— Oletteko tilannut ajan ennakolta? tiedusteli hoitaja ja puhalsi savupilven Jerryn silmiin.
— En ole ehtinyt… Onnettomuus tapahtui vasta äsken. Nyt vasta sievä eteisvartija huomasi rullatuolissa istuvan potilaan ja vastasi päätään ravistaen:
— Tohtori Wess ei voi auttaa. Hän leikkaa vain nielurisoja. Ettekö lukenut ovelta, että hän on spesialisti?
Ovi vetäytyi hitaasti kiinni, jotta Jerrylle olisi tullut parempi tilaisuus silmäillä mainosta: 'Ainoastaan nielurisaleikkauksia. Veretön ja kivuton operaatio. Kahldeksan diplomia'.
Jerry pyyhkäisi otsaltaan kylmää hikeä työntäessään rullatuolia kolmannelle ovelle, jossa oli vain 'Tohtori James W.D. Goeden, maailman tunnetuin spesialisti. Aika tilattava ehdottomasti ennakolta'. Jerry katsahti vaimoonsa ja kysyi:
— Joan, yritämmekö tänne?
— Tee niin kuin haluat, Joan vastasi väsyneesti.
Oven avaajan hiusten väri oli nyt pasuunan punainen ja hänen suunsa niin pieni, että mansikkakin olisi pitänyt halkaista.
— Voinko auttaa teitä? hän kysyi kohteliaasti.
— Ette minua, vaan vaimoani.
Hoitaja silmäili Joania, astui hänen viereensä ja ryhtyi tarkastamaan rullatuolissa viruvan potilaan korvarenkaita.
— No, mutta teillähän on jo reiät korvalehdissä.
— Niin on, mutta mitä se teitä liikuttaa, äänsi Joan kärtyi-sesti. — Olen loukannut selkäni ja tarvitsen apua.
— Valitan, mutta tohtori Goeden on spesialisti. Hän lävistää vain naisten korvalehtiin pikku reiät, jotta niihin voidaan ripustaa koruja. Sitä paitsi, oletteko te edes sopinut ajasta ennakolta?
Joan sulki silmänsä ja huokaisi, mutta Jerry huudahti kiivaasti :
— Neiti! Te olette ehdottomasti maailman kaunein nainen, mutta voitteko sanoa, onko tässä talossa yhtään sellaista spesialistia, joka voi auttaa vaimoani.
— Totta kai, hyvä herra! Kuudennessa kerroksessa. Olkaa hyvä ja käyttäkää hissiä.
Jerry kuljetti vaimonsa kuudenteen kerrokseen ja ryhtyi jälleen tutkimaan nimikilpien psykologiaa.
'Tohtori Henrico Yancey, spesialisti. Sääriluun murtumat'.
'Tohtori Walt Burnet, spesialisti. Leuka- ja nenäluun murtumat. Erikoishoitoa nyrkkeilijöille'.
'Tohtori Leo Capehart, spesialisti. Viiltohaavat'.
'Tohtori J.G.L.P. Bricker, spesialisti. Selkärankaviat…'
— Viimeinkin! Viimeinkin! huudahti Jerry ja siirsi rullatuolin oven eteen.
Joan hymyili surullisesti, mutta kun ovi avautui, hän ryhtyi heti voihkimaan.
— Ennen kuin päästän teidät sisälle, teidän on maksettava kolmesataa dollaria, sanoi hoitaja, joka muistutti erehdyttävän paljon Joania.
— Minulla ei ole kuin kymmenen, vastasi Jerry.
— Siinä tapauksessa emme voi auttaa. Tohtori on spesialisti, ja hänen alin taksansa on kolmesataa dollaria.
— Minä koetan hankkia maksun myöhemmin, vastasi Jerry miltei rukoillen.
— Tohtori ei paranna ketään vähittäismaksulla. Parasta, että etsitte jonkun halvemman lääkärin. New Yorkin Harlemissa on joitakin Euroopasta paenneita emigrantteja, jotka hoitavat potilaita puoli-ilmaiseksi.
— Ei, neiti… Emme voi lähteä sinne asti. Ettekö todellakaan voisi puhua tohtorille, että hän…
— Että hän sanoo teille saman, mitä minä olen sanonut, keskeytti nainen ja jatkoi kopeasti: — Ehdotan, että viette vaimonne jonnekin sairaalaan.
— Onko tässä lähellä jokin yleinen sairaala — tarkoitan sellainen, jossa saa ilmaista hoitoa?
— Ilmaista? Mitä te oikein puhutte?
— Niin… Tarkoitan kunnan tai valtion tai kaupungin sairaalaa?
Sairaanhoitaja mittaili katseellaan onnetonta aviomiestä ja vastasi:
— Herra, minä huomaan, että te olette muukalainen.
— Olen Jerry Finn…
— Se ei muuta asiaa. Minä tunnen teikäläiset. On viisainta, että viette vaimonne Englantiin tai Ruotsiin tai johonkin muuhun maahan. Niissä saatte varmasti kunnallista hoitoa…
Ovi sulkeutui, ja Jerryn täytyi ottaa tukea rullatuolista pysyäkseen pystyssä. Sanaakaan sanomatta hän työnsi kulkuneuvon hissiin ja painoi nappia. Kun he alkoivat laskeutua, Joan avasi silmänsä ja kysyi raukeasti;
— Jerry, mistä sinä olet saanet sen kymmenen dollaria? Meillähän oli sopimus, että sinä annat kaikki rahat minulle. Sinä et ole rehellinen.
Jerry vaikeni kuin sukka. Hän oli tosiaan pimittänyt kymmenen dollarin setelin omiin tarkoituksiinsa. Hän tunsi olevansa rikollinen, jonka elämä kulki asteittain sähkötuolia kohden. Hän oli menettänyt kaiken — paitsi kokemuksia.
Hissi laskeutui ensimmäisen kerroksen tasanteelle, ja Jerry lähti työntämään rullatuolia kadulle.
— Minne sinä viet minut? kysyi Joan levottomasti.
— En tiedä. Ehkä Englantiin tai Ruotsiin…
— Ei, Jerry! Minä en halua pois Amerikasta!
Muuan ystävällinen herrasmies tarjoutui avaamaan ulko-ovea ja kysyi murteellisella amerikankielellä:
— Voinko auttaa herrasväkeä?
— Kyllä, vastasi Jerry. — Voitteko neuvoa, missä on Jähin sairaala?
— Pari kadunväliä pohjoiseen päin.
— Okay, herra!
Rullatuoli lähti liikkeelle. Ihmiset väistyivät syrjään ja tekivät nopeasti johtopäätöksen: sivistyneeltä vaikuttava miespalvelija kuljetti rikasta valtiatarta ostoksilla. Oli mahdollista, että palvelija kuului ylhäiseen säätyyn. Hän saattoi hyvinkin olla Venäjän tsaarin pikkuserkku tai Romanian entisen kuningashuoneen jäsen.
Jerry hiljensi vauhtia ja pysähdytti rullatuolin Pyhän Marian sairaalan portille. Iäkäs nunna avasi tirkistelyluukun ja tiedusteli käheällä äänellä:
— Mitä haluatte?
— On tapahtunut onnettomuus, vastasi Jerry hengästyneenä, — Vaimoni on taittanut selkänsä ja saanut aivotärähdyksen.
Nunna teki näppärästi ristinmerkin ja alkoi tiedustella:
— Mihin seurakuntaan kuulutte?
— Jehovan todistajiin, Jerry vastasi aivan tahdottomasti.
— Emme voi ottaa vastaan. Sairaalassamme hoidetaan vain oikeauskoisia. Ettekö tiedä, että tämä on katolisten sairaala?
— Onko tässä lähistöllä muita sairaaloita?
— Voi olla, mutta me emme saa tietää niistä mitään.
Nunna sulki luukun, ja äskettäin vihityt jäivät suljetun portin eteen miettimään elämän joustavaa katoavaisuutta ja paavin valtakunnan mahtavuutta. Joan herkesi itkuun. Kaikki tuntui nyt turhalta ja toivottomalta. Ketä varten hän oli kaunistanut itsensä, maalannut huulensa ja silmäripsensä ja ajattanut ihokarvat sääristään?
— Ketä varten? Ketä varten? hän huudahti toivottomasti ja pyyhki kyyneleistä kasvojaan.
Jerry ei käsittänyt kysymyksen tarkoitusta, joten hänen vastauksensa meni hiukan sivulle:
— Paavia varten…
Mutta juuri silloin, kun heidän toivottomuutensa oli suurin, ilmestyi apu. Muuan keskiikäinen, spiritistiltä vaikuttava herra pysähtyi heidän kohdalleen ja tiedusteli myötätuntoisesti:
— Oletteko menossa sairaalaan? Vai tulossa?
— Kumpaakin, vastasi Jerry kyllästyneenä. — Olen pari tuntia etsinyt vaimolleni apua, mutta turhaan.
Vieras ryhtyi tarkastelemaan Joania ja kysyi:
— Halvauskohtaus vai…?
— Ei aivan, vastasi Jerry. — Hän loukkasi selkänsä.
— Siis selkävika. Siihen tarvitaan spesialisti.
— Niin tarvitaan. Erikoislääkäri — ja erikoislääkärille erikois-lompakko.
Vieras hiveli leukaansa ja näytti muistelevan jotakin. Äkkiä hän tokaisi:
— Ehkä voin neuvoa teidät oikean miehen hoitoon.
Joanin ja Jerryn kasvot alkoivat vähitellen kirkastua. Tuntematon samarialainen jatkoi verkkaisesti:
— Selkävika, selkävika… Aivan niin. Nyt minä muistin. Vain kuusi kadunväliä vasemmalle. En muista talon numeroa, mutta se on vastapäätä Steeven apteekkia. Siellä asuu maailmankuulu kiropraktikko, joka on saanut äskettäin Euroopasta virkatoverin…