Mannerheim piti vuonna 1937 esitelmän, jossa hän kuvasi tiikerin metsästystä.
Tiikereitä metsästetään elefanttien selästä.
Intiassa on erityisiä tiikerien jäljittäjiä, jotka löytävät viidakon korkeasta heinikosta tiikerin olinpaikan. Heinä on usein niin korkeaa, että se ulottuu elefantin yli.
Kun tiikeri on saarrettu, elefantit polkevat heinän matalaksi. Näin tiikeri voidaan mahdollisimman hyvin havaita.
Elefantit olivat polkeneet heinän matalaksi. Emme kuitenkaan havainneet tiikeriä. Aika kului.
Pimeys oli jo lähellä, kun metsästyksen johtaja pyysi minua ratsastamaan elefantilla eteenpäin. Tiikeri oli lähellä.Elefantti pysähtyi eikä suostunut menemään lähemmäksi tiikeriä. En nähnyt kunnolla tiikeriä, mutta ammuin kohtaan, jossa tiikerin piti olla. Mitään ei tapahtunut.
Yllättäen näin jotain valkoista aivan lähellä.
Olivatko ne tiikerin hampaat? Ammuin nopeasti niitä kohti. Sitten vieressä näkyi valkoisia raitoja. Ammuin taas kaksi laukausta. Nyt näin, että jotain lysähti kasaan. Odotimme hetken aikaa. Heitimme kiviä ruohikkoon, missä tiikerin piti olla. Mitään ei tapahtunut. Uskaltauduimme katsomaan ja löysimme kuolleen ison tiikerin.
Olin ampunut tiikeriä niskaan. Kaikki olivat ihastuksissaan siitä, että olimme lopulta onnistuneet. Aikaa ei olisi enää ollut jatkaa metsästystä, koska muutaman minuutin kuluttua tuli pimeää ja yö laskeutui viidakkoon.
Mannerheim puolustusneuvoston puheenjohtajaksi — syttyykö sota vai ei?
Venäjä oli muuttunut Neuvostoliitoksi. Siellä oli vallassa kommunistinen puolue. Suomalaiset olivat edelleen jakautuneet kahteen leiriin: oli punaisia eli työväestö ja valkoisia eli porvaristo.
Suomessa kommunistit järjestivät lakkoja. Kommunistit olivat kiihkeitä punaisia. Kommunisteja vastustava lapuanliike syntyi Pohjanmaalla. Lapuanliike oli valkoinen, kiihkeä isänmaallinen liike. Siihen kuului porvaristoa, talonpoikia, virkamiehiä ja monenlaista väkeä eri puolilta Suomea.
Lapualaisten mielestä kommunistit ja muut vasemmistolaiset halusivat liittää Suomen Neuvostoliittoon. Siksi lapualaiset pahoinpitelivät kommunisteja ja muita punaisia.
Mannerheimilla oli kaiken aikaa ollut kannattajia, jotka pyrkivät nostamaan hänet joko maan tai armeijan johtoon. Mannerheim kannatti kommunisteja vastustavan lapuanliikkeen päämääriä. Kuitenkin hän kieltäytyi ryhtymästä liikkeen johtoon.
Suomessa toimi puolustusneuvosto, jonka tarkoituksena oli pitää huolta siitä, että maan puolustaminen olisi kunnossa, jos sota mahdollisesti syttyy.
Talvella vuonna 1931 P. E. Svinhufvud valittiin Tasavallan presidentiksi. Nyt hän pyysi Mannerheimia puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. Samalla presidentti Svinhufvud pyysi Mannerheimia ryhtymään ylipäälliköksi, jos Suomi joutuu sotaan.
— Pystyn hallitsemaan maata, mutta en pysty johtamaan sotaa, Svinhufvud totesi Mannerheimille.
Mannerheim suostui ehdotukseen. Hän alkoi toimia puolustusneuvoston puheenjohtaja ja oli valmis ylipäälliköksi, jos sota syttyy.
Muistelmissaan Mannerheim kirjoittaa ryhtymisestään puolustusneuvoston puheenjohtajaksi:
— Jouduin suurten ja vaikeiden tehtävien eteen, kun otin vastaan puheenjohtajuuden.
Ensi sijassa oli koetettava saada eduskunta ymmärtämään, miten tärkeää oli korjata armeijan varustautumisen puutteet.
Lisäksi Karjalankannaksen linnoittaminen oli erinomaisen tärkeä ja kiireellinen tehtävä.
Vuonna 1933 Mannerheim ylennettiin sotamarsalkaksi.
Mannerheim ryhtyi tarmokkaasti työhön puolustusneuvostossa.
Suomen sotateollisuutta kehitettiin. Suomalaisten maanpuolustustahtoa kohotettiin. Muiden Pohjoismaiden kanssa yritettiin aikaan saada liittoa sodan varalta.
Pohjoismaiden liittoa ei kuitenkaan saatu aikaiseksi. Suomen puolustusta ei myöskään saatu kuntoon Mannerheimin toivomalla tavalla.
Valtio käytti 1930-luvulla Mannerheimia edustajanaan ulkomailla. Tähän Mannerheimilla oli hyvät valmiudet, sillä hänellä oli hyvä kielitaito. Lisäksi hän tunsi henkilökohtaisesti monia ulkomaiden johtohenkilöitä.
Koko 1930-luvun Mannerheim oli yksi niistä, jotka pelkäsivät suursodan syttymistä. Puolustusneuvoston puheenjohtajana hän vaati voimakkaasti, että Suomen oli varustauduttava eli hankittava aseita sotaa varten.
— Tämä on kilpajuoksua myrskyä vastaan, Mannerheim kertoi työstään aseiden hankkimiseksi Suomeen. Välillä Mannerheim jopa uhkasi erota tehtävästään, ellei armeija saisi lisää varoja.
Mannerheimin sotaa edeltävää työtä Suomen puolustusvalmiuden nostamiseksi voi pitää yhtenä hänen uroteoistaan. Suomi oli huonosti varustautunut talvisotaan, mutta vielä huonommin asiat olisivat olleet ilman Mannerheimin toimintaa.
Oli kaiken kaikkiaan hyvin tärkeää, että Mannerheim toimi puolustusneuvoston puheenjohtajana. Näin hänen oli vuonna 1939 helpompi siirtyä ylipäälliköksi talvisodan alkaessa.
Talvisodan ylipäällikkö — Neuvostoliiton hyökkäys torjutaan
Saksassa Adolf Hitler oli noussut valtaan. Hän varustautui suursotaan. Muut Euroopan maat eivät uskoneet, että uusi maailmansota voisi syttyä. Suomessakaan ei uskottu, että maa voisi joutua sotaan.
— Maailma ei ole tullut niin hulluksi, että se alkaisi uuden sodan, monet ihmiset ajattelivat.
Mannerheimin pahat aavistukset suursodan syttymisestä osoittautuivat oikeaksi. Saksa aloitti toisen maailmansodan. Toinen maailmansota syttyi, koska Saksa halusi valloittaa lisää alueita. Hitler halusi luoda Suur-Saksan. Hitler sai aikaan sen, että Itävalta ja Tsekkoslovakia ilman sotaa yhdistettiin Saksaan. Englanti ja Ranska olivat luvanneet auttaa Puolaa, jos Saksa hyökkää sinne. Kun Saksa sitten hyökkäsi 1. syyskuuta vuonna 1939 Puolaan, se merkitsi käytännössä toisen maailmansodan alkamista.
Sota levisi myös Suomeen. Neuvostoliitto halusi Suomelta maa-alueita, jotta se voisi paremmin järjestää oman puolustuksensa. Suomalaiset eivät suostuneet luovuttamaan alueita. Suomessa pelättiin, että suostumalla vaatimuksiin Neuvostoliitto lopulta miehittäisi koko Suomen.
Mannerheim olisi halunnut myöntyä Neuvostoliiton vaatimuksiin alueluovutuksista. Hän ajatteli, että Suomi ei vielä ollut valmistautunut sotaan. Mannerheim halusi voittaa aikaa ja varustaa Suomen armeijan kunnolla sotaa varten.
Suomi oli siirtänyt sotilaita Neuvostoliiton rajalle. Samoin Neuvostoliiton armeija oli valmiina sotaan.
Suomen ja Neuvostoliiton rajalla, Mainilan kylässä Neuvostoliitossa kuultiin useita räjähdyksiä. Neuvostoliitto syytti, että suomalaiset olivat ampuneet tykeillä Mainilan kylään.
Suomalaiset vastasivat, että tykkejä ei ollut niin lähellä rajaa, että Mainilaan olisi voitu ampua. Räjähdysten syy jäi selvittämättä. Tapausta kutsutaan Mainilan laukauksiksi.
Muistelmissaan Mannerheim kertoo Mainilan laukauksista.
Hän osoittaa mahdottomaksi, että suomalaiset olisivat voineet ampua tykeillä Neuvostoliiton puolelle.
Neuvostoliitolle välitettiin heti tieto, että suomalaiset eivät voineet laukauksia ampua. Suomalaisia ei kuitenkaan uskottu.
Tällaista Neuvostoliiton juonta Mannerheim kertoo kuitenkin odottaneensa. Muistelmissaan hän kirjoittaa:
— Olin odottanut Neuvostoliitolta jotain tällaista juonta, jonka avulla he voisivat aloittaa sodan. Tiesin tarkkaan, missä tykkimme olivat. Niillä ei olisi voitu ampua rajan yli. Myöhemmin saimme vangiksi neuvostoliittolaisia sotilaita, jotka kertoivat, että neuvostoliittolaiset olivat itse ampuneet nämä laukaukset.
Myös Neuvostoliitto on myöntänyt, että Mainilan laukauksia ei ammuttu Suomesta, vaan neuvostoliittolaiset ampuivat ne itse.
Mainilan laukauksista Neuvostoliitto sai tekosyyn aloittaa sodan. Tosiasiallinen syy sotaan oli se, että suomalaiset eivät suostuneet Neuvostoliiton aluevaatimuksiin.