viisituhatta avioliittotarjousta, kuusituhatta dollaria maksavan auton, useita satoja kultaisia oluttuoppeja ja.
— Riittää, riittää! huudahti Jerry, työnsi Joanin sylistään ja harppasi sulkemaan radiota. — En voi kestää enempää.
Joan oli hämillään.
— Jerry rakas, mikä sinua vaivaa? Olet aivan kalpea.
— Olen kyllästynyt… Kurkkuani myöten kyllästynyt…
— Minuunko?
— Ei, vaan elämääni…
Jerry seisoi keskellä lattiaa ja hieroi ohimoltaan.
— Voi kauheata, hätääntyi Joan. — Et suinkaan sinä vain ole sairas? Sehän olisi hirveätä, kun vakuutuskaan ei ole vielä voimassa. Jerry, Jerry kulta! Tule, minä vien sinut lepäämään! Sinä et saa kuolla vielä. Odota ainakin pari päivää… Sano, rakastatko sinä minua.
Jerry laahusti vaimonsa tukemana makuuhuoneeseen ja vastasi väsyneesti:
— Älä kysy sitä niin usein, se saa aikaan inflaation…
KYMMENES LUKU
Kuinkas toinen yö meni? kysyi Mr. Rivers, kun Jerry saapui seuraavana aamuna virantoimitukseen unisena ja kai-, peana.
— Kiitos, Isaac! En voi ainakaan valittaa, että se olisi ollut yksitoikkoinen. Ohjelmaa riitti koko yön. Vaimoni nukahti vasta tunti sitten.
Isaac ei voinut käsittää, että muutaman päivän avioliiton onnea nauttinut mies saattoi jo olla kyynikko. Hän oli vilpittömästi siinä uskossa, että hänen virkaveljensä kalpeus oli vain uuvuttavan onnen elävä mainos.